Epästabiilin videokuvan sijaan saatte nyt vaihteeksi vähän stabiilimpaa kuvamateriaalia, nimittäin BBCn uutisklipin kiinnostavasta aiheesta! Englannissa on nimittäin saatu viitteitä prosessoidun ruoan ja masennuksen yhteydestä. Saatte luettavaksenne myös minun tarinani siitä, kuinka aloin kiinnostua aidosta ruoasta ja kuinka ruoka vaikuttaa omaan fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiini.

Aloitetaan kuitenkin BBCstä, ja siirrytään meikäläisen terveyteen vasta sen jälkeen. Voit katsoa BBCn sivuilta videoklipin tai lukea jutun Depression link to prosessed food , tai vaihtoehtoisesti skipata ne, jos englantisi on ruosteessa. Tiivistettynä uutinen kuuluu näin:

"Paljon vihanneksia, hedelmiä ja kalaa nauttivilla näyttää olevan pienempi riski sairastua masennukseen kuin prosessoitua ruokaa syövillä. Englantilaiset tutkijat (University College London) seurasivat valtion virkamiehistä koostuvan testiryhmän ruokavalioita viiden vuoden ajan ja vertasivat lopuksi henkilöiden ruokavalioita ja mahdollista masennukseen sairastumista keskenään. Koehenkilöitä oli 3500.

Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä nautti pääosin paljon hedelmiä, vihanneksia ja kalaa, kun taas toinen ryhmä söi lähinnä prosessoitua ruokaa (esimerkiksi prosessoitua lihaa, makeutusaineita, rasvaisia maitotuotteita jne).

Arvannet kumman koeryhmän ruokavalioon kuvan massiivinen lihaleipä kuuluisi?

Tutkijat huomasivat näiden kahden ruokavalion välillä selkeän eron masennukseen sairastumisen riskissä: käsittelemätöntä ruokaa nauttivilla todettiin olevan 26% pienempi riski sairastua masennukseen, kuin prosessoidun ruoan syöjillä. Ja vastavuoroisesti: prosessoitua ruokaa syövillä todettiin 58% korkeampi riski sairastua masennukseen kuin niillä, jotka kuluttavat prosessoitua ruokaa vain harvoin.

Tutkijat eivät osaa sanoa, miksi erilaiset ruoka-aineet suojaavat tai altistavat masennukselle, mutta tutkimus tukee aiempaa epäilystä siitä, että syödyllä ruoalla ja mielenterveydellä on yhteys."

Suomennos on omani, ja suomensin vain osan uutisesta. Koko uutisen löydät täältä. Kiinnostavaa, eikö?

Minä tosin olen joutunut kikkailemaan oman terveyteni takia ruoka-aineilla sen verran, että en ihmettele tutkimustuloksia ollenkaan. Minusta ne ovat täysin oletettavia, ja myös rohkaisevia sikäli, että ehkä tällaisten tutkimustulosten myötä ihmisiä luulisi olevan helpompi ohjata fiksun ruoan pariin (kunpa ruokateollisuuskin ymmärtäisi tämän). Toisaalta, kyllä me taidamme tietää, mikä on terveellistä ja mikä ei. Moni vaan tulee tottumuksesta ostaneeksi eineksiä, limsoja, karkkeja ja E-koodin täyteisiä kääretorttuja, sen kummemmin asiaa ajattelematta. Entäpä jos ruokapakkauksessa lukisikin "Saattaa altistaa depressiolle", muuttaisitko omia ruokailutottumuksiasi?

Kerronpa teille oman tarinani siitä, miten minusta tuli aidon ruoan ystävä.

En syö eineksiä ja välttelen E-koodeja. 90% syömästäni ruoasta myydään ilman tuoteselosteita: Perusruoka-aineissa ei ole mitään lisättyä tai poistettua. Hedelmät, vihannekset, palkokasvit, siemenet, kala, liha (ei marinoitu!), viljat, pähkinät, mausteet... Kaikki nämä ovat suurin piirtein sitä, mitä silmäsi näkee - poikkeuksena tietenkin torjunta-ainejäämät, joita esimerkiksi tavanomaisesti tuotetuissa ruoka-aineissa voi olla paljonkin. Jos haluat mahdollisimman puhdasta ruokaa, on valintasi tietenkin luomu. Kuitenkin, tavanomaiset ruoka-aineet ovat kaikkine kemikaalijäämineenkin parempi valinta kuin einekset ja E-koodihuttu.

