Et ehkä välttämättä tiedä, mitä E621 on. Koodi tarkoittaa mononatriumglutamaattia. Se on hajuton, valkoinen, kidemäinen suola, jossa on lihaliemen kaltainen maku. E621 tehostaa keinotekoisesti liha- ja myös kasvisruokien omaa makua. Tuoteselosteissa se saattaa olla myös nimellä MSG eli monosodiumglutamate.

Luonnossa glutamaatti on aminohappo. Se on aivojen tärkein toimintaa edistävä ja kiihottava välittäjäaine. Glutamaatti osallistuu mm. hermosolujen kasvuun, niiden erilaistumiseen, liikkeiden säätelyyn ja oppimiseen. Glutamaattia on luontaisesti mm. äidinmaidossa ja sen on todettu aiheuttavan riippuvuutta. Synteettinen E621 puolestaan on osasyy esimerkiksi hunajamarinoidun broilerin makuun. 

Missä muualla - marinoidun broilerin lisäksi - E621:tä käytetään? Sitä voi olla esimerkiksi säilyke- ja pikakeitoissa, maustetuissa nuudeleissa, mallas- ja hiivauutteessa, soijakastikkeessa, gelatiinissa ja karkeapintaisessa proteiinissa ja kasviproteiinissa sekä aromisuolassa. Glutamaattia on siis esimerkiksi sipseissä, marinadeissa ja maustesekoituksissa, eli todennäköisesti tuotteissa, jotka on valmiiksi maustettu tai marinoitu.

Glutamaattia tuodaan Suomeen Kiinasta, Japanista ja Koreasta, jossa sitä käytetään paljonkin, mutta aromivahvenne ei vanhojen uskomusten mukaan ole ainoastaan kiinalaisten tai etnisten ruokien mauste. E621 maustaa suuren osan laitosruoistamme. Etenkin vanhukset ja lapset syövät aromivahvennetta erittäin usein, jopa päivittäin. Hufvudstadsbladetin mukaan Espoon koululaiset syövät maustetta melkein joka päivä. Tämä kuitenkin muuttuu ensi syksynä, kun Espoon kouluruoasta tulee natriumglutamaattivapaata. Toivottavasti muut kunnat ja ruokalat ottavat Espoosta mallia.

E621 on iso asia etenkin Yhdysvalloissa, jossa kokonainen kansanliike vastustaa glutamaatin käyttöä. E621 on todettu aiheuttavan mm. vatsakipuja, päänsärkyä ja migreeniä. Nyt epäillään, että tämä synteettinen aine aiheuttaa myös liikalihavuutta. Vakavemmistakin terveysvaikutuksista on viitteitä, mutta aineen haitallisuudesta ei ole olemassa riittävää näyttöä. Mielestäni on erikoista, että suomalaiset koululaiset joutuvat popsimaan glutamaattia päivittäin, vaikka ihan yleisessä tiedossa on, ettei glutamaattia suositella etenkään lapsille. Entä miksipä aikuistenkaan pitäisi syödä jotakin, jota ei suositella lapsille? Ei meistä kukaan tarvitse glutamaattia yhtään mihinkään, onhan maailmassa aitoja, herkullisia mausteita vaikka millä mitalla! Kyse ei olekaan mausta, vaan mausta ja hinnasta. E621 on helppo ja halpa. Sillä saa aromia hieman vähemmänkin hehkeään raaka-aineeseen. 

Espoon kouluissa otetaan käyttöön E621-vapaa ruokalista ensi syksynä. Käytännössä kyse on yhden ihmisen reagoinnista vanhempien kasvavaan huoleen. Espoon koulutoimenjohtaja Minna Ahola on päättänyt, ettei riskejä enää oteta ja siksi E621:n käyttö lopetetaan. Ahola välttää myös itse E621:n käyttöä aina kuin mahdollista ja kokee, että vanhempien huoli aineen käytöstä on otettava vakavasti.

Kuinka itse voi välttää E621:n syömistä? Lukemalla tuoteselosteet huolellisesti! Lisäksi luomu tai mahdollisimman käsittelemätön ravinto takaa sen, ettei elintarvike sisällä natriumglutamaattia.

