noora loves eko,reilu ja luomu
Hiukset voi värjätä ilman kemikaalicocktailia
Kommentoi 27 Lue kommentitSiivosin vessan kaappia, kun vastaani tuli reilu vuosi sitten hankittu hiusväripurkki. Kyseessä ei ole "perinteinen" kemikaalipommiväricocktail, vaan yrtti-hedelmä-henna - jauhesekoitus, jonka ostin luonnonkosmetiikka-alennusmyynnistä. Itseasiassa, kohta näet, että tämä se vasta sitä perinteistä värjäämistä onkin! On hassua, miten nykyaikana ne kaikista vanhimmat tavat, perinteet ja niksit on unohdettu. Meidät on totutettu puolivalmiiseen elämään, jossa on täysin mahdollista olla olematta tekemisissä luonnon kanssa.
Päätin siis kokeilla värjätä pääni mustaksi väriaineella, joka ei sisällä synteettisiä ainesosia. Hiusväriaine koostuu kaarnasta, yrteistä, hennasta ja kuivatusta hedelmäjauheesta. Aine ei sisällä ammoniakkia tai synteettisiä ainesosia (säilöntä-, väriaineita tai hajusteita) ja hiusväri on 100% kasvipohjainen.
Kimmokkeena värjäämiselle toimi ekokampaaja, joka kertoi hiusvärin tehoa voitavan tehostaa esimerkiksi nokkosilla, punaviinillä, kahvilla, sitruunalla tai etikalla. Nokkonen, kahvi ja punaviini syventävät väriä, kun sitruuna ja etikka puolestaan kirkastavat sitä. Kuinka eksoottiselta tuntuukaan ajatus hiusten värjäämisestä vaikkapa punaviinin tehostamana! Haluan nyt siis selvittää, voinko saada kiiltävän mustat hiukset aikaiseksi ilman synteettisiä väriaineita.
Hieno väri, eikö? Minä värjäsin hiukseni Santen 100% Herbal Hair Color Black - värillä, joka siis on henna-pohjainen. Myös Logonan ja Macurthin valikoimissa on henna- tai kasvipohjaisia värejä, Herbatint-sarja puolestaan sisältää synteettisiä ainesosia, mutta on silti ammoniakkivapaa. Itselläni värjääminen sujui helposti ja lopputulos oli mieluista, mutta muutama asia kannattaa kuitenkin ottaa huomioon ennen kuin aloittaa moisen projektin itse.
1. Yrtti-hedelmä--henna - pohjainen väri, jota käytin, voi (aivan kuin kaupan kemikaaliväritkin) aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita, eli kokeile aina väritahnaa hiussuortuvaan ennen kuin laitat värin koko päähän.
2. Homma vie aikaa! Valmistelut, tahnan saaminen päähän ja vessan siivomainen itsessään ovat jo projekti, mutta myös värin vaikutusaika on pitkä: ohjeessa sanotaan, että väriaineen voi antaa olla päässä vartista kahteen tuntiin. Itse pidin mönjää päässäni 1,5 tuntia. Tummatukkaiset tarvitsevat pidemmän vaikutusajan, vaaleammilla riittää lyhyempikin aika.
3. Itselläni kului lähes rullallinen wc-paperia valuvan värin pyyhkimiseen kasvoilta! Ei ihan hirveän ekologista. Saattaa olla, että laitoin tahnaan liikaa vettä, mutta toisaalta, en saanut väriä levitettyä päähäni ennen kuin laimensin sitä hieman. Varaa siis paperia tai rätti ja varaudu pyyhkimään vihreitä noroja kasvoiltasi. Varo kodin tekstiilien tahraamista!
Oma lavuaarini näytti projektin päätteeksi kamalalta: se oli sinilaikullinen ja säikähdin, etten saa väriä irti millään. Pelko oli kuitenkin aiheeton ja sain putsattua lavuaarini ihan tavallisella meikinpoistoaineella.
