noora loves eko,reilu ja luomu
"Yksi ongelma mukaan, kiitos".
Kommentoi 13 Lue kommentitOlen töissä yhtiössä, jolla on iso unelma: haluamme olla maailman ensimmäinen Green Office -sertifioitu yleisradioyhtiö. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii isoja muutoksia työkulttuurissa. Tällä hetkellä yritän saada työnantajani ymmärtämään miksi meidän täytyy lopettaa kertakäyttömukien käyttö. Ei kuulosta pahalta eihän? Oma kesto- tai take away -termosmuki kouraan ja kahvi mukaan. Kertakäyttöjäte katoaa ja maailma pelastuu.
Ei ihan. Jos 2000-lukua pitäisi kuvailla yhdellä esineellä, olisi tämä esine kertakäyttökahvimuki. Take away -kupissa on koko nykyihmisen olemus: kätevä, nopea, halpa ja poisheitettävä. Ja se, että tästä lähes pyhäksi ja korvaamattomaksi muodostuneesta esineestä hankkiuduttaisiin eroon on big deal.
En tajunnutkaan, kuinka korvaamattomaksi niinkin korvattavissa olevan kuuloinen tuote kuin kertakäyttömuki on muodostunut. Olen neuvotellut mukeista luopumisasiasta työpaikkani eri ravintoloitsijoiden kanssa ja konsultoinut ihmisiä toimitusjohtajaa myöten, sillä kukaan ei tunnu olevan valmis tekemään päätöstä mukeista luopumisesta. ”Entäpä raksamiehet? Eivät he voi kanniskella mukanaan kestomukia”, sanoi eräs ravintoloitsija. Totta, kuvitelkaa nyt äijät kantamassa kestomukia ympäriinsä. Toisaalta, miksi se ei menisi siinä työvyöllä muun kaman seassa? Tai entäpä - villi idea - jos kahvit juotaisiinkin kahvilassa, pöydän ääressä? Ei, se on kyllä ihan liian moderni ajatus.
”Entäpä ne, jotka tulevat töihin kahvion kautta, ei heilläkään ole omaa mukia mukanaan”, totesi toinen ravintoloitsija. Niin, ei varmaan ole ei, kun kaikki ovat tottuneet kahvi mukaan -kulttuuriin. Entäpä jos - taas villi idea - muuttaisimme rutiinejamme siten, että menisimme aamulla ensin työhuoneeseen, ottaisimme sieltä mukin ja hakisimme kahvin kahviosta vasta sen jälkeen? Ei, kyllä sekin on aivan liian villiä se.
”Entä sitten kun meillä loppuvat astiat kesken?” kysyivät kaikki neljä ravintoloitsijaa vuorotellen. En ihan käsittänyt asiaa, mutta pian minulle selvisi, että jos asiakkaat eivät saa kertakäyttömukia, ottavat he mukaansa kestomukin – palauttamatta sitä ravintolaan! Kestoastiat siis fyysisesti loppuvat kesken - oli niitä kuinka paljon tahansa - koska porukka panttaa niitä työpisteillään.
Eräs ravintoloitsija kertoi, kuinka ravintolan työntekijät löysivät astioita yli 1000 eurolla yhden päivän aikana etsiessään niitä työntekijöiden huoneista ja taukotiloista. Olin ihan sanaton.
Kertakäyttökulttuuri on mennyt niin pitkälle, että kestotavaraa kohdellaan kuten kertakäyttöhuttua: kelpoa tavaraa heitetään pois, koska siihen on totuttu.
Kaikkiin muihin kysymyksiin keksin suhteellisen helposti vaihtoehtoisen toimintamallin, mutta tähän en osannut sanoa mitään. Mitkä ovat vaihtoehdot? Järjestyksenvalvojat ravintoloiden oville vahtimaan, ettei kukaan vie astioita mukanaan? Hälyttimet mukien ja lautasten pohjaan? Joku dyykkaamaan roskiksista posliiniastioita?
En voi vieläkään käsittää, että take away -kahvi on näin pyhä ja korvaamattomaksi muodostunut ilmiö. Toivon, että kamppailussa Noora vastaan kertismuki Noora voittaa, mutta toistaiseksi olen auttamattomasti häviöllä. Riittääkö yhden ihmisen tahtotila taistelussa kertakäyttökulttuuria vastaan? Saa nähdä.
