Taas on yhdet Linnan juhlat juhlittu ja Suomi tokenee mekkokrapulastaan. Miten itsenäisyysjuhlinnan keskiössä aina ovatkin Linnaan kutsuttujen naisten koltut? Onhan se nyt vähän hassua, eikö? Mutta toisaalta, ymmärrän mekkointoilun täysin: me suomalaiset hienostelemme ja panostamme itseemme ylipäänsä aivan liian harvoin, ja ehkä Linnan juhlat konkretisoivat sen glamourin, jota niin moni meistä välillä kaipaa.

Osallistuin viime yönä Linnan jatkoille etsien väenpaljoudesta muun muassa ekologisia juhlamekkoja:

Sukelsin siis jonnekin Miina Äkkijyrkän, Ike Kanervan, Sami Sykön, Aira Samulinin, Jorma Uotisen ja Mikko & rouva Alatalon ja kymmenien epätoivoisten wannabe-julkkisten sekaan etsimään kiinnostavia juhlakolttuja. Etsin ja etsin mekkoja, tuntikausia. Vielä puolenyön aikankaan ei Teatterin jatkoilla ollut näkynyt yhtäkään ekomekkoa. Puuh.

Hih, Heidi Hautala näytti tullessaan niin hukassaolevan näköiseltä, että ehkä minun olisi pitänyt mennä häntä jututtamaan. Mutta taidan olla huono julkkistoimittaja, kun haluan antaa ihmisten mielummin olla rauhassa, kuin mennä piinaamaan heitä joksenkin turhan tuntuisilla kysymyksillä. Minusta ei tule uutta Rita Tainolaa... 

Klipillä mainitsemani, käytetyistä videonauhoista tehty mekko nähtiin Linnassa Katri Komin yllä, mutta en valitettavasti bongannut häntä jatkoilta. Olisin halunnut kokeilla, miltä videnauhamekko tuntuu, se nimittäin näytti kotisohvalta katsottuna melkoisen jäykältä ja tönköltä, mutta oli mielestäni kuitenkin ihan yllättävän näyttävän näköinen. Linnassa nähtiin myös mekko, joka oli valmistettu t-paidoista ja pyyhkeistä, mutta Hanna Sarén ei kertonut lähetyksessä, kenen yllä mekko oli! Harmittaa ihan vietävästi. Asia on minulle siis yhä mysteeri...

Mekkoturhautumisten jälkeen, sunnuntain puolella yötä, bongasin vihdoin juhlista Johanna Sumuvuoren, jonka mekon protovaihetta kävin kurkkaamassa viime viikolla. Nyt mekko näytti tältä:

Sumuvuoren mekko oli mielestäni jo protovaiheessa upea, mutta valmiina vieläkin kauniimpi.

Johanna Sumuvuori kertoi olevansa tyytyväinen pukuunsa, eikä hermostusta ollut aiheuttanut edes se, että puku valmistui vasta vähän ennen kuutta itsenäisyyspäivän iltana!

Johannan puvussa asusteina toimivat näyttävä hiuskoru ja minimalistiset korvakorut. Ranneke oli tehty samasta materiaalista, jota mekon hartiakoristeissakin oli käytetty. Aina ei siis suinkaan tarvitse ostaa - tai vuokrata (kuten Maria Jungner oli tehnyt) - kalliita ja aitoja koruja, myös huomattavasti halvempi ratkaisu voi saada kantajansa näyttämään arvokkaalta. Löydät kuvat asusteista gallerian puolelta!

Sumuvuori itse ihaili etenkin PMMPn Paula Vesalan Vanhatapio-mekkoa, joka itseasiassa oli yksi omistakin suosikeistani. Myös Maria Guzenina-Richardson näytti upealta. Kysyessäni Sumuvuorelta, mitä hän ylipäänsä ajatteli Linnan muodista, totesi poliitikko, että toivoisi eri ikäisten naisten suosivan rohkeasti nuoria suunnittelijoita. Kaiken kaikkiaan Sumuvuori piti Linnan mekkoloistoa tyylikkäänä.

Kuulemani mukaan useampikin mekko oli Linnassa toista (tai jopa kolmatta) kertaa päällä. Esimerkiksi Sari Sarkolmaalla oli yllään mekko, jota on käytetty juhlissa aikaisemminkin. Elina Moisio puolestaan pukeutui Johanna Sumuvuoren vanhaan Linna-mekkoon.

Väsyttyäni tulosta tuottamattomaan ekomekkojahtiin, lopetin hienostelun ja suuntasin kotiin:

Linnan juhlat 2009 -kuvagalleriaan pääset tästä.

Hanna Sarénin muotikommentit puolestaan löydät täältä. Mitä mieltä olit uudesta kommentaattorista?

Katso kuvat