noora loves eko,reilu ja luomu
Kemikaalivapaata kausiruokaa
Joku saattaisi kuvailla minua henkilönä, joka on hurahtanut luomuun. Itse sanoisin, että hurahtaminen on kaukana niinkin vakavista asioista kuin elintarvikkeiden kemikaalijäämät ja lisäaineet. Teen omat ostopäätökseni puhtaalla maalaisjärjellä ja tietenkin sen suuren tietomäärän perusteella, jota ympäristön ja ruoan kemikaaleista on saatavilla. Tiesitkö esimerkiksi, että viime vuonna eurooppalaisessa ruoassa oli määrällisesti enemmän kemikaalijäämiä kuin koskaan aikaisemmin? Eikä niitä ole muutamia kymmeniä, vaan satoja.
Olen jo monta vuotta sitten tehnyt valinnan suosia puhtaita ja mahdollisimman käsittelemättömiä raaka-aineita. En koe menettäväni mitään siinä, että suosin kaupassa luomua. Osa luomutuotteista on tietenkin suhteellisen kalliita tavallisiin elintarvikkeisiin verrattuna, mutta olen päättänyt panostaa ruokaan. Ruoka on nykyihmiselle palkkaan suhteutettaessa paljon halvempaa kuin vaikkapa isovanhemmillemme. Meidät on vaan totutettu siihen, että hampurilainen maksaa kaksi euroa. Ei se ole ruoan oikea hinta! Mutta nykyihminenpä haluaa kuluttaa rahat muuhun kuin ruokaan ja siksi sen pitää olla halpaa. Ravintoa ei nähdä enää kokonaisvaltaisena terveyden ja onnellisuuden lähteenä, vaan se nähdään usein pelkästään nälän tyydyttäjänä.
Moni väittää, että ei voi ostaa luomua hinnan takia. On tietenkin joitakin yksittäistapauksia, joissa luomuruoan hinta tulee vastaan - esimerkiksi luomuavocado, joka eräällä kauppareissulla jäi hyllyyn maksaessaan lähes nelinkertaisesti sen mitä tavallinen - mutta jos suosii lähellä tuotettuja kauden vihanneksia, juureksia ja raaka-aineita, on hinta yleensä melko kohtuullinen. Huomaa sana kauden.
Ennen vanhaan syötiin vuodenaikojen mukaan, mutta nykyään kuluttajien kesän ja talven ruokavaliot ovat lähellä toisiaan, kaikkea kun saa ympäri vuoden. Hinta tosin muuttuu sen mukaan, onko kesä vai talvi. Sen sijaan, jos suosii kauden kotimaisia tuotteita, on hinta aina kohdallaan. Pohjoinen sijaintimme tuntuu ehkä haastelta, mutta usko pois, kaupasta löytyy talvellakin paljon erinomaisia ja huokeita raaka-aineita. Esimerkiksi juurekset, sienet, siemenet, marjat ja viljat toimivat mitä erilaisemmissa ruoissa, kunhan niitä osaa ja uskaltaa käyttää rohkeasti. Se, mikä on moninverroin hintaa isompi ongelma on se, että me emme kohta enää osaa käyttää arvokkaita raaka-aineitamme mihinkään tyytyessämme ja tottuessamme eineksiin ja puolivalmisteisiin.
Esimerkiksi punajuuri, peruna, palsternakka, lanttu, porkkana ja sipuli ovat huokeita raaka-aineita, joista saa mainion keiton, maukkaita laatikoita tai muuseja, lisäilemällä mausteita oman maun mukaan. Eikä pidä unohtaa siemeniä, siemenet ovat ihan mahtavia! Höystän nykyään lähes päivittäin salaatin, keiton tai puuroannoksen erilaisilla siemenillä. Eivätkä edellämainitut esimerkit ole ainoita: mene kauppaan ja katso, mikä kotimainen, käsittelemätön elintarvike on halpaa ja osta sitä. Niin minä tein ja juuri siten syntyi ehdoton lempiruokani, juuresosekeitto. Parasta talviruokaa! Todettakoon, että kyseisessä reseptissä on lähijuuresten lisäksi käytetty kookosmaitoa ja esimerkiksi inkivääriä, mutta kaukomaiden mausteet voi mainiosti jättää pois ja korvata ne kotimaisilla vaihtoehdoilla.