Psst... Katso Prisma-dokumentti Hukkuuko maailma muoviin? tänään Ykköseltä klo 19.15.
Kotikulinaristi
Kommentoi 1 Lue kommentitOlen muka jotenkin salakavalasti muuttunut kulinaristiksi. Ystäväni ja etenkin siskoni ovat sitä mieltä. On totta, että laitan suuhuni mieluiten erinomaisen makuista ruokaa, mutta onko se kulinaristin määritelmä? Esimerkiksi eilen söin epäonnistuneen mössöni kokonaan, kulinaristi ei ehkä tekisi niin?
Paha maku ei ole mielestäni poisheittämisperuste, jos ruoka on terveellistä (pilaantunut ruoka on tietenkin asia erikseen). Tiedän olevani tämän mielipiteen kanssa aika yksin, mutta syön mieluusti vähän pahemmankin makuisia asioita, jos tiedän ne terveydelle tärkeiksi. Tosin, oletko huomannut, että yleensä terveellinen ruoka on myös hyvää? Terveellisen ruoan jälkeen kroppa huutaa hoosiannaa ja viestii olevansa täynnä energiaa. On surullista tietää, että päivittäin tuhannet kauppiaat heitävät pois ruokaa, jonka vaikka minä voisin aivan hyvin dyykata sieltä pakkasessa sijaitsevasta roskiksesta ruokapöytään. Opiskeluaikoina tein joskus niin, todella harvoin kylläkin, mutta tarpeeksi monta kertaa tajutakseni, että roskiksesta voi syödä. Täällä Suomessa heitetään pois ihan uskomattoman upeita raaka-aineita vain siksi, että niissä on joku pieni kauneusvirhe! Voisinpa pelastaa ne kaikki ruokapöytääni.
Vaikken kuluta arkiruokaan suuria summia, koen päivittäin suuria makunautintoja. Syön parhaita mahdollisia makuja ja raaka-aineita ihan kohtuuhinnalla. Viikottainen sushiperinteeni on tietenkin asia erikseen, se ei ole halpaa lystiä, mutta muina kuutena päivänä viikossa teen itse evääni. Kokkaan lounaani valmiiksi aamulla ennen töihin menoa ja väitän, että kulutan lounaaseen jopa vähemmän rahaa, kuin perusjamppa ruokatunnillaan.
Halvalla voi saada uskomattoman hyvää - ja nopeasti! Esimerkiksi eilen valmistin aamulla itselleni thaimaalaisen papaijasalaatin vartissa. Jotkut kuluttavat aamulla aikansa meikkaamiseen, minä kokkaamiseen. Tärkeää aamuisessa lounaan valmistamisessa on, että tietää tarkalleen, mitä tekee ja että kaikki tarvittava löytyy jääkaapista. Aamulla ei todellakaan ole aikaa lähteä fiilistelemään, joten homman on sujuttava rutiinilla.
Olen viimevuosina oppinut käyttämään mausteita ja raaka-aineita uskaliaammin ja ymmärtämään, mitkä maut sopivat yhteen. Sen oppii vain kokeilemalla. Kun keittiön kaapista löytyy esimerkiksi korianterin siemeniä, valkosipulia, soijaa, wasabia ja tuoreita vihanneksia, saa jo aikaan sellaisen gourmet-annoksen, että kelpaa vaikka vieraille tarjota. Bravuurini wasabilohi, on tästä hyvä esimerkki: ruokalajia kehutaan aina. Arvaa miten se tehdään? Lohen pintaan suolaa, sitruunaa ja wasabia ja koko homma uuniin. Idioottivarmaa.
Kulinarismi ei siis tarkoita kymmenien eurojen investointeja kaupungin kalleimmassa ravintolassa, vaan tajua siitä, mikä sopii yhteen minkäkin kanssa ja paljonko sitä jotakin tarvitaan sen jonkin pimppaamiseen (hieno lause!). Huono tai kokematon kokki voi pilata parhaatkin raaka-aineet, jos niitä käsittelee väärin. Ja halvallakin voi kokea itsensä kulinaristiksi - tai saada ainakin kaverit luulemaan, että on sellainen!