Kuvassa tuoretta, E-kooditonta ruokaa

Miksi sitten valitsen ruoka-aineita, jotka ovat mahdollisimman tuoreita ja käsittelemättömiä? Syitä on monia, mutta päällimmäisenä syynä on oma terveyteni. Taistelin vuosia selittämättömien vatsavaivojen kanssa, kunnes vietin loman Japanissa. Japanilainen ruokavalio mullisti hyvinvointini täysin. Kaikki vatsan turvotukset, kouristelut, ja mouruamiset loppuivat kertaheitolla ja tunsin oloni kevyeksi, terveeksi ja onnelliseksi - kunnes palasin Suomeen. Pian palasivat nimittäin myös vatsaongelmat. Tajusin nopeasti, että syyn on oltava ruoassa, ja niin aloitin suurimittaisen ruokaremontin karsimalla aluksi ruokavaliosta kaiken sen, mitä en Japanissa syönyt.

Vaikka söin Japanissa toinen toistaan ihanampia ruokia, en koskenut koko matkalla maitotuotteisiin, leipään, karkkeihin tai eineksiin. Niitää ei yksinkertaisesti tullut vastaan! Japanilaisessa ruokakulttuurissa lehmänmaito ja vehnäleipä ovat yhtä vieraita kuin meillä miso ja wasabi. Jälkiruokakulttuuri poikkeaa myös kovasti omastamme, eikä jäätelöä tai varsinkaan makeisia syödä samaan tapaan kuin meillä. Monet makeiset ja leivonnaiset ovat riisipohjaisia kun ne meillä tehdään usein lehmänmaidosta ja vehnästä. Iso ero oli etenkin hotellin aamiaisessa. Siinä missä länsimaisten hotelliketjujen aamupalalla tarjotaan lihaa, makkaroita, munakokkelia, vehnäleipää, myslejä, jogurtteja, levitteitä, keksejä ja kahvia, koostui japanilainen aamupala hedelmistä, vihanneksista, misokeitosta, vihreästä teestä, kalasta ja pienistä makeista riisimakeista. Ero on huima!

Suomeen palattuani karsinkin heti ruokavaliostani lehmänmaitotuotteet ja vehnäleivän, ja niiden lisäksi kiinnitin erityistä huomiota hiivaan, johon huomasin elimistöni reagoivan erityisen vahvasti. Otin kuvan vatsastani normaalitilassa ja täydellisessä turpoamisen tilassa, ja vein kuvat mukanani lääkärille. Vihdoinkin minut otettiin tosissaan. Aikaisemmat lääkärikäynnit olivat lähinnä turhauttaneet: "Sinä vaan stressaat, ärtynyt suoli blaa blaa...". 

Ja niin lopulta vietin lääkärin kehotuksesta kuukauden tiukalla dieetillä, joka avasi silmäni turpoamattomalle elämälle. Neljä viikkoa tuntui yllättävän pitkältä ajalta, mutta se kannatti, sillä nyt tiedän, mikä on ideaaliruokavalio minulle. Mitä sitten söin – tai pikeminkin – mitä en syönyt neliviikkoisen dieetin aikana?

Karsin ruokavaliostani neljän viikon ajaksi kaikki lehmänmaitotuotteet, viljat (kauraa lukuun ottamatta), hiivan ja valkoisen sokerin. Käytännössä en siis syönyt jogurttia, leipää, leivonnaisia, jäätelöä tai karkkia enkä koskenut limsoihin.

Tämä rajoitusten kuukausi toimi itselläni silmien avaajana, sillä aloin pakon sanelemana syynätä tuoteselosteita - jotta en vahingossa söisi dieetin aikana kiellettyjä ruoka-aineita. Järkytyin. Minulle selvisi esimerkiksi, että suurin osa ruisleivistä sisältää vehnää. Vehnää on itseasiassa usein leivässä jopa enemmän kuin ruista! Ja kun on vehnää on myös hiivaa (jota siis en saanut dieetin aikana syödä, ja jota en muuten syö nykyään ollenkaan).

Tajusin, että lisättyä sokeria on kaikkialla, jopa työpaikkaruokalamme salaattipöyän salaateissa! Salaatit on usein kuorrutettu sokeria sisältävillä salaatinkastikkeella. Tämä ällistytti ainakin minua.