Mainittakoon vielä esimerkkinä erään laitosruokailuun tarkoitetun kasvisliemiaineksen tuoteseloste, jonka ainesosat kuuluvat näin: suola, arominvahventeet(E621, hiivauute, E635), maltodekstriini(maissi), glukoosi, aromit(liha, porkkana, sipuli, purjo, kurkuma, paprika), paakkuuntumisenestoaine(E341), mausteet(persilja, basilika, valkosipuli). Ohjeen mukaan valmistetun liemen suolapitoisuus 0,49 %.

Suomeksi: glutamaatti on listassa toisena, vaikkakin se jakaa sijan hiivauutteen kanssa. Ainoastaan suolaa on tuotteessa enemmän kuin aromivahvennetta ja hiivauutetta. On erittäin aiheellista esittää kysymys: miksi emme synteettisten makujen sijaan käyttäisi aitoja ja luonnollisia mausteita?

Hufvudstadsbladet: Omstritt ämne finns i de flesta kök
 

Siivosin vessan kaappia, kun vastaani tuli reilu vuosi sitten hankittu hiusväripurkki. Kyseessä ei ole "perinteinen" kemikaalipommiväricocktail, vaan yrtti-hedelmä-henna - jauhesekoitus, jonka ostin luonnonkosmetiikka-alennusmyynnistä. Itseasiassa, kohta näet, että tämä se vasta sitä perinteistä värjäämistä onkin! On hassua, miten nykyaikana ne kaikista vanhimmat tavat, perinteet ja niksit on unohdettu. Meidät on totutettu puolivalmiiseen elämään, jossa on täysin mahdollista olla olematta tekemisissä luonnon kanssa. 

Päätin siis kokeilla värjätä pääni mustaksi väriaineella, joka ei sisällä synteettisiä ainesosia. Hiusväriaine koostuu kaarnasta, yrteistä, hennasta ja kuivatusta hedelmäjauheesta. Aine ei sisällä ammoniakkia tai synteettisiä ainesosia (säilöntä-, väriaineita tai hajusteita) ja hiusväri on 100% kasvipohjainen.

Kimmokkeena värjäämiselle toimi ekokampaaja, joka kertoi hiusvärin tehoa voitavan tehostaa esimerkiksi nokkosilla, punaviinillä, kahvilla, sitruunalla tai etikalla. Nokkonen, kahvi ja punaviini syventävät väriä, kun sitruuna ja etikka puolestaan kirkastavat sitä. Kuinka eksoottiselta tuntuukaan ajatus hiusten värjäämisestä vaikkapa punaviinin tehostamana! Haluan nyt siis selvittää, voinko saada kiiltävän mustat hiukset aikaiseksi ilman synteettisiä väriaineita.

Hieno väri, eikö? Minä värjäsin hiukseni Santen 100% Herbal Hair Color Black - värillä, joka siis on henna-pohjainen. Myös Logonan ja Macurthin valikoimissa on henna- tai kasvipohjaisia värejä, Herbatint-sarja puolestaan sisältää synteettisiä ainesosia, mutta on silti ammoniakkivapaa. Itselläni värjääminen sujui helposti ja lopputulos oli mieluista, mutta muutama asia kannattaa kuitenkin ottaa huomioon ennen kuin aloittaa moisen projektin itse.

1. Yrtti-hedelmä--henna - pohjainen väri, jota käytin, voi (aivan kuin kaupan kemikaaliväritkin) aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita, eli kokeile aina väritahnaa hiussuortuvaan ennen kuin laitat värin koko päähän.

2. Homma vie aikaa! Valmistelut, tahnan saaminen päähän ja vessan siivomainen itsessään ovat jo projekti, mutta myös värin vaikutusaika on pitkä: ohjeessa sanotaan, että väriaineen voi antaa olla päässä vartista kahteen tuntiin. Itse pidin mönjää päässäni 1,5 tuntia. Tummatukkaiset tarvitsevat pidemmän vaikutusajan, vaaleammilla riittää lyhyempikin aika.