Mitkä sitten ovat kulinaristin lempimakuja aamutuimaan? Minulle täydellisiä aamiaismakuja ovat kaurapuuro, mustikat, banaani, hunaja, rusinat ja vihreä tee. Niillä kun aloittaa aamun, tuntee itsensä kuninkaaksi. Parastahan tässä on se, että kunkkuaamiaiseni on luomun ja reilun riemuvoitto. Kaurapuuro on kotimaista ja halpaa ja luomua, marjoja saa itse metsästä (jos hoksaa lampsia sinne silloin kun niitä on), hunajakin on kotimaista luomua, banaanit saa Reiluina ja Stokkalta jopa luomuna ja rusinatkin saa niinikään luomuna. Samaten vihreää teetä saa organic-laatuna ja parasta mahdollista vettä tulee hanasta. Meillä suomalaisilla on kuulkaa ylhäiset oltavat! Kaurapuuro vaan haltuun, ei tarvitse miettiä lamaakaan, kun hiutalepaketin saa reilulla eurolla. Siinä on kulinarismia kerrakseen. Oatmeal on Nykissä terveysruokaa!
Papaijasalaatin valmistusohjeen ja aamupuuron pimppaamisen niksit löydät täältä.
Aapo Korkeaojan havainnollisen dyykkausblogin löydät puolestaan tämän linkin takaa.
Lopetetaan nössöily!
Kommentoi 9 Lue kommentitTämä nössöilymme heijastuu yhteiskunnassamme kaikkialle: me emme välitä muista tippaakaan, me välitämme vaan itsestämme. Me haluamme puhdasta ja terveellistä, turvallista ja halpaa, mutta ostamme silti ulkolaista, epäeettistä, lapsityöllä teetettyä ja surkeaa laatua. Miksi me nössöilemme?
Lauantain vastainen yöni päättyi poliisin seurassa. Puolustin humalaista virolaismiestä, jonka yökerhon järjestyksenvalvoja pahoinpiteli täysin ilman syytä ravintolan ovella. Se, että ravintolan asiakkaiden turvallisuudesta vastaava henkilö pahoinpitelee itse asiakkaita, on tietenkin absurdia ja surullista. En mene siihen nyt tämän syvemmin, mutta arvatkaapa mikä on vieläkin huolestuttavampaa? Se, ettei yksikään jonossa seisseistä ihmisistä eleelläkään puolustanut miestä, jota murjottiin ilman syytä! Ja kyllä, jonossa oli myös raavaita miehiäkin eikä vaan meitä hentoisia naisia. Mikä suomalaisia vaivaa?
Minä tiedän vastauksen: me pelkäämme. Me olemme nössöjä. Kun baarin ovimies löi asiakkaan pään betoniseinään, runnoi tämän jäiseen lumihankeen, painoi nyrkkiä naamaan ja huusi ”vitun huora!” ei kukaan tehnyt mitään. En minäkään! Pelkäsin, että tämä turvallisuusalan ammattilainen muljuttaa minutkin. Sitä hän tuskin olisi tehnyt, mutta riskin olemassaoloon vedoten en tehnyt mitään. Kun tilanne oli rauhoittunut, kävelin tosin suurieleisesti pois jonosta ja totesin ystävilleni, että ”eipä taidettu mennä tänne”.
Jäin ystävineni kiroamaan suomalaista yhteiskuntaa parin metrin päähän ravintolan ovesta, kun sattumalta paikalle kaarsi poliisi. Kerroimme tilanteen ja poliisin seurassa nössö-Noorakin uskaltautui kohtaamaan järjestyksenvalvojan. Säälittävää.
Meidän lauantaiyön jonottajien nössö käytös on pelottavaa esimerkkiä siitä, mihin yhteiskunta on menossa ja on jo mennyt: meitä kiinnostaa ainoastaan oma napamme ja oma mukavuusalueemme. Siihen, että ihmistä hakataan omien silmien edessä ei haluta puuttua, koska siitähän saattaa vaikka tulla harmia itselle! ”Se on varmaan tehnyt jotain ansaitakseen kovat otteet” sanoi jonossa joku. En tiedä mitä ravintolassa oli tapahtunut aikaisemmin, mutta kun asiakas pyrkii t-paidassa pakkasesta sisälle, käyttämättä laisinkaan väkivaltaa tai edes solvaavia sanoja, ei kenellekään ole oikeutta kajota häneen, saatikka hakata häntä! Etenkään sillä, jonka ammatti on suojella häntä!
