Koko viikoksi on luvattu sadetta ja myrskyä, mutta koita ehtiä jossain välissä vielä sienimetsälle - tai torille... Se palkitsee, katso vaikka!

Aika ruhtinaallinen saalis, eikö? Tässä lupaamani säilöntävinkit:

1. Omenat

Omppuja voi kuivattaa, mehustaa tai hillota. Lue aikaisempi blogaukseni aiheesta. Videon omenapuolukkahillo syntyy samaan tapaan kuin tavallinen omppuhillonikin, heitä vaan puolukat lopuksi sekaan, äläkä turhaan kuumenna niitä. Näin marjojen ravitsemusarvo ei turhaan kärsi!

2. Marjat

Itse säilön marjoja sekä pakastamalla että kuivattamalla, mutta puolukoiden kuivattaminen ei ole ihan helppo juttu. Niissä on niin paksu kuori, että kuivuminen vie viikkoja, ellei omista marjankuivuria. Koska pakkanen on jo täynnä, eikä minulla ole marjankuivuria, päätin puolukoiden kuivattamisen sijaan kokeilla puolukkasnapsin valmistamista. Tein viime vuonna raparperisnapsia, jonka resepti sopii yhtä hyvin puolukoihinkin: tarvitset puolukkaa, maustamatonta viinaa, hunajaa ja kanelitangon. No joo, lasipurkistakin on hyötyä :)

Tee näin: murskaa puolukat hienoksi. Jos heität puolukat snapsiin kokonaisina, ei niistä irtoa tarpeeksi makua. Itse hienonsin puolukat murskaksi morttelin nuijalla. Laita purkkiin viinaa ja puolukoita niin, että puolukat peittävät nesteen kokonaan (kuvagalleriassa on foto snapsista). Heitä sekaan kanelitanko ja hunajaa. Hunajaa on hyvä laittaa reilusti, mutta voit myös laittaa sitä maltillisemmin ja maistella snapsia sen valmistuessa ja lisätä hunajaa matkan varrella lisää. 

Snapsia voi maustaa myös inkiväärillä, mintulla tai muilla mausteilla ihan oman maun mukaan. Nyt kun laitat lasipurkin kaappiin, saat snapsin juuri sopivasti joulupöytään! 

Videon lopussa vilahtavat kuivatut mustaherukat kuivatin uunissa, mutta se vie kauan! Jouduin kuivattamaan marjoja uunissa kolmeen eri otteeseen, ennen kuin sain ne kuivaksi. Huh. Suosittelen siis mustaherukoiden kuivattamiseen marjankuivuria, jottei sähköä kuluisi ihan niin kauheasti kuin minulla. Lopputulos on kätevä ja kompakti, mutta marjat on kuivatettava ehdottomasti huolella, jotteivat ne homehdu.

Vielä en osaa sanoa, kuinka variksenmarjojen kuivattaminen onnistuu, mutta kokeilen uunikuivattamista siten, että murskaan marjat ennen kuin laitan ne uuniin. Variksenmarjoissakin on aika paksu kuori, joten veikkaan projektin olevan mahdoton, ellei kuorta ensin riko jotenkin. Palaan tähän!

...Tosin, jos sinulla on hyviä ideoita variksenmarjojen varalle, kerro ihmeessä vinkkisi blogaukseni perässä!

Kaikki kuivatut marjat sopivat hyvin vaikka kotitekoisen myslin sekaan. Herkkumysliohjeeni löydät täältä.

 3. Sienet

Jos et jaksa tai voi hankkiutua sienimetsään, ei hätää. Sieniä saa juuri nyt myyjäisistä ja markkinoilta kohtuulliseen hintaan, mars hamstraamaan siis!

Siinä missä marjojen kuivattaminen huoneenlämmössä on mahdotonta, on se sienten osalta helppoa. Jos kotona vieläpä sattuu olemaan sauna tai uuninpanko, saa pellille levitetyt sienet kuivaksi yhdessä yössä. Esimerkiksi suppilovahverot kuivuvat näin: putsaa sienet ja halkaise ne. Sienten halkaiseminen nopeuttaa kuivumista ja näin varmistat, ettei sienen sisällä ole matoja. Levitä sienet väljäkseltään leivinpaperille ja anna kuivua joko huoneilmassa tai saunan tai uunin jälkilämmössä. Toki sieniä voi säilöä pakastamallakin, mutta kuivattaminen vie vähemmän energiaa ja sienet mahtuvat näin myös pienempään tilaan!

Kuulinpa ystävän tutusta, joka valmisti sienistäkin snapsia, mutta itse en taida tähän lähteä. Kammottava ajatus!