3. Itselläni kului lähes rullallinen wc-paperia valuvan värin pyyhkimiseen kasvoilta! Ei ihan hirveän ekologista. Saattaa olla, että laitoin tahnaan liikaa vettä, mutta toisaalta, en saanut väriä levitettyä päähäni ennen kuin laimensin sitä hieman. Varaa siis paperia tai rätti ja varaudu pyyhkimään vihreitä noroja kasvoiltasi. Varo kodin tekstiilien tahraamista!

Oma lavuaarini näytti projektin päätteeksi kamalalta: se oli sinilaikullinen ja säikähdin, etten saa väriä irti millään. Pelko oli kuitenkin aiheeton ja sain putsattua lavuaarini ihan tavallisella meikinpoistoaineella.

Kun on aikaisemmin tottunut hiusten värjäämisen yhteydessä tulvahtavaan väkevään ja jopa silmiä kirvelevään hajuun, on melkoisen herättävää huomata, että hiusväri voi myös tuoksua luonnolliselta - okei vähän pahaltakin - ja silti tuntua tehokkaalta. Haju (joka ystäväni mielestä kylläkin oli tuoksu) hälveni hiuksistani viikonlopun aikana ja nyt pääni on jo täysin hajuton ja se pieni vihreän häivähdyskin on onneksi kadonnut!

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että luonnonmukainen hiusväri on erinomainen vaihtoehto synteettisille kemikaaleille, ja tulen melko varmasti turvautumaan samaan väriaineeseen vastakin. Jännittyneenä odotan, miltä väri näyttää viikon, parin päästä: haalistuuko se kauniisti, vai olenko pian harmaahapsi? Pidän teidät ajan tasalla! Lisää kuvia prosessista löydät gallerian puolelta! 

Katso kuvat

Epästabiilin videokuvan sijaan saatte nyt vaihteeksi vähän stabiilimpaa kuvamateriaalia, nimittäin BBCn uutisklipin kiinnostavasta aiheesta! Englannissa on nimittäin saatu viitteitä prosessoidun ruoan ja masennuksen yhteydestä. Saatte luettavaksenne myös minun tarinani siitä, kuinka aloin kiinnostua aidosta ruoasta ja kuinka ruoka vaikuttaa omaan fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiini.

Aloitetaan kuitenkin BBCstä, ja siirrytään meikäläisen terveyteen vasta sen jälkeen. Voit katsoa BBCn sivuilta videoklipin tai lukea jutun Depression link to prosessed food , tai vaihtoehtoisesti skipata ne, jos englantisi on ruosteessa. Tiivistettynä uutinen kuuluu näin:

"Paljon vihanneksia, hedelmiä ja kalaa nauttivilla näyttää olevan pienempi riski sairastua masennukseen kuin prosessoitua ruokaa syövillä. Englantilaiset tutkijat (University College London) seurasivat valtion virkamiehistä koostuvan testiryhmän ruokavalioita viiden vuoden ajan ja vertasivat lopuksi henkilöiden ruokavalioita ja mahdollista masennukseen sairastumista keskenään. Koehenkilöitä oli 3500.

Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä nautti pääosin paljon hedelmiä, vihanneksia ja kalaa, kun taas toinen ryhmä söi lähinnä prosessoitua ruokaa (esimerkiksi prosessoitua lihaa, makeutusaineita, rasvaisia maitotuotteita jne).

Arvannet kumman koeryhmän ruokavalioon kuvan massiivinen lihaleipä kuuluisi?

Tutkijat huomasivat näiden kahden ruokavalion välillä selkeän eron masennukseen sairastumisen riskissä: käsittelemätöntä ruokaa nauttivilla todettiin olevan 26% pienempi riski sairastua masennukseen, kuin prosessoidun ruoan syöjillä. Ja vastavuoroisesti: prosessoitua ruokaa syövillä todettiin 58% korkeampi riski sairastua masennukseen kuin niillä, jotka kuluttavat prosessoitua ruokaa vain harvoin.

Tutkijat eivät osaa sanoa, miksi erilaiset ruoka-aineet suojaavat tai altistavat masennukselle, mutta tutkimus tukee aiempaa epäilystä siitä, että syödyllä ruoalla ja mielenterveydellä on yhteys."