Aloin keksiä korvikkeita perinteisille ruoka-aineille: Korvasin margariinit oliivitahnalla ja avocadolla, lehmänmaitojuustot erilaisilla vuohenjuustoilla, tutustuin kauramaitoon, jota käytän nykyään lähes päivittäin. Aloin tehdä herkullisia munakkaita, joita teen viikoittain edelleen. Kuukauden ajan noudatin siis aluksi melko haastavalta tuntuvaa ruokavaliota, josta kuitenkin tuli uuden elämäni perusta: sain kuin sainkin vatsani kuntoon. Tuon kuukauden aikana turpoilu katosi ja olo oli pirteä ja kevyt. Söin paljon kalaa, lihaa, vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä - ja löysin kaupasta sokeritonta suklaatakin!

Sushista tuli Japanin matkan myötä suurta herkkuani. Sushia voi tehdä helposti myös kasvisversiona!

Kuka tahansa ravitsemusterapeutti toteaisi, että noudattamani ruokavalio on erinomainen, kunhan pitää huolta D-vitamiinin saannista. Minä saan D-vitamiinia kauramaidosta siinä missä "tavallinen" maidonjuoja saa sen maidosta. Molempiin edellämainittuihin on lisätty D-vitamiinia, kummassakaan sitä si siis esinny luontaisesti (otan talvisin myös D-vitamiinia tabletin muodossa). Syön monia kasvikunnan kalsiumlähteitä päivittäin ja työpaikkalääkärin mukaan kaikki arvot ovat kohdallaan, ja olen jopa harvinaisen terve.

Tuon kuukauden aikana havaitsin muutoksen myös vartalossani, josta tuli hoikempi ja jäntevämpi, ei pöllömpää ollenkaan! Syitä, miksi lääkäri kehotti minua noudattamaan tätä haastavaa ruokavaliota oli ymmärtääkseni kaksi: Ensinnäkin minun piti saada nollattua suolistoni tilanne, jotta vatsan turpoilu lakkaisi. Jos tämä dieettikuukausi ei olisi auttanut asiaa, olisin melko varmasti joutunut vaativampiin tutkimuksiin (olen jo käynyt kaikkialla suolitähystyksen mukaanlukien). Onneksi kuitenkin kuukauden dieetti paljasti, että vatsan levottomaan elämään löytyi yksi syy: ruokavalio. Toiseksi uskon myös, että lääkäri halusi alleviivata minulle, ettei kyse ole rakettitieteestä vaan aidosta ruoasta. Siinä hän todellakin onnistui!

Mitä sitten tein dieetin jälkeen? Taisin syödä mangokakkua heti ensimmäisenä iltana dieetin loppumisesta. Ja se oli taivaallista! ...mutta arvatkaapa vaan, turposiko mahani heti jalkapalloksi? Noudatan dieettivaliota nykyään arkisin, ja viikonloppuisin herkuttelen. Sokerista ja vehnästä joustan siis toisinaan, mutta vehnäleipää tai pullaa tai mitään, missä on hiivaa - sellaista en syö kuin ani harvoin. Lehmänmaitotuotteita en osta, ellen sorru suklaaseen tai jäätelöön, ja esimerkiksi lehmänmaitojogurtteja on syö ollenkaan. Jos haluan jogurttia, ostan soijajogurttia, jonka sekaan laitan vähän juoksevaa hunajaa. Hunajalla makeutan myös itse tekemäni myslin ja leivonnaiset (tosin leivon ehkä vain kerran vuodessa). Jos syön lihaa, on se riistaa tai luomulihaa, kalaa syön kolmesti viikossa. Lehmänmaitojuustoihin en koske, mutta vuohen- ja lampaanjuustoja käytän kyllä. Pähkinöitä napsin melkein päivittäin ja käytän ruoanlaitossa myös paljon erilaisia siemeniä. Koen, että syön taivaallisia ruokia joka päivä!

Kuvassa ruokaketju Whole Foodsin take away -annos, joka ei ehkä näytä herkulliselta, mutta oli sitä! Kuinka värikästä monipuolinen kasvisruoka onkaan!