Kun on aikaisemmin tottunut hiusten värjäämisen yhteydessä tulvahtavaan väkevään ja jopa silmiä kirvelevään hajuun, on melkoisen herättävää huomata, että hiusväri voi myös tuoksua luonnolliselta - okei vähän pahaltakin - ja silti tuntua tehokkaalta. Haju (joka ystäväni mielestä kylläkin oli tuoksu) hälveni hiuksistani viikonlopun aikana ja nyt pääni on jo täysin hajuton ja se pieni vihreän häivähdyskin on onneksi kadonnut!
Kaiken kaikkiaan sanoisin, että luonnonmukainen hiusväri on erinomainen vaihtoehto synteettisille kemikaaleille, ja tulen melko varmasti turvautumaan samaan väriaineeseen vastakin. Jännittyneenä odotan, miltä väri näyttää viikon, parin päästä: haalistuuko se kauniisti, vai olenko pian harmaahapsi? Pidän teidät ajan tasalla! Lisää kuvia prosessista löydät gallerian puolelta!
Katso kuvat
Ilmaista ja terveellistä lähiruokaa - suoraan puskasta!
Kommentoi 3 Lue kommentitMinut huijattiin lapsena syömään nokkosta. Soosia väitettiin pinaattikastikkeeksi, jotta suostuisin maistamaan tätä pihamaalla sääriä ja sormia polttavaa "rikkaruohoa". Muistan pitäneeni nokkosen mausta, mutta jostain syystä en ole silti syönyt sitä yli kahteenkymmeneen vuoteen.
Ymmärrettyäni, että nokkonen sisältää C -vitamiinia viisi kertaa niin paljon kuin appelsiini, kalsiumia kolme kertaa enemmän kuin maito ja rautaa seitsenkertaisesti pinaattiin nähden - ja lisäksi vielä piitä ja proteiinia - olen suorastaan innoissani siitä, että oman mökkini pihamaalla kasvaa näitä ravintopommeja! Parasta on, että nokkonen oikeasti maistuu hyvältä. En todellakaan kuulu niihin terveysintoilijoihin, jotka sivuttavat maun terveellisyyden nimissä: ruoan on aina oltava hyvää.
Saalis jäi siis laihaksi, mutta hyvä niin: nyt ei ole nokkosaika ja innostukseni saa siis odottaa kevääseen. Jos olisin hoksannut nokkosen erinomaisuuden aikaisemmin kesällä, olisin voinut poimia nuoria nokkosen lehtiä talteen ja vaikka kuivattaa niitä talven varalle. Nokkosia voi säilöä myös pakastamalla, kunhan pesee lehdet ensin hyvin ja sen jälkeen ryöppää lehdet kevyesti. Nokkosen polttavuus katoaa ryöpätessä.
Jos tuoreista nokkosista valmistaa ruokaa puskasta-pöytään -meiningillä, neuvoo lähes jokainen nokkosresepti hienontamaan lehdet silpuksi ryöppäämisen jälkeen ja käyttämään nokkosta ruoanlaitossa pinaatin tapaan. Makukin on pinaatin kaltainen.
Eräs ystäväni käyttää nokkosta raakana ja heittää lehdet suoraan pihalta blenderiin, muiden vihannesten, marjojen ja hedelmien kanssa - erinomaisen terveellistä! Kuulinpa, että nokkosenjuuritee olisi erinomainen juoma etenkin miehille hormonitoimintaa ja mieskuntoa boostaamaan. Eli naiset: lehdet soosiin ja juuret kuuman veden sekaan miehelle jälkkäriksi! Myös nokkosen lehdistä voi toki tehdä teetä - juuri se oli aikeeni videollakin. Mutta ensi keväänä sitten.