Suomennos on omani, ja suomensin vain osan uutisesta. Koko uutisen löydät täältä. Kiinnostavaa, eikö?

Minä tosin olen joutunut kikkailemaan oman terveyteni takia ruoka-aineilla sen verran, että en ihmettele tutkimustuloksia ollenkaan. Minusta ne ovat täysin oletettavia, ja myös rohkaisevia sikäli, että ehkä tällaisten tutkimustulosten myötä ihmisiä luulisi olevan helpompi ohjata fiksun ruoan pariin (kunpa ruokateollisuuskin ymmärtäisi tämän). Toisaalta, kyllä me taidamme tietää, mikä on terveellistä ja mikä ei. Moni vaan tulee tottumuksesta ostaneeksi eineksiä, limsoja, karkkeja ja E-koodin täyteisiä kääretorttuja, sen kummemmin asiaa ajattelematta. Entäpä jos ruokapakkauksessa lukisikin "Saattaa altistaa depressiolle", muuttaisitko omia ruokailutottumuksiasi?

Kerronpa teille oman tarinani siitä, miten minusta tuli aidon ruoan ystävä.

En syö eineksiä ja välttelen E-koodeja. 90% syömästäni ruoasta myydään ilman tuoteselosteita: Perusruoka-aineissa ei ole mitään lisättyä tai poistettua. Hedelmät, vihannekset, palkokasvit, siemenet, kala, liha (ei marinoitu!), viljat, pähkinät, mausteet... Kaikki nämä ovat suurin piirtein sitä, mitä silmäsi näkee - poikkeuksena tietenkin torjunta-ainejäämät, joita esimerkiksi tavanomaisesti tuotetuissa ruoka-aineissa voi olla paljonkin. Jos haluat mahdollisimman puhdasta ruokaa, on valintasi tietenkin luomu. Kuitenkin, tavanomaiset ruoka-aineet ovat kaikkine kemikaalijäämineenkin parempi valinta kuin einekset ja E-koodihuttu.

Kuvassa tuoretta, E-kooditonta ruokaa

Miksi sitten valitsen ruoka-aineita, jotka ovat mahdollisimman tuoreita ja käsittelemättömiä? Syitä on monia, mutta päällimmäisenä syynä on oma terveyteni. Taistelin vuosia selittämättömien vatsavaivojen kanssa, kunnes vietin loman Japanissa. Japanilainen ruokavalio mullisti hyvinvointini täysin. Kaikki vatsan turvotukset, kouristelut, ja mouruamiset loppuivat kertaheitolla ja tunsin oloni kevyeksi, terveeksi ja onnelliseksi - kunnes palasin Suomeen. Pian palasivat nimittäin myös vatsaongelmat. Tajusin nopeasti, että syyn on oltava ruoassa, ja niin aloitin suurimittaisen ruokaremontin karsimalla aluksi ruokavaliosta kaiken sen, mitä en Japanissa syönyt.

Vaikka söin Japanissa toinen toistaan ihanampia ruokia, en koskenut koko matkalla maitotuotteisiin, leipään, karkkeihin tai eineksiin. Niitää ei yksinkertaisesti tullut vastaan! Japanilaisessa ruokakulttuurissa lehmänmaito ja vehnäleipä ovat yhtä vieraita kuin meillä miso ja wasabi. Jälkiruokakulttuuri poikkeaa myös kovasti omastamme, eikä jäätelöä tai varsinkaan makeisia syödä samaan tapaan kuin meillä. Monet makeiset ja leivonnaiset ovat riisipohjaisia kun ne meillä tehdään usein lehmänmaidosta ja vehnästä. Iso ero oli etenkin hotellin aamiaisessa. Siinä missä länsimaisten hotelliketjujen aamupalalla tarjotaan lihaa, makkaroita, munakokkelia, vehnäleipää, myslejä, jogurtteja, levitteitä, keksejä ja kahvia, koostui japanilainen aamupala hedelmistä, vihanneksista, misokeitosta, vihreästä teestä, kalasta ja pienistä makeista riisimakeista. Ero on huima!