Juureskeitto-esimerkki on vaan yksi niistä monista kasvis-lähiruokaohjeista, joita olen kehitellyt tutustuessani lähikauppani lähiruokavalikoimaan. Lisää hyviä kausiruokavinkkejä löytyy esimerkiksi kirjasta Härkäpapua sarvista (kaikki reseptit ovat kasvisruokia), jonka löysin viime vuonna avukseni lähiruokakriisiini. Mainio opus! Talvikaudeksi kirja suosittelee esimerkiksi seuraavia: herkkusienipasta, pinaattipyörykät, ruis-kaalipata, punajuuri-ohrasalaatti, maa-artisokkakeitto, spelttisoppa, rosmariinijuurekset, valkoisen vuodenajan pitsa, porkkana-pellavapiirakka... Vaikka mitä herkkuja!
Moni suomalainen pähkii tähän aikaan vuodesta, onko esimerkiksi ekologisempaa ostaa kotimaisia kasvihuonetomaatteja, kuin espanjalaisia tuontiversioita. Tai ehkä asiaa mietitään eettiseltä kannalta: valitako kotimainen, työllistävä tomaatti vai espanjalainen, epäeettisissä oloissa tuotettu tomaatti? Lisäksi on olemassa kysymys ruoan kemikaalijäämistä, joka itselleni on iso asia. Pyrin juuri siksi suosimaan luomua, ja kun täytyy valita kotimaisen ja ulkomaisen luomun välillä, päädyn yleensä kotimaiseen. Kemikaalinäkökulmasta ruokavalintoja pähkivä päätyy ehkä erilaisiin valintoihin kuin ainoastaan ekologisuutta painottava henkilö, mutta tärkeää on, että edes tiedostaa elintarvikkeiden näkymättömät arvot ja päättää, mitä arvoja haluaa omalla kukkarollaan tukea. Tuntuuko hankalalta? Älä masennu! Hyvä uutinen on se, että valitsetpa sitten eettisen eli reilun, ekologisen tai luomun, ovat ne kaikki hyviä vaihtoehtoja. Myös tavanomainen elintarvike tai raaka-aine voi olla ihan hyvä vaihtoehto, mutta valitettava tosiasia on, että elintarviketuotanto on isoa, isoa bisnestä, jossa sattuu jatkuvasti entistä pahempia mokia.
Esimerkiksi kohua herättäneet, elintarvikkeista löytyneet lasinsirut, hiljattainen kananmunien salmonellaepidemia, Ruotsin elävältä keitetyt siat, melamiiniskandaali, hullunlehmäntauti ja myös Espoon E621-boikotti muistuttavat meitä siitä, että elintarviketeollisuudessa on monia asioita, jotka ovat pielessä tai voivat mennä pieleen. Onneksi monet mokat ovat tulleet ilmi, mutta huolestuttavaa on, että ne ovat tapahtuneet. Luomutuotteiden valitseminen ei yksin "pelasta maailmaa", mutta allekirjoittaneelle luomu on itsestäänselvä valinta niin terveys-, maku- kuin eettisyyssyistä ja onpa se myös vahva viesti päättäjille siitä, että luomua ja etenkin kotimaista luomua tarvitaan lisää.
Palataan muutama kappale taaksepäin: mitä lähiruokaa tai luomutuotteita suosit tähän aikaan vuodesta? Entä mikä on oma talviruokasuosikkireseptisi? Jaa vinkkisi blogaukseni perään!