Siinä siis säilömisvinkkejä, joilla pääset ainakin alkuun. Toivottavasti mahdollisimman monen keittiössä otetaan kotimaiset herkut talteen. Se säästää talvella sekä lompakkoa että ympäristöä. Ekologista ja herkullista! Ja tosiaan: olen itse vasta säilömisurani alkutaipaleella, joten jaa ihmeessä omat säilömisvinkkisi blogaukseni perään! 

Katso kuvat

Kuten videolla totesin (pahoittelen osittain epäselvää ääniraitaa), on joka viides Suomessa myyty banaani Reilun kaupan banaani. Nimenomaan banaanit ovat Suomessa suosituimpia Reilun kaupan tuotteita, ja se näkyy myös hinnassa: hintaero tavalliseen nähden on pieni. Esimerkiksi 10 kiloa banaania vuodessa popsiva henkilö maksaa Reiluista banskuistaan vain 2,5 euroa enemmän kuin vastaavista tavallisista.

Saan usein kyselyitä siitä, kuinka reiluja Reilut tuotteet todellisuudessa ovat. Olemme niin kaukana banaanien, appelsiinien, kahvin ja teen tuottajista, että ainoa tapa luottaa plantaasien työntekijöiden reiluihin oloihin on etsiä purkin kyljestä logoa, joka kertoo meille edes vähän jotakin. On luonnollista, että kriittinen kuluttaja miettii, voiko eri sertifikaatteihin todella luottaa.

Luen parhaillaan kiinnostavaa kirjaa nimeltä Confessions of an Eco Sinner: Tracking Down the Sources of My Stuff, joka nimensä mukaan kertoo ruoan ja tavaran alkulähteistä. Toimittaja Fred Pearce matkustaa esimerkiksi Reilun kaupan kahvipapujen alkulähteelle ja haastattelee paikallisia kahvin tuottajia päästäkseen selville siitä, merkitseekö Fair trade -sertifikaatti todella mitään. Ja kyllä se merkitsee. Englantilaisen toimittajan silmin katsottuna plantaasien olot ja hinta, jonka tuottaja pavuistaan saa, ei tunnu reilulta. Mutta hinta on huomattavasti reilumpi kuin tavanomaisessa kahvibisneksessä. 

Tämänaamuisessa infotilaisuudessa kuulin ecuadorilaisen banaaninviljelijän ja kamerunilaisen puuvillantuottajan kertomana miten Reilu kauppa on muuttanut heidän elämäänsä. Esimerkiksi Ecuadorissa on Reilun kaupan tuoman tulonlisän myötä pystytty parantamaan terveydenhuoltoa ja korjaamaan koulurakennuksia. Lisätienestillä on rakennettu vessoja ja hankittu työntekijöiden lapsille koulutarvikkeita. Jokainen työntekijä saa vuodessa 35 dollaria lasten koulutarvikkeiden hankkimiseen.

Kamerunissa taas Reilun kaupan tuoma varallisuus on mahdollistanut esimerkiksi puuvillanviljelijä Oumarou Gadjerelle lehmän oston ja seitsemän työntekijän palkkaamisen. Viljelijän on myös ollut mahdollista saada kaksi lastaan kouluun ja viljelijät yhdessä ovat rakennuttaneet terveyskeskuksen ja yhden uuden koululuokan lapsille. Gadjere kertoi, että hänen ja muiden viljelijöiden elämä ja koko yhteiskunta on muuttunut paremmaksi Reilun kaupan myötä.

Suomalainen on hyvin kaukana arkipäiväisten tavaroidensa alkuperämaista. On hyvä suosia kotimaista ja paikallista, mutta joudumme silti tekemään myös ostopäätöksiä, joissa vaakakupissa on kaukana tuotettu Reilu tai tavanomainen tuote. Tavanomainenkin on tietenkin saatettu tuottaa ihan reiluissa olosuhteissa, mutta yhtä hyvin se on voitu tuottaa epäeettisissä oloissakin. Me emme voi tietää, ja siksi on luotettava sertifikaatteihin, logoihin, tuottajien moraaliin ja vaikutettava itse ostokäyttäytymisen kautta.

Olen jo kauan pohtinut banaanin syömisen järkevyyttä, sillä banskujen rahtaaminen Suomeen ei ole ekologista. Olen silti iloinen siitä, että olen nyt saanut konkreettiset kasvot popsimieni banaanien taustalle ja tiedän, että vaikka en banskukaupoilla ehkä ekotekoa tee, teen silti valinnan, joka mahdollistaa köyhän alueen lapsille koulutarvikkeita ja paremmat elinolosuhteet. On vaikea olla täydellinen kuluttaja, mutta ainakin voi olla vähän reilu. 

Lisää tietoa Reilun kaupan viikosta löydät täältä.