Suomeen palattuani karsinkin heti ruokavaliostani lehmänmaitotuotteet ja vehnäleivän, ja niiden lisäksi kiinnitin erityistä huomiota hiivaan, johon huomasin elimistöni reagoivan erityisen vahvasti. Otin kuvan vatsastani normaalitilassa ja täydellisessä turpoamisen tilassa, ja vein kuvat mukanani lääkärille. Vihdoinkin minut otettiin tosissaan. Aikaisemmat lääkärikäynnit olivat lähinnä turhauttaneet: "Sinä vaan stressaat, ärtynyt suoli blaa blaa...". 

Ja niin lopulta vietin lääkärin kehotuksesta kuukauden tiukalla dieetillä, joka avasi silmäni turpoamattomalle elämälle. Neljä viikkoa tuntui yllättävän pitkältä ajalta, mutta se kannatti, sillä nyt tiedän, mikä on ideaaliruokavalio minulle. Mitä sitten söin – tai pikeminkin – mitä en syönyt neliviikkoisen dieetin aikana?

Karsin ruokavaliostani neljän viikon ajaksi kaikki lehmänmaitotuotteet, viljat (kauraa lukuun ottamatta), hiivan ja valkoisen sokerin. Käytännössä en siis syönyt jogurttia, leipää, leivonnaisia, jäätelöä tai karkkia enkä koskenut limsoihin.

Tämä rajoitusten kuukausi toimi itselläni silmien avaajana, sillä aloin pakon sanelemana syynätä tuoteselosteita - jotta en vahingossa söisi dieetin aikana kiellettyjä ruoka-aineita. Järkytyin. Minulle selvisi esimerkiksi, että suurin osa ruisleivistä sisältää vehnää. Vehnää on itseasiassa usein leivässä jopa enemmän kuin ruista! Ja kun on vehnää on myös hiivaa (jota siis en saanut dieetin aikana syödä, ja jota en muuten syö nykyään ollenkaan).

Tajusin, että lisättyä sokeria on kaikkialla, jopa työpaikkaruokalamme salaattipöyän salaateissa! Salaatit on usein kuorrutettu sokeria sisältävillä salaatinkastikkeella. Tämä ällistytti ainakin minua.

Aloin keksiä korvikkeita perinteisille ruoka-aineille: Korvasin margariinit oliivitahnalla ja avocadolla, lehmänmaitojuustot erilaisilla vuohenjuustoilla, tutustuin kauramaitoon, jota käytän nykyään lähes päivittäin. Aloin tehdä herkullisia munakkaita, joita teen viikoittain edelleen. Kuukauden ajan noudatin siis aluksi melko haastavalta tuntuvaa ruokavaliota, josta kuitenkin tuli uuden elämäni perusta: sain kuin sainkin vatsani kuntoon. Tuon kuukauden aikana turpoilu katosi ja olo oli pirteä ja kevyt. Söin paljon kalaa, lihaa, vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä - ja löysin kaupasta sokeritonta suklaatakin!

Sushista tuli Japanin matkan myötä suurta herkkuani. Sushia voi tehdä helposti myös kasvisversiona!

Kuka tahansa ravitsemusterapeutti toteaisi, että noudattamani ruokavalio on erinomainen, kunhan pitää huolta D-vitamiinin saannista. Minä saan D-vitamiinia kauramaidosta siinä missä "tavallinen" maidonjuoja saa sen maidosta. Molempiin edellämainittuihin on lisätty D-vitamiinia, kummassakaan sitä si siis esinny luontaisesti (otan talvisin myös D-vitamiinia tabletin muodossa). Syön monia kasvikunnan kalsiumlähteitä päivittäin ja työpaikkalääkärin mukaan kaikki arvot ovat kohdallaan, ja olen jopa harvinaisen terve.

Tuon kuukauden aikana havaitsin muutoksen myös vartalossani, josta tuli hoikempi ja jäntevämpi, ei pöllömpää ollenkaan! Syitä, miksi lääkäri kehotti minua noudattamaan tätä haastavaa ruokavaliota oli ymmärtääkseni kaksi: Ensinnäkin minun piti saada nollattua suolistoni tilanne, jotta vatsan turpoilu lakkaisi. Jos tämä dieettikuukausi ei olisi auttanut asiaa, olisin melko varmasti joutunut vaativampiin tutkimuksiin (olen jo käynyt kaikkialla suolitähystyksen mukaanlukien). Onneksi kuitenkin kuukauden dieetti paljasti, että vatsan levottomaan elämään löytyi yksi syy: ruokavalio. Toiseksi uskon myös, että lääkäri halusi alleviivata minulle, ettei kyse ole rakettitieteestä vaan aidosta ruoasta. Siinä hän todellakin onnistui!