Terveydelle vaarallisia kemikaaleja löytyy kotinurkista
Oma kiinnostukseni kosmetiikan, ruoan, tekstiilien ja ympäristön kemikaaleihin alkoi muutamia vuosia sitten työskennellessäni Kuningaskuluttajassa, kun jouduin selvittämään terveyssiteen anatomiaa (lue juttu täältä). Jo toimittajaurani ensimmäinen juttukeikka paljasti, että tuoteselosteissa ei välttämättä kerrota koko totuutta ja kuluttajien on lähes mahdotonta olla täysin selvillä siitä, mitä aineita tuotteet sisältävät.
Puutteellisten tuoteselosteiden lisäksi on olemassa toinenkin ongelma. Vaikka tuotteesta löytyisikin tuoteseloste, sitä voi olla vaikea ymmärtää. Heprealta kuulostavat koodit saattavat hämmentää ja pelottaa - joskus aivan turhaan - ja toisaalta, niiden suhteen ei osata olla tarpeeksi kriittisiäkään. Kaikki E-koodit eivät ole pahasta, mutta toisaalta on vaikean tuntuista selvittää, mitkä ovat. Eikö se olisi viranomaisten tehtävä?
Moni osaa jo syynätä elintarvikkeiden tuoteselosteita ja etenkin mainitsemiani E-koodeja. Kosmetiikan INCI-listojen tulkinta puolestaan saattaakin tuntua melkein mahdottomalta. Mistä voi tietää, mitä kannattaa välttää ja mitä ei? Ja miksi mitään kosmetiikan ainesosia ylipäänsä tulisi välttää? Eivätkö ne ole tutkitusti turvallisia, jos ne kerran ovat päätyneet kaupan hyllylle asti? Entäpä vaatteet ja kulutushyödykkeet, koskeeko epäselvä kemikaalivyyhti myös niitä? Vastaus: terveydelle vaarallisia kemikaaleja voi olla niin ruoassa kuin kosmetiikassa ja yhtä hyvin leluissa kuin tekstiileissäkin. Muistatko myrkkytuolitapaukset? Lue täältä.
Jokapäiväisessä käytössämme on noin 800 kemikaalia, jotka tiedetään syöpää aiheuttaviksi ja 27 aineen tiedetään kertyvän elimistöön pysyvästi. Ja tämä on tutkittua, totta, painettua sanaa, mustaa valkoisella jne. FAKTAA.
Joulukuussa 2006 hyväksyttiin onneksi EUn uusi kemikaalilaki nimeltä REACH. Ennen REACHin olemassaoloa tuottajien ei nimittäin tarvinnut testauttaa käyttämiään kemikaaleja, elleivät ne olleet aivan uusia, vastikään kehitettyjä kemikaaleja. Käytössämme oli ja on siis kymmeniätuhansia kemikaaleja, joita on käytetty jopa 20 vuotta ilman, että niiden vaikutuksia ihmiseen on tutkittu. Ei juuri tarvitse ihmetellä, miksi syövät ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti.
Nämä perimää vahingoittavat, elimistöön (ja ympäristöön) kertyvät sekä syöpää aiheuttavat aineet ovat REACHistä huolimatta yhä markkinoilla, eikä niiden esiintyminen rajoitu kaupan tuotteisiin, vaarallisia kemikaaleja löytyy jopa kotinurkista, pölyhiukkasiin kertyneenä. Imurien pölypusseja tutkittaessa on havaittu, että tavallisten kotien (ei siis teollisuushallien jne.) pölypusseihin kertyy tavallisen arjen yhteydessä edellämainittuja aineita. Näissä kotinurkissa hyörivät niin kotieläimemme, pienet lapsemme kuin me itsekin. Kemikaalikeskustelun käyminen on erittäin tarpeellista ja kemikaalien aiheuttamat terveysvaarat ovat todellisia.