Sanat superfood tai superfruit kuulostavat elintarviketeollisuuden uusimmalta rahastuskeinolta, mutta sanat eivät tarkoita uusia ja eksoottisia ruoka-aineita, vaan niitä kaikista vanhimpia. Kyse on tavallaan pyörän keksimisestä uudelleen, perinteisen asian paketoimista uuteen lahjapaperiin.

Esimerkiksi  karpalo, mustaherukka tai mustikka ovat superruokaa. Superruoka tarkoittaa ruoka-ainetta, jolla on erityisen hyvä ravitsemusarvo. Lue laajempi superfood-sanan määritelmäKuningaskuluttajan jutustani. Voit katsoa insertin myös YLE Areenasta. Kuningaskuluttajan juttuni avaa siis itse superfood-termin, tässä blogauksessa menen hieman syvemmälle itse superruoka-aineisiin.

Näin tunnistat superruoka-aineet

Sana superfood ei ole virallinen termi, se on markkinointisana. Virallista määritelmää ei siis ole, ja siksi kuluttajan kannattaakin olla tarkkana, mitä superfoodina oikein kaupataan.

Kaikki vihannekset ja hedelmät eivät suinkaan ole superruokaa, vaikka ne toki eineksiä terveellisempää ravintoa ovatkin. Superruoka tarkoittaa jotakin erityistä: suurta ravinnetiheyttä pienessä määrässä ruoka-ainetta. Miten superruoan tunnistaa?

1. Einekset eivät voi olla superruokaa. Superruoka on aina yksi ruoka-aine, joka on mahdollisimman luonnollisessa olomuodossaan ja mielellään sertifioitua luomua tai niin villiä, kuin mahdollista. Esimerkiksi suomalaiset mustikat ovat harvoin luomusertifioidusta metsästä, mutta ne voi silti laskea superfoodiksi, koska ne kasvat villeinä luonnossa.

2. Superruoassa ei voi olla tuoteselostetta. Superruoka on aina sitä itseään, siinä ei voi olla E-koodeja, lisäaineita tai muita ruoka-aineita.

3. Superruokia on maailman kaikilla mantereilla ja ne ovat sellaisia ruoka-aineita, joita on käytetty ravintona vuosituhansia.

4. Superruoan tunnistaa usein luontaisesta tummasta ja syvästä väristä. Tosin esimerkiksi maca-juuri on väriltään vaaleaa, samoin pakurikääpä. Poikkeuksia siis on. Suuri osa superruoista on kuitenkin vahvan väristä ja etenkin vihanneksissa pätee sääntö: mitä tummempi väri, sen enemmän terveysvaikutteisia ainesosia.

5. Superruoasta tulee hyvä olo. Kun alat maistella superruokia, pääset nopeasti jyvälle siitä, mikä ruoka-aine sisältää paljon ravintoaineita ja mikä ei. Vaikka se hullulta kuulostaakin, ei superruokia voi syödä paljoa kerralla. Kokeilepa, kuinka paljon pystyt syömään mustikoita. Elimistö kertoo nopeasti, koska se on saanut tarpeeksi ravintoaineita, eikä ruokaa yksinkertaisesti tee mieli syödä yli tarpeen. 

Kotimaisia superruoka-aineita löytyy metsästä

Yhdysvalloissa superfoodeiksi on lanseerattu esimerkiksi pensasmustikka ja karpalo. Suomessa luonnon superruokia ei vielä osata brändätä, mutta tulevaisuus muttanee asian ison maailman suuntaan. Vaikka me suomalaiset tiedämmekin marjamme terveellisiksi, popsivat monet yhä vitamiininsa kapseleina, pillereinä tai jauheina marjojen nauttimisen sijaan. Olen patistanut teitä syksyn mittaan metsään ja toreille, teen sen taas! Kuten aikaisemmin blogasin,sisältää esimerkiksi kotimainen nokkonen C-vitamiinia viisinkertaisen määrän appelsiiniin verrattuna! Ja kuten Kuningaskuluttajan superruoka jutussani käy ilmi, on mustaherukka todellinen suomalaisen metsän superruoka-aine.

Kotoisista metsistämme löytyy mustaherukan lisäksi monia muitakin potentiaalisia superfood-raaka-aineita, joista esimerkiksi mustikka, puolukka, karpalo, vadelma, tyrni, aronia, ruusunmarja, variksenmarja, ja nokkonen lienevät useimmille tuttuja nimeltä, mutta kuinka usein syöt edellämainittuja? Kotimaisia marjoja olisi hyvä nauttia kaksi desilitraa päivässä. Superfood-potentiaalia on myös pakurikäävässä, josta löydät lisää tietoa Kuningaskuluttajan jutustani.