Tämä pitkä tarina pohjustaa sitä, kuinka siis pääsin eroon vatsaongelmistani ja kuinka tajusin ruokavalion vaikuttavan hyvinvointiini enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Karkeasti: kun valitsen mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa, voin hyvin. Jos sen sijaan syön maitotuotteita, eineksiä, "E-koodipommeja", karkkia, sipsejä, limsoja jne., tuhoan vaivoin aikaan saadun balanssin, ja voin huonosti. Se vaikuttaa suoraan omaan mieleeni ja kaikki alkaa masentaa. Se ei tietenkään ole sama asia kuin alussa BBC:n jutussa mainittu depressio, mutta voin vaan kuvitella minkälaiseksi oloni menisi, kun jo muutaman päivän poikkeama itselle sopivasta ruokavaliosta aiheuttaa sekä fyysisiä, että henkisiä huonon olon tuntemuksia.

Hih, et ehkä välttämättä olisi halunnut päästä näin syvälle suolistoni sisuksiin, mutta sinnepä vaan jouduit :)

Onneksi jokainen meistä voi valita kaupassa mitä haluaa. Minä en halua eineshuttua, joku muu ehkä syö sellaista mielellään, ja ihan ilman masennuksen tuntemuksiakin. Mutta jos kaipaat reseptejä sellaiseen ruokavalioon, jota esimerkiksi minä noudatan, löydät monia suosikkireseptejäni täältä.

Monen ateljeen uumenissa uurastetaan parhaillaan linnanjuhlamekkojen parissa, niin myös tuoreen, Kultainen vaatepuu -tunnustuksen saaneen Tiia Vanhatapion liikkeessä, jossa kävin kurkkaamassa Johanna Sumuvuoren juhlamekon sovitusta. Videolla puvun kimpussa häärää Kirsi Nisonen, joka on yksi Vanhatapion käyttämistä ompelijoista. Vanhatapiolta Linnaan lähtee kaiken kaikkiaan kuusi pukua, joten mekkojen kanssa tarvitaan ulkopuolistakin apua.
 

... paitsi että Linnan juhlat ovat tietenkin TÄMÄN VIIKON sunnuntaina! Tein videon lauantaina, joten siksi puhun videolla "ensi viikosta".

Johanna Sumuvuori kertoi klipin ulkopuolella, että hän satsaa vaatteisiin ja asusteisiin, joita voi käyttää niin kauan, kunnes ne "lahoavat". Esimerkiksi Sumuvuoren Dolce & Gabbanan korkokengät ovat menossa Linnaan jo kolmatta kertaa ja Johanna uumoili pitävänsä niitä niin kauan, kuin ne vaan kengän asian ajavat, aina ei siis suinkaan osteta uusia korkkareita. Asusteiden suhteen poliitikko on kuulemma minimalisti ja konservatiivinenkin, eikä kenkien lisäksi tulevista asusteista vielä ollut täyttä varmuutta. Näette lopputuloksen sunnuntain Linnan juhla -lähetyksessä!

Sumuvuorella oli puvulleen kaksi vaatimusta: "vanhan maailman meiniki ja musta". Muutoin Vanhatapio sai vapaat kädet. Sumuvuori luottaa Vanhatapioon täysin, sillä designer on pukenut poliitikon Linnaan kaksi kertaa aikaisemminkin. Myös viisi muuta naista luottavat tänä vuonna Vanhatapioon, heidän joukossaan esimerkiksi Paula Vesala, Jutta Urpilainen ja Elina Moisio (joka menee Linnaan Sumuvuoren viime vuoden Vanhatapio-mekossa, jota on muokattu hieman erinäköiseksi). Vanhatapio kertoo, että saa usein asiakkailtaan vapaat kädet. Ammattilaiseen ostaan luottaa, ja tällainen perinteinen käsityöläisyys onkin ilahduttavasti Suomessa voimissaan, vaikka se ei helppo alavalinta olekaan. Vanhatapiolle vastikään myönnetty, arvostettu Kultainen vaatepuu -tunnustus on uljaasti liikkeen seinällä muistuttamassa, että massatuotannon ja nopeasti vaihtuvien trendien rinnalla on aina tilaa ja tarvetta aidolle ja kestävälle, ajattomalle designille.