... Ja mitä totesin videossa nokkosten keräämisestä: on tärkeää, ettei nokkosia kerää liian rehevästä maasta eli lantakasojen tai tunkioiden tienoilta. Tällaisissa kasvupaikoissa nokkoset keräävät itseensä nitraattia, joka muuttuu elimistössä nitriitiksi, joka taas altistaa ihmisen syöpäriskille. Voit lukea aiheesta lisää täältä. Tuloksia odotellessa!
Katso kuvat
Karkkitehdas keittiössä
Kommentoi 2 Lue kommentitMinä ja omena olemme erottamattomat. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, sanoo vanha sananlasku. Omena pitää myös makean himon loitolla! Laukussani on AINA omena ja tänä syksynä olen popsinut päivässä parikin. Kun syö pahimpaan nälkäänsä omenan, ei tule ahmittua liikaa ruokaa ja toisaalta ei tule hotkaistua nälkäänsä karkkia, jos "kunnon ruokaa" ei ole tarjolla juuri silloin, kun nälkä yllättää. Omena laukun vakiovarusteeksi siis!
Olen viimeisen parin vuoden aikana hoksannut, että omenoille voi tehdä paljon muutakin kuin syödä ne sellaisenaan: niitä voi kuivattaa, tai ne voi hillota, ja helposti voikin. (Tässä kohtaa kaikki iäkkäämmät lukijat naurahtavat, koska tietenkin omenoista voi tehdä hilloa ja tietenkin niitä voi myös kuivata! Mutta meille nykynuorille nämä asiat ovat uusia ja eksoottisia: me olemme tottuneet ostamaan hillon kaupasta.)
1. Omenoiden kuivattamiseen on erilaisia keinoja, itse kuivatan omppuviipaleet narulla. Kun viipaleet tekee tarpeeksi ohuiksi, kuivuvat omenarenkaat parissa päivässä (kuva galleriassa). Viipaleet voi laittaa myös uuniin, mutta tämä tapa vie paljon sähköä: uunia on pidettävä päällä tunteja. Erilaiset marjakuivurit ovat myös vaihtoehto, mutta itselläni ei kuivuria ole, enkä ole sellaista koskaan testannut. Onko sinulla kokemusta omenoiden kuivattamisesta kuivurissa? Minkälaisella kuivurilla kuivatat ja kuinka nopeasti omppuviipaleet valmistuvat? Jaa kokemuksesi kommenttiosiossa!
2. Omenahilloa teen seuraavalla, yksinkertaisella reseptillä: pilkon omenat pieneksi ja laitan palat kattilaan, jonka pohjalla on vähän vettä. Tämän jälkeen annan homman hautua pienellä lämmöllä kunnes omenat ovat pehminneet. Sen jälkeen hienonnan omenat sauvasekoittimella samettisen pehmeäksi. Laitan yleensä sekaan hienoksi pilkottua inkivääriä tai puolukoita. Hillo ei kaipaa sokeria laisinkaan! Täydellistä vaikkapa aamupuuron sekaan laitettuna, paahtoleivän pinnalle sipaistuna tai lättyjen kanssa nautittavaksi!
Teen kerralla monta purkillista hilloa ja pakastan ne. Otan sieltä sitten yhden kerralla käyttöön. En osaa sanoa kauanko hilloni säilyy homehtumatta, sillä se syödään aina niin nopeasti, ettei se ehdi pilaantua. Pisimmillään purkki on tainnut kestää kolmisen viikkoa.
Edellisten lisäksi teen itse mysliä, jonka sekaan pilkon kuivattua omenaa, herkullista sekin. Galleriasta löydät kuvia sekä myslistä että muista omena-aikaansaannoksistani.
Psst... Laita omat omenansäilömisvinkkisi kommenttiosioon!