Edellämainittujen lisäksi on varmasti muitakin superruoan määritelmän täyttäviä ruoka-aineita. Jos esimerkiksi kysyt isovanhemmiltasi, mitä luonnon antimia he ovat nuoruudessaan käyttänet, saatat törmätä superfood-potentiaaliseen ruoka-aineeseen. Lääketieteen näkökulmasta tämän hetken tutkituimmat superfoodit lienevät mustikka ja karpalo, mutta se ei kuitenkaan vähennä muiden mahdollisten superruoka-aineiden arvoa, niistä ei vain ole tehty vielä yhtä paljon tutkimusta.

Mitä ne "ravintoaineet" sitten ovat? Kurkataanpa esimerkiksi metsiemme "sinisen kullan" sisuksiin.

Mustikka on tutkitusti superruokaa

Mustikassa on enemmän sairauksia torjuvia antioksidantteja kuin missään hedelmässä tai vihanneksessa ja juuri antioksidanttien määrä on syynä mustikan "superfood-vaikutuksiin". Antioksidantit suojaavat meitä erilaisilta vapailta radikaaleilta ja sitä kautta sairauksilta.

Mustikka sisältää siis monia ravintoaineita ja fytoravintoaineita sekä polyfenoleja (antosyaaneja, ellagihappoa, kversetiiniä, katekiinia). Myös salisyylihappoa, karotenoideja, kuitua, folaattia, C-vitamiinia, E-vitamiinia löytyy mustikasta. Lisäksi mustikoissa on potassiumia, magneesiumia, rautaa, riboflaviinia, niasiinia, kasviestrogeeneja ja kaiken lisäksi vain vähän kaloreita!

Mustikat alentavat sydän ja verisuonitautiriskiä (aivan kuten esimerkiksi punaiset viinirypäleetkin) ja on jopa esitetty, että mustikat kumoaisivat monia vanheneviin aivoihin liittyviä rappeumasairauksia. Tuftsin yliopistossa Yhdysvalloissa on saatu aikaan alustavia tutkimustuloksia, joiden mukaan 2 1/2 dl mustikoita päivässä syövät ihmiset suoriutuvat motorisia taitoja vaativista tehtävistä 5-6% paremmin kuin vertailuryhmä. Tiedetään myös, että mustikat ovat vaikuttaneet positiivisesti MS-tautia sairastaviin.

Mustikat parantavat myös ulkoisesti. Ne hidastavat vanhenemisen merkkejä ihossa (mustikat silottavat esimerkiksi ryppyjä).

"Mustikka sisältää runsaasti aineita, jotka todennäköisesti ovat hyväksi ikääntyville ja näyttöpäätetyön rasittamille silmille. Eläinkokeista on saatu lupaavaa näyttöä myös siitä, että mustikka voisi helpottaa muistiongelmia eli siitä voisi olla apua myös Alzheimerin tautiin, marjatutkija Riitta Törrönen Kuopion yliopistosta kertoo".

-lähde: Mustikalla ja puolukalla mahdollisuuksia menestystuotteiksi maailmalle / Sitra

Etenkin amerikkalaiset ovat vieneet mustikan superfood-brändäyksen huippuunsa. Sekä pensasmustikkaa että karpaloa myydään terveysruokana Koreaa myöden. Vaikka ei heti uskoisikaani, on Amerikassa mustikkaperinnettä ihan yhtälailla kuin meilläkin. Tiesitkö, että Amerikan intiaanit käyttivät mustikkaa muun muassa säilömiseen. Mustikat toimivat tehokkaana säilöntämenetelmänä, kun niitä murskattiin kuivatetun lihan sekaan. Säilönminen perustui mustikoiden suureen antioksidanttipitoisuuteen.

Lue lisää mustikan ja puolukan terveysvaikutuksista Sitran sivuilta.

Eksootiikkaa kotimaisten marjojen rinnalle

Vaikka Suomen metsät tursuavat supermarjoja, myydään superfood-termillä luontaistuote- ja ekokaupoissa lähinnä eksoottisen kuuloisia ruoka-aineita. Yleisimpiä ovat gojimarjat, macajuuri, incamarjat ja raakakaakao. Ne ovat kaukomaiden kulttuurien vastineita suomalaisille marjoille ja juurille, ja tuovat vaihtelua kotimaiseen ruokavalioon. Ekologisinta on tietenkin suosia kotimaisia superruokia, mutta jos haluat kokeilla superfoodien eksoottisia versioita, tässä muutama tietämisen arvoinen fakta. Todettakoon tässä välissä, että palaan kotimaisiin superruokiin yksitellen tulevissa postauksissani, joten älä ihmettele niiden suhteessa pienempää osuutta tämän postauksen osalta!