Johanna Sumuvuoren vaatekriisi (joka ei kuulemma ole kriisi missään vaiheessa ollutkaan) on ratkaistu, ja mekko valmistunee viimeistään sunnuntaiaamuksi. "Eräällä toisella" sen sijaan on vielä sunnuntain vaatevalinta täysin auki: olen menossa Linnan juhlien jatkoille (toimittajan ominaisuudessa) enkä tiedä vielä ollenkaan mitä pukisin päälleni! Huh, ehkä tässä vielä ehtii keksiä jotakin...
 

PS: Seuraa Linnan juhlia Facebookissa ja Twitterissä kanavilla  #Linnanjuhlat ja #yle

Katso kuvat

Olin kirjoittamassa teille ihan jostain muusta, mutta eihän siitä mitään tullut, kun sikainfluenssaa tulee ikkunoista ja ovista. Olkoon siis tämä postaus nyt omistettu hetken kuumimmalle puheenaiheelle.

Suomessa käytettävä H1N1-rokote riski kananmuna-allergikoille

Päivän Iltalehdessä kerrotaan, kuinka riskiryhmään kuuluva, vantaalainen 3-vuotias joutuu koko talveksi eristyksiin, koska ei voi ottaa sikainfluenssarokotetta. Lapsi on paitsi riskiryhmäläinen, myös kananmuna-allergikko, ja muna-allergisille Suomessa käytettävä H1N1-rokote ei sovi. Lääkäri oli antanut perheelle kaksi huonoa vaihtoehtoa: joko 3-vuotias saa hänelle mahdollisesti hengenvaarallisen rokotteen tai hengenvaarallisen taudin riskeineen. Vanhemmat valitsivat lapsen eristämisen kodin suojiin koko talveksi. Lapselle vaarallisen rokotteen ottamista tuskin kukaan äiti tai isä puoltaisi. Mutta kun koko talven mittaista eristämistä miettii käytännössä, tuntuu se melkeinpä mahdottomalta: Voiko lapselle tulla ystäviä kylään? Entä vanhempien mahdollisesti kotiin kantama H1N1-virus, miten sikainfluenssa oikeasti eliminoidaan 3-vuotiaan ympäriltä? Miten perhe viettää vaikkapa joulun: ovatko kaikki sukulaiset pannassa? Ei tule olemaan helppo talvi kyseiselle perheelle.

Suomalaisten turhautumisen ymmärtää hyvin, sillä moniin sikainfluenssan aiheuttamiin kysymyksiin on vastauksia ja vaihtoehtoja, jotka kuitenkin ovat suomalaisten tavoittamattomissa. Esimerkiksi vantaalainen 3-vuotias voisi saada sikainfluenssapiikin, jos THL olisi tilannut Suomeen rokotetta, joka sopii kananmuna-allergikoillekin. Sikainfluenssarokotetta on nimittäin saatavana muna-allergisille sopivana. Celvapan-niminen lääke mahdollistaisi vantaalaisperheellekin eristysprojektin sijaan normaalin talven, jos vain oikeaa rokotetta olisi saatavilla. THL perustelee rokotevalintaansa "kokonaistaloudellisesti hyväksi ratkaisuksi", ja lapsi joutuu eristyksiin.

Raskaana olevat kriittisinä

Vielä muutama kuukausi takaperin vannoin, etten itse ottaisi sikainfluenssarokotetta missään olosuhteissa ja toivoin, etteivät perusterveet ystävänikään ottaisi. Aiheesta ei kaveripiirissä juuri puhuttukaan, ennen kuin kolme läheistä ystävääni kertoivat olevansa raskaana. Riskiryhmään kuuluvina heitä tietysti askarrutti, onko raskaana olevalle isompi riski ottaa kuin olla ottamatta rokote? Kukaan heistä ei nimittäin pureskelematta niellyt suhteellisen uuden rokotteen turvallisuutta etenkään, kun yleisessä tiedossa on -  jopa Lääkeviraston toteamana - ettei sikainfluenssarokotteen turvallisuudesta ole täydellisiä tietoja. Siksi käyttäjäkokemuksia kerätään koko ajan. Ei ihme, että etenkin raskaana olevat naiset suhtautuvat rokotteen vaikutuksiin epäillen: onko todella turvallista piikityttää itsensä rokotteella, jonka turvallisuudesta kerätään tietoja vasta käytön aikana?