Mitä sitten tein dieetin jälkeen? Taisin syödä mangokakkua heti ensimmäisenä iltana dieetin loppumisesta. Ja se oli taivaallista! ...mutta arvatkaapa vaan, turposiko mahani heti jalkapalloksi? Noudatan dieettivaliota nykyään arkisin, ja viikonloppuisin herkuttelen. Sokerista ja vehnästä joustan siis toisinaan, mutta vehnäleipää tai pullaa tai mitään, missä on hiivaa - sellaista en syö kuin ani harvoin. Lehmänmaitotuotteita en osta, ellen sorru suklaaseen tai jäätelöön, ja esimerkiksi lehmänmaitojogurtteja on syö ollenkaan. Jos haluan jogurttia, ostan soijajogurttia, jonka sekaan laitan vähän juoksevaa hunajaa. Hunajalla makeutan myös itse tekemäni myslin ja leivonnaiset (tosin leivon ehkä vain kerran vuodessa). Jos syön lihaa, on se riistaa tai luomulihaa, kalaa syön kolmesti viikossa. Lehmänmaitojuustoihin en koske, mutta vuohen- ja lampaanjuustoja käytän kyllä. Pähkinöitä napsin melkein päivittäin ja käytän ruoanlaitossa myös paljon erilaisia siemeniä. Koen, että syön taivaallisia ruokia joka päivä!

Kuvassa ruokaketju Whole Foodsin take away -annos, joka ei ehkä näytä herkulliselta, mutta oli sitä! Kuinka värikästä monipuolinen kasvisruoka onkaan!

Tämä pitkä tarina pohjustaa sitä, kuinka siis pääsin eroon vatsaongelmistani ja kuinka tajusin ruokavalion vaikuttavan hyvinvointiini enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Karkeasti: kun valitsen mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa, voin hyvin. Jos sen sijaan syön maitotuotteita, eineksiä, "E-koodipommeja", karkkia, sipsejä, limsoja jne., tuhoan vaivoin aikaan saadun balanssin, ja voin huonosti. Se vaikuttaa suoraan omaan mieleeni ja kaikki alkaa masentaa. Se ei tietenkään ole sama asia kuin alussa BBC:n jutussa mainittu depressio, mutta voin vaan kuvitella minkälaiseksi oloni menisi, kun jo muutaman päivän poikkeama itselle sopivasta ruokavaliosta aiheuttaa sekä fyysisiä, että henkisiä huonon olon tuntemuksia.

Hih, et ehkä välttämättä olisi halunnut päästä näin syvälle suolistoni sisuksiin, mutta sinnepä vaan jouduit :)

Onneksi jokainen meistä voi valita kaupassa mitä haluaa. Minä en halua eineshuttua, joku muu ehkä syö sellaista mielellään, ja ihan ilman masennuksen tuntemuksiakin. Mutta jos kaipaat reseptejä sellaiseen ruokavalioon, jota esimerkiksi minä noudatan, löydät monia suosikkireseptejäni täältä.

Joulukilo-hössötys on mielestäni todella kiinnostava ilmiö. Mitä ovat joulukilot? Ja mitä ovat kesäkilot, jotka aina kesän päätteeksi pitää median mukaan karistaa? Ja mikä ylipäänsä on tämä jojolaihdutus- ja mässäilykulttuuri? Lehtien mukaan me tyhmät ihmiset ahmimme itsemme juhlapyhinä ähkyyn ja sitten laihdutamme hulluna. Just. Pari joulukiloahan on siis maailmanloppu ja nehän jämähtävät siihen vyötärölle ikuisiksi ajoiksi, koskaan pois sulamatta. Ja siis tätä varten meidän pitää aina vuoden alussa ja syksyn saapuessa aloittaa himoliikkuminen, jotta olemme taas hyväksyttyjä ihmisiä ja jotta voimme taas seuraavana juhlapyhänä mässäillä ja sen jälkeen laihduttaa ja mässäillä ja laihduttaa ja mässäillä ja laihduttaa…