*Paljon kirjosanoja tähän kohtaan*
On naurettavaa ehkä puhua ensin pään hakkaamisesta betoniseinään ja verrata tilannetta luomutomaattien myyntiin, mutta teen sen silti: Me olemme nössöjä. Piste. Me emme koe vaivan arvoiseksi laittaa tikkua ristiin, ellemme koe teoistamme välitöntä hyötyä. Siis näkyvää ja konkreettista hyötyä itse. Minä, minä, minä. Sama koskee niin toisen pahoinpitelemiseen puuttumista kuin ekologisten tuotteiden valintaa kaupassa tai julkisen liikenteen suosimista. Olemme laiskoja ja nössöjä. "Mitä minä hyödyn siitä, että menen bussilla? Niitä kiinalaisia on kuitenkin jotain biljardi" sanoi joku ruokalassa. Nössöilyn kuningas.
Haastan sinut heti tilaisuuden tullen astumaan oman mukavuusalueesi ulkopuolelle ja lopettamaan nössöilyn. On ihan sama missä olet ja mitä teet, mutta ota pieni askel epämukavaan suuntaan ja kokeile miltä se tuntuu. Voit vaikka auttaa täysin vierasta ihmistä, valita biopussin sen ainaisen muovin sijaan, pyöräillä töihin (kun säät sallivat), osallistua mielenosoitukseen, alkaa käyttämään omaa kahvimukia työpaikan kahviossa, puuttua seuraavan kerran keskusteluun kun mieskollega kommentoi naisia sovinistiseen sävyyn ja niin edelleen. Minä puolestani päätän, että en omaa asenneongelmaa seuraavaa kohtaamaani järjestyksenvalvojaa kohtaan, vaan hymyilen ja ajattelen hänestä vain positiivisia ajatuksia.
Spermalla on väliä
Kommentoi 21 Lue kommentitSpermanlaatu on heikentynyt dramaattisesti viimeisen 60 vuoden aikana, eikä suunta näytä hyvältä. Suomalaisia miehiä on pidetty erinomaisina siittäjinä, eikä meillä pitänyt olla mitään hätää, vaikka maailmalla sperman laatukäyrä on ollut laskeva jo kauan. Mutta nyt se on sitä myös täällä: etenkin nuorilla miehillä on havaittu selvää nutipäävajetta. Apua, mitä se tarkoittaa ja mistä tämä siittiökato johtuu?
Pelottelen teitä vähän: jos suunta jatkuu samana - siittiöiden määrä spermassa jatkaa puolittumistaan 60 vuoden välein - on vuonna 2060 millilitrassa spermaa 25 miljoonaa siittiötä. Vuonna 2120 niitä on enää 12,5 miljoonaa, vuonna 2180 6,25 miljoonaa, vuonna 2240 3,16 miljoonaa, vuonna 2300 enää vaivaiset1,58 miljoonaa ja vuonna 2360 yhdessä millilitrassa spermaa on enää alle miljoona nutipäätä. Näin laskettuna maapallon viimeiset ihmislapset siitetään seuraavien vuosisatojen aikana. Tosin, ehkä se olisi meille ihan oikein, sen verran päin honkia olemme tämän rakkaan planeettamme pistäneet. Onneksi aina voi pakastaa! Kannattaa ehkä siis alkaa varastoida spermaansa nyt, sillä parinsadan vuoden päästä lapsenlapsenlapsenlapsen....lapset saattavat tehdä omaisuuden meikäläisten nykyspermalla. Vaikka siemenneste onkin jo puolet heikompaa kuin 50-luvulla, on se silti aikamoisen pätskyä kamaa 300 vuoden päästä!
Osallistuin tänään kiinnostavaan infotilaisuuteen, jossa kerrottiin uudesta tavasta selvittää miesten sperman laatua. Tällä uudella menetelmällä lapsettomuudesta kärsivät pariskunnat saattavat säästää paljon rahaa: muutaman sadan euron tutkimuksella voidaan selvittää, onko sperman DNA pilkkoutunutta, eli onko hedelmöittyminen mahdollista saada aikaan vai ei. Säästyy monet hedelmöityshoidoissa juoksut ja tuhansia euroja rahaa, kun pariskunnille voidaan heti kättelyssä kertoa, kannattaisiko sittenkin ehkä turvautua spermanluovutukseen.