Katso kuvat
Kierrätyskeskuksessa on mistä valita
Kommentoi 3 Lue kommentitHuonekaluostoksilla turvaudutaan usein uuteen tavaraan. Uuteen ja halpaan tavaraan. Paitsi kotia sisustaessa, myös toimistokalusteita hankittaessa suositaan yhä enemmän massatuotettuja halpahuonekaluja. Etenkin freelancer-tyyppinen työskentely on yleistynyt paljon, ja työpaikkana saattaa olla pieni toimisto, jonka sisustaa itse. Silloin ei ehkä olla valmiita panostamaan sisustukseen suuria summia ja tottumuksesta suunnataan halvalla massatuotettujen huonekalujen lähteille, etenkin erään ison, globaalisti toimivan huonekalujätin tarjonnan pariin. Minä päätin tehdä toisin!
En ole vuosiin tarvinnut uusia huonekaluja, mutta nyt oli saatava jostakin työpöytä ja -tuoli. Tutut ovat tehneet löytöjä Helsingin Kierrätyskeskuksessa, ja päätin kokeilla onneani, jospa minäkin löytäisin tarvitsemani kalusteet sieltä. Aloitin kierrokseni pöydän metsästyksellä. Ensivaikutelma oli aika ankeahko...
Kas noin. Kävipä tuuri, olin varautunut ramppaamaan Kierrätyskeskuksessa moneen kertaan, ennen kuin tärppää, mutta tärppäsikin heti! Kannattaa tarkastaa oman paikkakunnan kierrätystarjontakin, jos vaikka sinäkin löytäisit tarvitsemasi käytettynä. Suomen kierrätyskeskuksia löydät esimerkiksi täältä!
Katso kuvat
Luomujauhojen lähteellä
Kommentoi 1 Lue kommentitLuomuvilja on tärkeässä osassa ruokavaliossani. Syön kaurapuuroaamiaisen pari kertaa viikossa ja kuukausittain valmistan itse luomukaurasta mysliä. Lisäksi herkuttelen rukiilla, joko leipomalla karjalanpiirakoita tai ostamalla tuoreen ruisleivän. Luomuvilja on siis lähes päivittäinen ruokarutiini ja sydäntäni lähellä. Olinkin iloinen saadessani mahdollisuuden kurkata Helsingin Myllyn uumeniin, sillä monen teidän tapaan, olen tähän saakka tutustunut lähinnä lopputuotteeseen, jauhoihin, leseisiin ja hiutaleisiin.
Vuonna 1934 perustettu Helsingin Mylly on Suomen suurin kotimaisen luomuviljan jalostaja. Luomulla on kova kysyntä etenkin maailmalla, Suomessakin suosio on kasvussa. Aivan kuten muissakin elintarvikkeissa, myös jauhojen osalta luomu on kemikaalivapaampaa kuin tavanomaiset tuotteet:
"Luomuelintarvikkeissa pyritään käyttämään mahdollisimman vähän lisäaineita. Sallittujen lisäaineiden määrä on vain kymmenesosa tavanomaisissa elintarvikkeissa sallituista lisäaineista. Suurin osa sallituista lisäaineista on luonnossa esiintyviä yhdisteitä, kuten esim. sitruunahappoa ja pektiiniä. Väriaineiden ja keinotekoisten makeutusaineiden käyttö on kiellettyä, kuten myös säteilytys ja geenimuuntelu (GMO)".
-lähde: Helsingin Mylly
Jos joku Suomessa osaa hyödyntää kasvavan luomutrendin, on se juuri viljateollisuus: Helsingin Mylly vie jopa 85% luomutuotteistaan ulos maasta, Euroopan alati kasvaville luomumarkkinoille. Eikä vienti rajoitu vaan Eurooppaan, esimerkiksi kaurahiutaleita viedään Australiaan saakka!