Et ehkä tiennyt, mutta sinulla on kuluttajana oikeus kysyä ja saada vastaus kysymykseen: sisältääkö ostamasi tuote aineita, jotka tiedetään terveydelle vaarallisiksi. Näitä aineita on siis noin 800, mutta viralliseen vaarallisten aineiden luetteloon niitä on otettu vasta 16 (listan kemikaalimäärä kasvaa vähitellen). 16 ainetta on silti alku! Ei tietenkään ole sanottu, että kaupan kassahenkilö osaa vastata kysymykseesi, mutta hänen velvollisuutensa on viedä kysymys esimiehelleen, joka puolestaan on velvollinen selvittämään asian sinulle. Näin on määrätty REACH-laissa. Vetoa siis EUn kemikaalilainsäädäntöön ja kuluttajan oikeuteesi vaatia tietoa lelujen, tekstiilien, kulutustavaroiden ja kosmetiikan kemikaaleista.
Kaikkien kemikaalien pelkääminen on tarpeetonta, mutta tiettyjen aineiden kohdalla kriittisyys todella on tarpeen. Näiden linkkien takaa löydät lisätietoa:
Vihersähköä ja luomuruokaa - valtio ekoheräsi
Suurin osa meistä ostaa hinnan perusteella. Halvinta tietenkin. Meidän kansalaisten lisäksi näin on tehnyt myös valtio, mutta nyt kriteerit muuttuvat. Hallitus nimittäin hyväksyi viime viikolla ympäristöministeriön valmisteleman kestäviä hankintoja koskevan esityksen, jonka tarkoitus on nostaa ympäristön painoarvoa palvelujen ja tavaroiden ostokriteerinä.
Valtion ja kuntien pitää yksinkertaisesti kertoa tarjouspyyntövaiheessa painottavansa tuotteen tai palvelun koko elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia päätöstä tehdessään. Tällaisia valintoja monet meistä tekevät ruokakaupassa päivittäin. Saatamme vaikka ajatella: "Onpas näillä tomaateilla halpa kilohinta! Ai nämä ovatkin espanjalaista... No siinä tapauksessa otan sittenkin kotimaisen lähitomaatin ja jää rahatkin Suomeen..." jne. Nyt siis myös valtio alkaa miettiä ja toteuttaa ostojaan ekologiselta ja työllistävältä kannalta.
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) toteaa tuoreessa Talouselämän haastattelussa näin: "Vaikka aluksi esimerkiksi luomuelintarvikkeet tulevat muita kalliimmiksi, tulee kysynnän kasvu laskemaan hintoja pikkuhiljaa". Valtion olikin jo korkea aika alkaa näyttää esimerkkiä asiassa, jonka kanssa me kuluttajat painimme jatkuvasti. Ruoan hinta on Suomessa korkea ja etenkin luomun kohdalla hinta on monelle jopa este. Jos jokainen suomalainen valitsisi kaupassa vaikkapa luomumaitoa tavallisen sijaan, olisi luomumaitolitran hinta epäilemättä nykyistä halvempi.
Ympäristöministeriön kestävien hankintojen esityksessä todetaan myös seuraava: ”Pitkällä tähtäimellä ympäristöystävälliset hankinnat vähentävät julkisten organisaatioiden menoja”. Allekirjoitan. Niin hankinnoissa kuin ylipäänsä ympäristöystävälliseen toimintaan tähdätessä voidaan saada aikaan taloudellisia sästöjä. Esimerkiksi täällä YLEssä on siirrytty kaksipuoliseen tulostamiseen ja päätetty luopua kertakäyttömukeista. Näiden asioiden osalta ollaan niin alussa, ettei säästetyistä rahasummista tai materiaalimääristä voi vielä sanoa mitään, mutta suunta on selkeästi alaspäin ja vuositasolla puhutaan kymmenistä tuhansista säästetyistä euroista - turhasta jätteestä puhumattakaan!