DNA:n pilkkoutumisen on havaittu olevan syynä yhteen kolmasosaan epäonnistuneista hedelmöityksistä. DNA:n pilkkoutumista aiheuttaa moni asia, esimerkiksi:
- Eräät sairaudet (mm. syövät, diabetes)
- Kova kuume
- Eräät lääkkeet (esim. kemoterapialääkkeet)
- Kohonnut kivesten lämpötila
- Ympäristön saasteet
- Tupakka
- Huonot ravintotottumukset
- Päihteet
- Korkea ikä
Lähde: Professori, ylilääkäri Aarne I. Koskimies, Felicitas-Klinikka
Olen erityisen kiinnostunut listan seuraavista kohdista: ympäristön saasteet, kohonnut kivesten lämpötila ja huonot ravintotottumukset. Lisäksi listalta puuttuu kohta, josta ihmiskunnalla on vasta hyvin vähän tietoa: elektroniikka ja sen aiheuttamat solumuutokset ja vaikutukset esimerkiksi juuri sperman laatuun.
Aloitetaan näkymättömistä uhkista. Esimerkiksi ympäristön saasteet ja kemikaalit ovat asia, johon emme välttämättä itse voi vaikuttaa. Kukin meistä voi tietenkin asua missä lystää, mutta jos oletetaan, että emme muuta nykyisiltä asuinsijoiltamme mihinkään, voimmeko mitenkään saada selville, onko oma kotipiha spermariskivyöhykkeellä? Voisiko joku laatia kartan? Haluan tietää kotipihani ja hengitysilmani kemikaalit!
Systeemimme on muuttunut valtavan nopeasti. Isoisäni ei voinut ajatellakaan, että jonain päivänä lapsenlapsi käyttäisi näköpuhelinta, että autot voisivat kulkea sähköllä ja että kampela katoaisi merestä kuin pieru Saharaan. Kaikki nämä asiat ovat nyt arkipäivää ja jotenkin ihmeen kaupalla me vielä roikumme kehityksen mukana. Elimistömme eivät vaan ihan taida pysyä perässä.
Syömme enenevissä määrin kakkaa, syömme väärin. Syömme paljon valkoista, käsiteltyä vehnää ja sokeria, eineksiä ja rasvaa ja ennen kaikkea valtavan määrän – monta kiloa vuodessa per naama – lisäaineita. Lisäksi saamme liian vähän vitamiineja ja hivenaineita. Olemme lähes unohtaneet tuoreet marjat ja hedelmät, ja vihannekset kyllästetään kemikaaleilla. Lapset ja nuoret juovat kirkkaanvärisiä energiapommeja, syövät irtokarkkia ja mässyttävät ties mitä ja vielä aikuisten esimerkillä!
Lisäksi istumme tuntikausia tietokoneella, niin töissä kuin kotona ja taas vaaravyöhykkeessä ovat etenkin lapset: videopelit ovat voittaneet kirkonrotan kauan sitten.
Yksi siittiöiden DNA:n pilkkoutumista aiheuttava asia on kivesten kohonnut lämpötila. Iltapäiväisen infotilaisuuden asiantuntijat totesivat varovasti, että lisääntynyt istumatyö saattaa olla yksi selitystekijä, mutta täydensivät heti, ettei tavallinen töissä istuminen ole vaarallista. Minä esittäisin kyllä kysymyksen: vai onko sittenkin? Istumme autossa, istumme töissä, istumme palavereissa, istumme bussissa, istumme kahviloissa, istumme elokuvissa, istumme tietokonepelien äärellä, istumme hitto soikoon joka paikassa ja kävelemme koko ajan vähemmän ja vähemmän. Ei ihme että kivekset kuumenevat! Ja kuumenemisesta puheenollen, miten on elektroniikan laita?