Kunpa minulla olisi muutama lisäkäsi, niin olisin raporteerannut teille myllyn sisältä enemmänkin. Mutta pieni taaksepäin kelaus siis: viljaerät tuodaan myllyyn luonnollisesti monesta eri lähteestä, sekä tavanomaisena että luomuna. On tärkeää käsitellä luomu ja tavallinen aines erikseen ja siksi viljasiilojen puhtaanapito on erityisen tärkeää. Tavalliset ja luomut jauhot käsitellään samoissa siiloissa ja siksi säiliöt onkin pestävä jauhojen käsittelyn välissä, jottei luomujauhojen sekaan päädy tavanomaista ainesta. Säiliöitä ei luonnollisestikaan pestä vedellä, vaan jauhoilla! Säiliö "huuhdellaan" aina luomujauhoilla, eli tavanomaisen jauhon seassa voi olla luomuainesta, mutta luomun seassa ei koskaan voi olla tavallista.
Kun jauhot ja hiutaleet on pakattu, matkaavat ne Suomesta toisinaan jopa Australiaan, mutta myös Idän kasvaville terveysmarkkinoille. Esimerkiksi kaurahiutaleita käytetään kuulemma melkoisen eksoottisestikin: sekaan laitetaan porkkanaa ja muita vihanneksia ja kaurapuurosta tuleekin meikäläisten suosiman aamiaisen sijaan terveyslounasta. Kaikkea sitä...
Suomalaisella kauralla olisi potentiaalia vaikkapa trendikkääksi superfoodiksi, kun se vaan brändättäisiin ison maailman tyyliin.
... Ja mitä superfoodit ovat? Siitä pian oma postauksensa!
Katso kuvat
Perstappituoli ja muut ekologiset istuinuutuudet
Kommentoi 8 Lue kommentitParhaillaan käynnissä olevilla Habitare 09 -messuilla nähdään Pohjoismaiden ensimmäinen kansainvälinen EcoDesign-erikoisnäyttely, joka pitää sisällään kirjavan kokoelman ekologisia tuoleja. Tuoleja on paljon, ja iso on myös niitä suunnitelleiden muotoilijoiden joukko: 81 suunnittelijaa on osallistunut tuolien suunnittelutyöhön.
"EcoDesign-näyttelyn tavoitteena on viedä ekologisen designin ja vihreämmän kuluttamisen viestiä niin kuluttajille, suunnittelijoille kuin yrityksillekin. Suunnittelijat ovat ottaneet aiheen vastaan vakavasti, ergonomiaa ja estetiikkaa kuitenkaan unohtamatta" todetaan Habitaren EcoDesign-näyttelyn esittelytekstissä.
Korulauseista huolimatta minä kyllä väitän, että muutamalla suunnittelijalla on unohtunut ergonomia-aspekti täysin, esimerkiksi Perstappituoli saa minut hieman epäilevälle kannalle...
Video ja kuvat puhukoot puolestaan. Enjoy!
Katso kuvat
Tantasta trendikkääksi
Kommentoi 3 Lue kommentitKierrän paljon kirpputoreilla ja teen aika paljon löytöjäkin. Läheskään kaikkea ei tarvitse tuunata, mutta toisinaan tulee ostettua jotakin, joka vaatii "ihan vaan pientä fiksaamista". Vaikka lyhennän, kavennan ja fiksailen kirppislöytöjä ihan onnistuneesti (kiitos megatuunaaja-äitini), jää osa löydöistä lojumaan to do - kasaan, koskaan valmistumatta. Kun viime toukokuussa bongasin mustan Dixie Coat - merkkisen trenssini kirppiksen tangolta päätin heti, että tämän aarteen annan ammatti-ihmisen lyhennettäväksi.
Liimaa saumassa, huh! Tämä kyllä murtaa myytin siitä, että ennen olisi kaikki tehty paremmin kuin nykyään! Mutta puolustukseksi: takki on muutoin kyllä hyvää ja huolellista tekoa. Pidän erityisesti kevyistä olkatoppauksista ja metallilenkki-yksityiskohdista. Palaan yksityiskohtiin postauksen toisessa osassa, jossa takki valmistuu.