Gojimarja, englanninkieliseltä nimeltään Wolfberry, on kotoisin Tiibetistä. Tätä pientä, punaista marjaa voi kutsua todelliseksi superfoodiksi, sillä siinä on - aivan kuten mustikassakin - enemmän antioksidantteja kuin yhdessäkään hedelmässä.

Gojia on käytetty kauan kiinalaisessa lääketieteessä ja sen uskotaan parantavan immuniteettiä ja näköä, suojaavan maksaa ja edistävän spermantuotantoa sekä verenkiertoa. Gojin hyötyjä ovat esimerkiksi seuraavat:

• Gojissa on 21 eri mineraalia,muun muassa rautaa, kalsiumia, kaliumia, kromia, kuparia, mangaania, magnesiumia, natriumia, seleeniä, fosforia ja sinkkiä. Gojissa on lisäksi runsaasti antioksidantteja, vitamiineja ja kivennäisaineita.
• Gojit sisältävät 18 aminohappoa sekä vitamiineja A, B1, B2, B6 ja E betakaroteenia niissä on enemmän kuin porkkanoissa.
• On saatu viitteitä gojimarjojen kasvuhormonia stimuloivasta vaikutuksesta.

Useissa lähteissä mainitaan gojien erinomainen C-vitamiinipitoisuus, mutta esimerkiksi kotimaisissa ruusunmarjoissa on C-vitamiinia huomattavasti enemmän. C-vitamiinilähteenä goji ei siis ole merkittävä. On myös hyvä muistaa, että tavallisissa gojimarjoissa voi olla paljonkin torjunta-ainejäämiä. Luomugojeissa kemikaalijäämiä ei ole.

Gogimarjaa myydään Suomessa vain kuivatussa muodossa (kuten yläpuolen kuvassa), mutta luonnossa se näyttää tältä.

Macajuuri puolestaan, on kotoisin Perun Andeilta, jossa se kasvaa yli 4000 metrin korkeudessa, karuissa olosuhteissa. Macajuuri on juureskasvi, jota voisi hyvin viljellä Suomessakin. Kasvi sisältää erityisen paljon proteiineja, vitamiineja ja mineraaleja, ja tuoreessa macassa on muun muassa paljon jodia ja rautaa. Maca säilyy erinomaisesti kuivattunakin ja juurta käytetään myös jauheena (kuvassa).

Teollisuusmaita maca alkoi alunperin kiinnostaa sen lääkinnällisten vaikutusten vuoksi.

"Maca on voimakas adaptogeeni. Tämä on termi, joka annetaan lääkinnällisille kasveille joiden avulla keho kykenee mukautumaan (adaptoitumaan) haastaviin olosuhteisiin - esimerkiksi stressiin. Yleensä jatkuva stressi alkaa heikentää immunijärjestelmää sekä heikentää ruuansulatusta ja hormonitoimintaa. Tämä johtaa ihmisen elinvoiman ja energisyyden hiipumiseen. Adaptogeenit ehkäisevät kehoamme tällaisilta vaikutuksilta, parantaen immunijärjestelmämme toimintaa ja piristäen niin kehoamme kuin mieltämmekin. Kaikki adaptogeenit tekevät tämän eri tavoilla. Maca tekee tämän vaikuttamalla kateenkorvan kautta. Tämä johtuu pitkälti macan mineraalikoostumuksesta, joka mahdollistaa ravinteiden oikeanlaisen toimimisen kateenkorvassa. Maca kehittää suorituskykyä ja kestävyyttä. Maca sisältää 18 aminohappoa sekä erilaisia kasvisteroleja".

-lähde: Luomuttajat.fi

Maca tasoittaa niin naisten kuin miestenkin hormonitoimintaa. Se stimuloi hypotalamusta ja lisää seksuaalisen halukkuutta. Kuulkaapa tätä:

"Espanjalaiset innostuivat aikoinaan macasta aivan yhtä paljon kuin perunasta. He löysivät vuoristosta tervettä ja kookasta inkaväestöä, jonka ravinto pohjautui macaan. Inkat lähettivät soturinsa taistoon syöttämällä heille macaa energisyyden ja elinvoiman lisäämiseksi. Voiton jälkeen macan nauttiminen kiellettiin, jotta valloitetun kaupungin naiset välttyivät ahdistelulta. Sittemmin maca jäi maailmalla unohduksiin ja oli yhdessä vaiheessa kuolemassa jo sukupuuttoon".

-lähde: Ess.fi

Raakakaakaota myydään Suomessa sekä kaakaonibseinä (kuvan hippuset) että kokonaisina kaakaopapuina. Molemmat ovat siis samaa tavaraa, nibsit ovat murskattuja papuja.