Usein läppäri on työpöydällä juuri sukukalleuksien yläpuolella. Monilla on kone jopa sylissä ja vieläpä tuntikausia! Entä kännykkä? Se on miehillä usein vyöllä kännykkäkotelossa tai taskussa, parin sentin päässä kiveksistä. Tämä on asia, jota ei uskalla melkein edes ajatella, koska jos sperman laadun heikkeneminen olisi kännykän säteilyn tai kännykän sisältämien kemikaalien (en tiedä voiko se olla mahdollista, visioin nyt villisti) aiheuttamaa, olisimme jo niin vaarallisilla vesillä että oksat pois.
Saksan hallitus suosittaa koteihin langallista nettiyhteyttä langattoman sijaan. Kiinnostavaa eikö? Viitteitä kännykän säteilyn aiheuttamista solumuutoksista on jo saatu, mutta tutkimukset ovat vasta alussa. Itselläni on ollut kännykkä jo yli 10 vuotta, mutta eipä kukaan ole ikinä varoittanut minua käyttämästä kapulaani, paitsi ehkä korkeista puhelinlaskuista varoitellessa.
Entäpä kemikaalien vaikutus? Englannissa tutkittiin imurien pölypusseja ja havaittiin, että ne sisälsivät jäämiä esimerkiksi hormonitoimintaa häiritsevistä ftalaateista. Kotiemme nurkkiin on siis kertynyt jäämiä hormonitoimintaan vaikuttavista kemikaaleista. Lattioilla, joilla lapsemme konttaavat, joilla eläimemme peuhaavat, joita me viikoittain (tai okei, vähän harvemmin) puhdistamme – niillä on mahdollisesti perimään vaikuttavia kemikaaleja. Mistä ne tulevat? Vain arvailuja voi esittää, mutta karu totuus on, että ihmisille haitallisia kemikaaleja voi olla melkein missä tahansa, sillä tiedämme monien aineiden vaikutuksesta itseemme liian vähän, etenkään niiden yhteisvaikutuksesta emme tiedä paljoakaan.
Sperma. Miten tämä kaikki vaikuttaa spermaan? Jokin saa siittiöt huonoon kuntoon ja jopa lisääntymiskyvyttömiksi, mutta mikä? Voimme vain odotella tutkimustuloksia. Joitakin varotoimenpiteitä voi kuitenkin itse tehdä. Miehet, ottakaa näistä neuvoista vaarin:
- Kannattaa – vaikka ihan varmuudeksi – kokeilla nauttia luomuruoasta ja syödä monipuolisesti
- Kannattaa reippailla raikkaassa ilmassa ja liikkua muutenkin vähintään pari kertaa viikossa (muista arkiliikunta)
- Kannattaa rajoittaa tietokoneella kökkimistä jos mahdollista
- Kannattaa pitää kännykkää jossain muualla kuin housuntaskussa (suosi myös hands freetä)
Jos näistä aloittaa, taitaa saada aikaiseksi paljon muutakin hyvää kuin vaan paremman spermanlaadun. Lisäksi me naiset voimme suosia 70-luvulla tai aikaisemmin syntyneitä miehiä, jos siis hyvä sperma on hyvän miehen määre... Huumoria siskot.
Jos aihe kiinnostaa sinua enemmänkin, etsipä käsiisi Prisma dokumentti nimeltä Miehet vaaravyöhykkeessä. Ohjelma nähtiin YLEllä syksyllä 2008, jakson esittelyteksti kuului näin: "Siittiömäärät vähenevät, siemennesteen laatu heikkenee ja kivessyövät yleistyvät. Sama ilmiö on havaittavissa eläinmaailmassa ja tutkijat epäilevät syyksi kemikaaleja ja ympäristömyrkkyjä". T: Point du Jour/Arte, Ranska. Erittäin kiinnostava dokumentti!
BBCn Totuus ruoasta - sarja (The Truth About Food) on myös käsitellyt sperman laadun heikkenemistä. Jaksossa How to be Sexy on kiinnostavaa sperma-asiaa, lukaisepa!
Psst... Olen kirjoittanut aiheesta myös toisessa blogissani.
kirjoittajasta
Toimittaja Noora Shingler seikkaili trendien näkymättömien arvojen maailmassa vuonna 2009. Blogi paljastaa helppoja vinkkejä eettisen, ekologisen, terveellisen ja tyylikkään elämän kulutusvalintoihin.
kommentoiduimmat