olotila

  • Lumisateen enteilyä - Kevät syntyy, osa 6

    Rampa oksa. Kuva: Ada Pykäläniemi

    Viikonloppuna pakkasasteita oli jopa -30, ja toistaiseksi myös talven pahimmat ajokelit. Lunta tuprutti rutkasti ja sen pöllytessä teillä näkyvyys oli miltei olematon. Alkuviikosta mittari oli taas lähellä nollaa, ja suojaa hiponut sää vei mennessään monen kaupunkipuun kauniin lumiverhon.

    Hyydyttävä kylmyys sai pienemmät pakkaset tuntumaan lähes kesältä. Täällähän oli lämmin, kun asteita oli vain muutama miinus!

    Aamuiset pilvet enteilivät lumisadetta, ja kuvien napsaisun jälkeen sitä tulikin - vaakatasossa vihmoen. Tiukemmassa pakkasessa on kyllä se hyvä puoli, että hangessa kyykkiessä vaatteet eivät kastu, toisin kuin lämpimämmällä säällä. Eipä siis haitannut, vaikka tuiskahdin selälleni kinokseen yrittäessäni vääntää itseäni juuri oikeaan kuvausasentoon. Vaatteet pysyivät kuivina, kiitos sopivan lämpötilan, -15 astetta. Kamera ei onneksi pelmahtanut lumeen mukanani, vaan jäi juuri hangen yläpuolelle, pystyssä sojottavaan käteeni.

    Talvi tuntuu olevan kovin pilvinen. Vaikka valo on jo selvästi lisääntynyt, se ei aina tunnu näkyvän lunta tupruttelevan pilvimassan alla.

     

    Lunta tuli hetki laukaisimen painalluksen jälkeen. Kuva: Ada Pykäläniemi

    Kommentoi 0


  • Kylmää ja kirkasta - Kevät syntyy, osa 5

    Valoa kansalle! Kuva: Ada Pykäläniemi

    Vielä se sitkeästi siinä kiikuttaa, rampautunut puolioksamme. Tynkää on edelleen jäljellä toisesta menetetystä pikkuoksasesta.

    Tänään on talven ensimmäinen auringonnoususta saakka kirkas aamu! Taivaalla ei ole näkynyt pilven pilveä, mutta kirkkaus tuo mukanaan myös kirpeät pakkaset. Aamulla lämpömittari näytti -18 ja valokuvatessa -16 pakkasastetta. Vanha kamera toimi moitteettomasti, vaikka sormet olivat parissa minuutissa kankeat kuin jääpuikot. Hrrr.

    Lunta oli tullut jälleen yöllä, ja kireän pakkasen vuoksi se oli höyhenenkevyttä, irtonaista ja pelmahtelevaa. Kuin olisi voikukan siemeniä puhallellut. Läheltä katsottuna lumihiutaleista voi nähdä niiden monenlaiset, jäähileiset kuviot.

     

    Aurinko valaisee upeasti kauempana olevat rakennukset. Ei enää kauaa, kun se jo aamusta nousee selän takana olevien rakennusten ylle ja piha kylpee valossa.

    Auringonvaloa ja kirpeää pakkasta. Kuva: Ada Pykäläniemi

     

    Kommentoi 0


Muualla Yle.fi:ssä