Onko tosiasia, että ahmimme hulluna ruokaa juhlapyhinä ja että se oikeasti johtaa paino-ongelmiin? En usko. Sanoisin, että ongelma on siinä näiden kaikkien juhlapyhien välissä, ruoan hinnoittelussa ja arkisissa ruokailutottumuksissa. Jos söisimme kaiken kaikkiaan fiksummin, ei kenenkään tarvitsisi juhlapyhinä miettiä, tuliko vetäneeksi yhden konvehdin liikaa.

Saan näppylöitä ihmisten syyllistämisestä ja tyhmentämisestä. Onneksi meillä on nämä pelastavat iltapäivälehdet, jotka kertovat kansalle koska syödä ja koska ei. Mistä sitä muuten tietäisi? Etenkin naisiin kohdistetaan paljon ulkonäköpaineita ja viimeinen niitti on, kun lomalta palatessaan, ehkä hyvällä tuurilla jopa rentoutuneena ja hyväntuulisena törmää lehtiotsikoihin: Aloita laihdutus NYT!, Salilla on kivaa!, Sinun tarvitsee vaan päättää – tee se tänään!  Katsotaan vaan niin jo välipäivinä lehdissä muistutetaan näistä ”joulukiloista” ja karistamisesta. Jo nyt lehdissä neuvotaan, miten pelastamme itsemme ajoissa, kun se vielä on mahdollista: "Näin vältät joulukilot!".

AH-DIS-TUS!

Ennen vanhaan, isovanhempieni ja vanhempieni nuoruudessa juhlapyhinä nautiskeltiin oikeutetusti herkuista, eikä kukaan todellakaan kokenut huonoa omaatuntoa tilapäisestä painonnoususta. Eihän kukaan normaali ihminen edes huomaa mitään joulukiloja, jos ei käy natsina vaa´alla heti kinkkusiipaleen nautittuaan. Kyllä se siitä itsekseen tasoittuu, ja jos ei tasoitu, niin silloin on kyllä ahminut ihan superöverit ja ongelma on ennemminkin korvien välissä kuin vyötäröllä. Ruokakulttuurimme on ylösalaisin. Toisilla on liikaa ja toisilla liian vähän. Monilla on liikaa.

Pöydässä pitää muka olla sataa sorttia kaikkea ja mieluummin vähän yli oman tarpeen. Ehkä taantuma saa järkeä joulunajan ruokashoppailuun. Sitä paitsi: perinteiset jouluruoat ovat ihan pätskyä kamaa: rosollia, kaloja, laatikoita, kinkkua – ei noista kukaan läskiksi pamahda. Väitän, että jouluateria on paljon terveellisempi kuin suomalaisten keskivertolounas ylipäänsä.

Kun ottaa järjen käteen jo ennen joulua siellä kaupassa, jouluherkkuja valitessaan, ei tarvitse sitten joulun jälkeen ihmetellä joulukiloja. Ja kyllähän me kaikki tämä tiedetään ja eihän siihen oikeasti tarvita toimittajaa tätä asiaa toitottamaan. Taidan olla ihan yhtä hölmö kuin ne joulukilojuttujenkin kirjoittajat.

… Ja miten tämä liittyi eko-, reilu- ja luomuteemaan? No ei juuri mitenkään. Mutta nyt liittyy. Joulupöytään kannattaa ostaa ekologisia, kotimaisia ja lähituotteita, suosia kotimaista luomukinkkua ja välttää kaukomailta Suomeen roudattuja elintarvikkeita. Perinteinen jouluruoka on helppo toteuttaa ekologisesti ja jopa luomusti! Ekologinen voi olla muutenkin: joulupaperit voi kierrättää ja paketteihin voi laittaa käytännöllisiä asioita: ruokaa, kosmetiikkaa, villasukkia...Lisää eettisiä ja ekologisia joululahjaideoita saat joulukalenteristani.