Ompelija Tiina Sydänvaara lupasi takin parissa viikossa ja arvioi lyhennyksen kustantavan noin 30 euroa. Katsopa kuvagalleriasta, kuinka paljon takin olemus tulee muuttumaan vaivaisella 15 sentin lyhennyksellä. Tantta-look muuttui hetkessä linjakkaaksi ja nuorekkaaksi. Odotan innolla lopputulosta, kuvassa takki on siis lyhennetty nuppineuloin.
Vanhoja vaatteita ja asusteita kannattaa ehdottomasti huollattaa ja korjauttaa. Se paitsi työllistää suutareita ja ompelijoita (joita ilman ihminen ei vaan tule toimeen: esimerkiksi uusiin kenkiin kannattaa laitattaa uudet korkolaput ennen ensimmäistäkään käyttökertaa), se säästää myös pitkässä juoksussa rahaa ja ympäristöä. Sen sijaan että ostaa joka syksy uuden takin ja heivaa vanhan, voi vanhaa takkia esimerkiksi juuri lyhentää tai tuunata muilla tavoilla. Ammattiopmelija osaa antaa hyviä vinkkejä vaatteiden uudelleenmuokkaamiseen.
Omassa tapauksessani kirppistakin korjauttaminen maksaa yhtä paljon kuin halpisketjusta ostettu takki uutena, mutta ainakin minulle on tärkeää, ettei joka toisella vastaantulijalla ole samaa rotsia ja tiedän, että 60-luvulla Suomessa tehty takki kestää kauemmin kuin halpisketjujen nykyiset tekeleet.
Lisäksi: takin yksityiskohdat tekevät siitä selvästi arvokkaamman ja laadukkaamman näköisen, juuri yksityiskohdat puuttuvat usein halvoista massatuotantovaatteista. Ja takin leikkaus, se on kauniimpi kuin yhdenkään halpaketjuretkun, väitän. Takkini on iätön ja klassinen, ja lyhennettynä silti moderni.
Palaan trenssiin parin viikon kuluttua, kunhan saan sen Tiinan käsittelystä takaisin itselleni. En malta odottaa!
Katso kuvat
Tuoreus on suhteellista
Kommentoi 8 Lue kommentitKuluttajaa johdetaan harhaan jatkuvasti. Joskus tuntuu, ikään kuin firmat suurennuslasilla etsisivät porsaanreikiä, joita käyttää mainonnassa hyväkseen. Etenkin elintarvikemainonta tulvii toinen toistaan kyseenalaisempia mainoslauseita.
Atrian uusi Fresh-tuotesarja on mielestäni erinomainen esimerkki mainonnasta, jossa liikutaan erittäin kyseenalaisilla vesillä. Ruokajätti on nimittäin löytänyt mainion markkinointikikan, sanan tuore. Tässä lainaus Atrian sivuilta:
" Atria Fresh -tuoremikroateriat säilyvät vain kymmenen vuorokautta tavanomaisen 20 vuorokauden asemesta. Salaatit säilyvät 6 ja sandwichit 10 vuorokauden ajan".
Onko kuusi päivää muoveissa maannut salaatti todella Fresh, niin kuin myyntipakkaus mainostaa? Mikä määrittelee tuoreen ruoan? Päätin soittaa Atrialle ja kysyä asiaa!
En saanut Atria Fresh-sarjan tuoteryhmäpäälliköltä, Johanna Hyytiseltä puhelimitse tuoreen määritelmää, mutta sähköposti on lähetetty ja vastauksia odotellaan. Palaan asiaan!
kirjoittajasta
Toimittaja Noora Shingler seikkaili trendien näkymättömien arvojen maailmassa vuonna 2009. Blogi paljastaa helppoja vinkkejä eettisen, ekologisen, terveellisen ja tyylikkään elämän kulutusvalintoihin.
kommentoiduimmat