Monia raskaana olevia mietityttävät etenkin rokotteen mahdolliset pitkäaikaisvaikutukset tai viiveellä ilmaantuvat vaikutukset. Selviääkö mahdollisesti muutaman vuoden kuluttua, että kaikkia vuonna 2011 syntyneitä lapsia vaivaa asia X, koska he ovat sikiöaikanaan saaneet sikainfluenssarokotteen? Vai onko tällainen ajattelu olemattomien riskien suurentelmista?

Etenkin H1N1-rokotteen sisältämä elohopea on puhuttanut tulevia äitejä, eikä Yhdysvalloissa julkaistu tutkimustulos ainakaan helpota rokoteahdistusta. Mark ja David Geierin tutkimuksen mukaan sikainfluenssarokotteen sisältämä elohopeayhdiste (tiomersaali) saattaa aiheuttaa hermostollisia häiriöitä tai sydänsairauksia. Lisäksi Journal of American Physicians and Surgeons -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan, elohopeaa sisältävää rokotetta saaneiden todennäköisyys saada autismi on yli kaksi kertaa niin suuri kuin sellaisten, jotka eivät ole saaneet elohopeaa sisältävää rokotetta (lähde: Journal of American Physicians and Surgeons). Mutta sitten asiaa voi miettiä toiselta kannalta: mikä on autismin riski noin ylipäänsä, ja onko silti viisaampaa tuplata se olematon autismiriski, kuin asettaa itsensä ja sikiönsä alttiiksi sikainfluenssalle, jossa pahin riski raskaana oleville on jopa kuolema?

Raskaana olevat ovat kritisoineet THL:n Suomeen tilaamaa rokotetta myös toisesta syystä. Suomessa käytössä olevaa Pandemrixia ei nimittäin piikitetä kaikissa maissa raskaana oleviin ollenkaan, sen sisältämän adjuvantiksi kutsutun aineen vuoksi. Alunperin WHO suositti, ettei raskaana oleville naisille annettaisi Suomessa käytössä olevaa sikainfluenssarokotteen versiota, koska adjuvantin vaikutuksista raskaana oleviin tai sikiöön ei ole tutkimustietoa. Nyt WHO on kuitenkin muuttanut kantaansa. Mutta ei tämä juupas-eipäs -touhu ainakaan minua huojenna. Saakelin sikainfluenssa!

Ne alussa mainitsemani kolme läheistä ystävääni ovat kaikki ottaneet rokotteen, siitä huolimatta, että puntaroimme yhdessä rokotteen eri puolet. Ymmärrän heidän valintansa hyvin, mutta täytyy vain toivoa, ettei kenellekään heistä tai heidän vauvoistaan aiheudu tulevaisuudessa minkäänlaisia terveydellisiä ongelmia sikainfluenssarokotteen ottamisen myötä.

Miettiipä sikainfluenssaa miltä kannalta tahansa, on suomalaisten lääkäreiden mukaan odottavalla äidillä ja sikiöllä suurempi riski olla ottamatta rokote, kuin ottaa se, joten piikille vaan! ...kai? Kananmuna-allergikkoja kyllä säälin todella: heille annetaan vaihtoehdoksi ainoastaan eristäytyminen! ...ja tämä tilanteessa, jossa sopiva rokote olisi olemassa, mutta ei saatavilla. Hämmentävää.

Sikainfluenssa jo nurkan takana

Kuulin eilen, että kaksi sukulaistani sairastavat parhaillaan tautia. En olisi uskonut taudin tulevan näin lähipiiriin ja näin nopeasti. Minusta tuntuu, että sikainfluenssan saaminen alkaa olla arpapeliä, mutta eihän se niin tietenkään ole. Ystävän lääkärituttava kertoi ratkaisun olevan käsien pesemisessä. Voikohan käsidesiä käyttää liikaa...?

Minua kiinnostavat kovasti mielipiteenne ja kokemuksenne sikainfluenssasta:

Oletko itse sairastanut taudin, tai sairastatko parhaillaan? Miltä sikainfluenssa tuntuu?

Otatko mielummin sikainfluenssan vastaan rokotteetta, "luomuna", kuin piikitytät itseesi ainetta, jonka kaikista vaikutuksista ei vielä tiedetä?

Entä oletko sitä mieltä, että Suomessa pitäisi jakaa erilaisille ryhmille eri rokotetyyppiä, olisiko se fiksua?