Kaikki kaupan suklaatuotteet tehdään juuri tällaisista pavuista, mutta pavut käyvät lävitse pitkän teollisen prosessin, ennen kuin ne päätyvät osaksi tavallista markettisuklaata, joka sisältää paitsi kaakaota, paljon sokeria ja yleensä myös maitoa. Raakakaakao on - päinvastoin kuin perus maitosuklaa - erinomaisen terveellistä. raakakaakao sisältää 367% enemmän antioksidantteja kuin kypsennetty kaakao ja yli 700% enemmän antioksidantteja kuin normaali tumma suklaa. Lisäksi pavussa on runsaast ihmiselle tärkeitä mineraaleja kuten magnesiumia, rautaa, kromia, mangaania, sinkkiä, kuparia, C-vitamiinia sekä proteiineja. Raakakaaota saa Suomesta sekä kuvan papuina että nibseinä, mutta myös jauheena ja kaakaorasvana. Tuotteita myyvät terveys- ja nettikaupat.

Inca-marjat ovat macan tavoin, kotoisin Perusta.

Inka-marjat sisältävät monia keholle tärkeitä ravintoaineita, esimerkiksi bioflovonoideja, joita joskus kutsutaan myös P-vitamiineiksi.

"Nämä 29 yhdistettä toimivat antioksidantteina, mutta omaavat myös monia uniikkeja ominaisuuksia. Ne auttavat kehoa pilkkomaan ja hyödyntämään C-vitamiinia sekä ehkäisevät virusten toimintaa kehossamme. Inka-marjat ehkäisevät myös tulehdusten syntymistä (tämä tosin antioksidanttien kautta). Sadat bioflavonoideja koskevat tutkimukset ovat todenneet antiviruksiset, anti-karsinogeeniset ja tulehdusta estävät vaikutukset. Inka-marjat sisältävät merkittäviä pitoisuuksia C-vitamiinia, beta-karoteenia ja ne peittoavat proteiinipitoisuudessaan (16%) jopa goji-marjat (13-14%)! Inka-marjoissa on lisäksi paljon pektiiniä, fosforia, A-, C-, B1-, B2-, B6-, ja B12-vitamiinia".

-lähde: Puhdistamo
 

Superruoka on laaja käsite

Steven Prattin kirja Super ruokaa luettelee superruoka-aineiksi seuraavat: pinaatti, kalkkuna (nahaton rintafilee), kaura, appelsiini, pavut, mustikat, parsakaali, lohi, kurpitsa, soija, saksanpähkinät, jogurtti, tee ja tomaatti. Kirja havainnollistaa hyvin sen, kuinka häilyvästi superfood-sanaa käytetään.

Pitääpä itse superruokana mitä tahansa, on erittäin tärkeää huomata ero tavanomaisen ja luomun/villin välillä: vapaana kasvanut merilohi ja kasvatettu kassilohi tai tavallinen, kemiallisilla torjunta-aineilla kyllästetty tomaatti versus luomutomaatti edustavat kemikaalikuormituksen osalta kahta ääripäätä. Luomutomaattia ehkä voisikin kutsua superfoodiksi, mutta kemiallisesti kasvatettu tehotomaatti on superruoan määritelmästä kaukana. Sama pätee muihinkin ruoka-aineisiin: luomu ja villi on aina ravintoainetäydempi vaihtoehto kuin tehotuotettu.

Superruoka-käsite saattaa ärsyttää niitä, jotka jo ovat perillä esimerkiksi marjojen terveysvaikutuksista. Totuus on kuitenkin se, että nykymaailmassa jopa marjat on brändättävä, jotta luonnosta vieraantuneet nykyihmiset saadaan takaisin perusasioiden äärelle. Siinä missä hektistä elämää suorittavat kaupunkilaiset yhä enemmän harrastavat joogaa ja vetäytyvät lomalle askeesiin, täytyy marjojen suosio saada palautumaan nykyisen markkinointikoneiston säännöillä: brändäämällä ne seksikkäiksi. Aivan kuten muussakin elintarvikemainonnassa, myydään terveellisiä superruokia eri kohderyhmille eri tavoin. Superfood-termi uppoaa tiettyyn kuluttajaryhmään ja sana mustikka toisiin. Itse kuulun mustikka-ryhmään.

Onneksi omat superruoat saa metsästä ilmaiseksi, sen kummempia brändejä ajattelematta. Ämpäri mukaan ja suunta kohti tuntematonta, siellä ne superruoat odottavat!

Katso kuvat

Lähetin maanantaina Atrian Fresh-tuoteperheen tuoteryhmäpäällikölle, Johanna Hyytiselle kysymyksiä liittyen Fresh-tuotesarjan tuoreusväitteisiin. Tässä vielä uudestaan puheluni Atriaan, vastaukset alla.