Jatkan Talouselämän jutun siteeraamista:"Kuljetuksia ja autolla liikkumistarvetta vähennetään logistiikkaratkaisuilla, työsuhdematkalipuilla sekä käyttämällä etä- ja videoneuvotteluja. Lehtomäen mukaan henkilökohtaisia kansainvälisiä tapaamisia tarvitaan toki edelleen, eivätkä lentomatkat lopu kokonaan, mutta delegaatioiden kokoa rajoitetaan". Hyvä! Meitä perusjamppoja ollaankin jo tarpeeksi syyllistetty yksityisautoilusta ja tekemistämme lomalennoista. Valtion on toimittava esimerkkinä, kun suomalaisilta vaaditaan ekotekoja. ja mitä videoneuvotteluihin tulee, meille taviksille virtuaalineuvottelut ovat olleet arkea jo kauan! Veikkaan, että lähes jokainen tämänkin tekstin lukeva on skypettänyt edes joskus. Webcamit, nettipuhelut ja erilaiset chatit ovat tavallaan ihan sama asia kuin työpaikan virtuaalikokouskin, hiukan eri käyttötarkoituksella ja -liittymällä tosin. Kun kerran osaamme kotona käydä virtuaalipuhelua tietokoneelta, miksemme tekisi samaa asiaa työympäristössä?
"Valtio uusii myös henkilöautopolitiikkansa ja asettaa rajat autojen hiilidioksidipäästöille". Ehkä tämän myötä saamme ruuhkamaksuasiaa eteenpäin ja julkista liikennettä kehitetyksi muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla! Ymmärrän hyvin suomalaisten turhautumisen ilmastonmuutoskeskustelun osalta syntyneeseen yksityisautoilun parjaamiseen. Henkilöauto on suurimmassa osassa maata ainoa mahdollinen kulkuneuvo.
"Ruokapalvelujen elintarvikehankinnassa painotetaan luonnonmukaisesti tuotettua, kasvisruokaa tai sesonginmukaista ruokaa. Aluksi näitä vaihtoehtoja on oltava tarjolla kerran viikossa ja myöhemmin kaksi kertaa viikossa. Laite- ja palveluhankinnassa noudatetaan energia- ja ympäristömerkkien vaatimustason kriteereitä". Luomuruoan ystävänä haluan korostaa etenkin tätä kohtaa, sillä kyseessä saattaa olla suuri askel kotimaisen lähi- ja luomuruoan suosion nostamiseen. Ylipäänsä se, että siirryttäisiin kotimaisen ja sesonginmukaisen suosimiseen on ekoteko. Hyvä Suomi! Toivotaan, että kunnissa aletaan ottaa esimerkkiä tästä valtion mallista. Kun lähiruokaa suosittaisiin laitosruokailuissa edes yhtenä päivänä viikossa, elvyttäisi se epäilemättä paikallista tuotantoa ja jälleen kerran: raha jäisi näin oman kunnan sisälle.
Vaikka valtio onkin päättänyt ottaa ekoaskelita eteenpäin, ei kuntia voi pakottaa vastaavaan toimintaan. Vauhdittaakseen kuntien adaptointia, valtio aikoo edellyttää kestävän kehityksen kriteereitä myöntäessään kunnille avustuksia ja tukia. Tätä voi myös tehdä jokainen firma! Vaatikaa omalta alihankkijaltanne kestäviä toimintamalleja. Esimerkiksi YLE on vaatinut vastikään tehdyssä jätehuoltokilpailutuksessa firmojen hiilidioksidipäästölukuja. Olemme kuulemma ensimmäisten joukossa. Mikään ei estä esimerkiksi määrittämästä omia kilpailutuskriteerejä uudestaan siten, että maantieteellisesti lähimpänä sijaitsevia toimijoita suositaan. Paikallisen suosiminen on sekä työllistävää että ekologista.
Vielä ote Ympäristöministeriön kestävien hankintojen esityksestä: "Hallitus edellyttää, että valtion keskushallinto noudattaa vuonna 2010 vähintään 70 prosentissa hankinnoistaan ympäristöperusteita ja vuonna 2015 kaikissa hankinnoissaan". Toivottavasti kyse ei ole ainoastaan sanahelinästä ja saamme nähdä ja kuulla näistä muutoksista lisää jo lähitulevaisuudessa.
Talouselämän jutun löydät täältä.
kommentoiduimmat