...vai onko koko touhu turhaa vouhotusta?

• Täältä löydät YLEn sikainfluenssa-aiheiset uutiset
• THL:n sikainfluenssa-sivut
• Www.sikainfluenssa.fi

Kierrätys ja uudelleenmuokkaaminen ovat nyt muotitietoisten suosiossa, ja tietenkin myös Muotimessuilla oli mahdollisuus luoda DIY (Do It Yourself) -muotia.

Nadja Timonen oli valinnut ompeluprojektikseen tunikan, Muotitehtaalla oli myös mahdollista ommella liivi, tuunata huivi tai koristella vanhoja miesten työtakkeja, jotka näyttivät ennen tuunaamista tältä:

Tuunaamisen jälkeen kuvan takki oli saanut uuden lookin sinisten nappien rivistöstä:

Nadjan tunikaprojektissa on meneillään välivaihe:

...Vielä pitää malttaa hetki, ompeleminen vie aikaa! Palataan Nadjan projektin pariin myöhemmin tekstissä. 

Kerron teille tässä välissä Muotitehtaan taustoja.

Muotimessujen Muotitehdas-idean takana on Suomen Pukutehdas. Olen tutustunut tähän kotimaiseen brändiin vasta tänä syksynä, mutta vanhemmille ihmisille nimi saattaa olla etäisesti tuttu, sillä vuonna 1922 perustettu Valtion Pukutehdas vaatetti aikoinaan esimerkiksi kaikki Suomen armeijan palveluksessa olevat. Tehdas valmisti työvaatteita myös kaikille valtion virkamiehille ja työntekijöille.

Muutama vuosi takaperin Valtion Pukutehdas oli katoamisen partaalla, mutta yrityksen pelasti nykyisen Suomen Pukutehtaan Tirehtööri Jaana Paavilainen, joka halusi säilyttää tämän vanhan ja arvokkaan brändin osana 2000-luvun suomalaista käsityötaitoa. Yrityksen nimikin muuttui vain osittain. Nykyinen Suomen Pukutehdas vaalii vanhoja perinteitä tuoden vanhan osaamisen ja laadun tähän päivään. Kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa, suomalaisena käsityönä ja kestävistä, perinteisistä materiaaleista.

Pukutehdas valmistaa esimerkiksi uusia takkeja vanhoista, käytössä olleista materiaaleista. Nämä vanhat materiaalit ovat nimenomaan niitä alkuperäisiä, Valtion Pukutehtaalta lähteneitä tuotteita, aitoa uusiokäyttöä siis! Pukutehdas myös ostaa eriä esimerkiksi vanhoja sairaala- tai armeijavaate-eriä ja tekee niistä uudistuotteita, vaikkapa kasseja.

Suomen Pukutehdas kuuluu Findesign-nimiseen, suomalaisille yrittäjille tarkoitettuun järjestöön, jossa parhaillaan on 20 yrittäjää. Ehtona jäsenyydelle on tuotteiden valmistaminen Suomessa. Findesign haluaa koota yhteen pieniä suomalaisia toimijoita, jotka ehkä yksitellen ovat voimattomia massatuotannon rinnalla. Yhdessä ne voivat tarjota erikoistumista ja näppäryyttä, jota ehkä isoilta toimijoilta kuitenkin puuttuu. Yksi Findesignin yrittäjistä on Maarit Kalmakurki, joka lanseerasi Muotimessuilla ensimmäisen naistenvaatemallistonsa. Mallisto sisältää esimerkiksi tämä hupuksi taipuvan huovutetun villahuivin:

Huivi pysyy hakaneulan voimin halutussa muodossa. Hakaneulan avulla voi käyttää kotoa löytyviä villahuiveja kuvan luomuksen tapaan!
 

Entäpä tunika, minkälainen siitä tuli?

Anteeksi kiekumiseni, Ixus aina nappaa minun ääneni paljon lujempaa kuin haastateltavan. Pitää näköjään treenata haastattelujen äänittämistä pokkarikameralla...

Muotitehtaassa kävi kova kuhina koko messujen ajan. Mielestäni on mainio asia, että niinkin kuluttavalle teollisuuden alalle kuin muodille omistettujen messujen yhteydessä pidettiin meteliä myös ympäristöarvoista ja perinteistä. Tärkeää työtä.

Katso kuvat