1. Miten määrittelette sanan tuore?
Atria: Tuore tarkoittaa vasta valmistettua ja vanhentumatonta, pakatun elintarvikkeen kohdalla tarkoittaa ruokaa, joka maistuu, tuoksuu ja näyttää samalta kuin valmistushetkellä. Kuluttajatutkimusten mukaan pakatun valmiin ruuan kohdalla (esim. valmismikroateria) tuoreus tarkoittaa mm. valmistuspäivän läheisyyttä, vähäistä suolan määrää, kasvisten aitoja värejä ja rapeutta, tuotteen ehjää rakennetta ja aitojen raaka-aineiden tuoksua.

2. Onko 6 tai jopa 10 päivää muoveissa ollut elintarvike tuore?
Atria: 6-10 vrk säilyvä pakattu elintarvike on tuore, mikäli verrataan yleensä valmisruokahyllyn tarjontaan, eli esimerkiksi Atria Fresh kartonkipakkaukseen pakattu mikroateria säilyy 10 vrk, kun yleisesti pakattujen valmisruokamikroaterioiden säilyvyys on noin 20 vrk. Säilyvyydellä tarkoitetaan maksimisäilyvyyttä eli kaupan hyllyssä tuotteet ovat toki tätä tuoreempanakin tarjolla.

3. Miten sitten tulisi kutsua torilla myytäviä vihanneksia tai liha- sekä kalatiskin antimia?
Atria: Torilla myytävät vihannekset ja liha- ja kalatiskin tuotteet ovat tuoreita pakkaamattomia elintarvikkeita.

4. Atria Fresh-sarjan sandwicheissä on useampia E-koodeja. Tässä Atria Fresh Kana-Caesarsandwichin tuoteseloste:

Aineosat: tomaatti- ja tummavuokaleipä (vehnäjauho, kaurahiutale, tomaatti, pellavan-,auringonkukan- ja seesaminsiemen, paprika, kasviöljy, hiiva, mallasjauho,osittain kovetettu kasvirasva, suola, vehnälese, herne, gluteeni, emulgointiaineet ( E 471, E 472e, E 481), happamuudensäätöaineet (E 170,E 270, E 341), broilerinliha 16% (broilerin filee, maltodekstriini, mausteet (mm. korianteri, kurkuma, inkivääri), arominvahvenne E 621, aromit), vesi, kaaliraaste, rypsiöljy, parmesanjuusto, etikka, sokeri, sakeuttamisaineet (E 1442 E 1450), porkkana, kukkakaali, hillosipuli, sinappi, aromit (mm. anjovis), mausteet (mm. sipuli, valkosipuli,chili, cayenne), hiivauute, happamuudensäätöaineet E 330, suola, väriaine E 171, rasvajauhe, säilöntäaineet (E 202, E 211),

... Ja tässä selitys sille, mihin kaikkia säilöntäaineita ynnä muita tarvitaan: 

Leipä:
• emulgointiaineet (lisäävät leivän sisuksen pehmeyttä ja parantavat säilymistä)
• E 471 Rasvahappojen mono- ja diglyseridit (Valmistetaan syötävistä rasvoista ja öljyistä tai glyserolista (E 422) ja rasvahapoista (E 570). Rasvat voivat olla eläinperäisiä.)
• E 472e Rasvahappojen mono- ja diglyseridien mono- ja diasetyyliviinihappoesterit (Valmistetaan rasvahappojen mono- ja diglyserideistä (E471) ja etikka-, maito-, sitruuna- ja viinihapoista (E 260, 270, 330 ja 334). Glyseridien valmistuksessa käytetty rasva voi olla eläinperäistä.)
• E 481 Natriumstearoyyli-2-laktylaatti (Valmistetaan kemiallisesti maitohaposta (E 270) ja steariinihaposta (E 570). Steariinihappo voi olla eläinperäistä.)
• happamuudensäätöaineet (säätelevät elintarvikkeen happamuutta tai emäksisyyttä eli pH:ta ja antavat sille makua. Parantaa leivän säilyvyyttä ja vähentää muiden lisäaineiden käyttötarvetta.)
• E 170 Kalsiumkarbonaatti (Esiintyy luonnossa kalkkikivessä ja liidussa. Käytetään myös paakkuuntumisenesto-, stabilointi- ja nostatusaineina)
• E 270 Maitohappo (Orgaaninen happo, jota muodostuu maitosokerista maitohappobakteerien vaikutuksesta. Happo on tavallinen luonnossa ja sitä muodostuu luontaisesti myös ihmisessä. Valmistetaan maitohappobakteerien avulla hiilihydraateista tai kemiallisesti. Käytetään myös happamuudensäätöaineena ja maun vuoksi. Maitohapon suolat ovat laktaatteja (E 325 - 327). Säilövä vaikutus perustuu lähinnä pH:n alenemiseen.)
• E 341 Monokalsiumfosfaatti, dikalsiumfosfaatti ja trikalsiumfosfaatti (Valmistetaan luonnossa esiintyvistä mineraaleista. Aineita esiintyy kehon normaalissa aineenvaihdunnassa ja kalsiumfosfaattia on mm. luustossa. Fosfaateilla on monia käyttötarkoituksia esimerkiksi happamuudensäätö- ja stabilointiaineina sekä sulatesuoloina, ne myös sitovat metalleja ja vahvistavat siten hapettumisenestoaineiden vaikutusta.)

Broilerinliha:
• arominvahvenne ( vahvistavat broilerin omaa makua)
• E 621 Mononatriumglutamaatti (MSG) (Glutamiinihappo on luontaisesti eläimissä, kasveissa ja monissa elintarvikkeissa esiintyvä aminohappo. Valmistetaan yleensä mikrobiologisen käymisen avulla. Happoa ja sen suoloja käytetään arominvahventeina.)

Täyte:
• sakeuttamisaineet (lisäävät elintarvikkeen jähmeyttä)
• E 1442 Hydroksipropyyliditärkkelysfosfaatti
• E 1450 Natriumoktenyylisukkinaattitärkkelys
• Muunnettuja tärkkelyksiä käytetään stabilointi- ja sakeuttamisaineina tavallisen tärkkelyksen asemesta, koska ne kestävät sekä kuumennusta että pakastusta paremmin. Muunnetutkin tärkkelykset hajoavat ja imeytyvät ruoansulatuksessa.
• happamuudensäätöaine (säätelevät elintarvikkeen happamuutta tai emäksisyyttä eli pH:ta ja antavat sille makua.)
• E 330 Sitruunahappo (Sitruunahappoa ja sen suoloja esiintyy luontaisesti monissa elintarvikkeissa, erityisesti sitrushedelmissä. Sitruunahappoa valmistetaan bioteknisesti esimerkiksi melassista tai glukoosista homesienten avulla. Sitruunahapon suoloihin kuuluu myös triammoniumsitraatti (E 380). Happamuudensäätöaineita, jotka vahvistavat hapettumisenestoaineiden vaikutusta sitomalla metalleja. Sitruunahapolla ja sen suoloilla on myös muita käyttötarkoituksia.)
• väriaine (muuttaa tuotteen väriä tai säilyttää sen omaa väriä)
• E 171 Titaanidioksidi (valkoinen)
• säilöntäaineet (hidastavat tai estävät pieneliöiden eli mikrobien (hiivat, homeet, bakteerit) kasvua ja pidentävät elintarvikkeen säilyvyyttä erityisesti sen jälkeen, kun pakkaus on avattu)
• E 202 Kaliumsorbaatti (Valmistetaan kemiallisesti. Sorbiinihappoa esiintyy luontaisesti pihlajanmarjoissa. Happo ja sen suolat ovat tehokkaita hiivoja, homeita ja eräitä bakteereja vastaan erityisesti happamissa ja lievästi happamissa elintarvikkeissa.)
• E 211 Natriumbentsoaatti (Valmistetaan usein kemiallisesti, mutta bentsoehappoa esiintyy luontaisesti marjoissa, erityisesti puolukoissa, karpaloissa ja lakoissa. Happo ja sen suolat ovat tehokkaita hiivoja, homeita ja eräitä bakteereja vastaan happamissa elintarvikkeissa. Natriumbentsoaattia käytetään yleisesti säilöntäaineena myös kotisäilönnässä.)

Atria: Tehtäessä ruokaa kotona se yleensä syödään heti, mutta teollisten tuotteiden maun tulee säilyä viimeisen käyttöajankohtaan asti. Luonnonmausteet eivät yleensä säilytä makua kovin hyvin, joten maun voimistajia tarvitaan. Pyrimme niitä koko ajan kuitenkin välttämään.

5. Jos laitan ruoan lautaselle klo 12 ja tarjoilen sen sinulle 8 tunnin kuluttua tai seuraavana päivänä, onko ruoka mielestäsi tuoretta?
Atria: On, mikäli ruoka on samanlaista kuin klo 12 - eli riippuu siitä miten ruoka on säilytetty.

Tuoreus todellakin on suhteellista. Sekä torien marjat ja vihannekset tai vastapaistettu, lämmin leipä että kauppojen muoveissa myytävät, E-koodeilla täytetyt sandwichit ovat kaikki "tuoreita". 

Olkaahan valppaina!