olotila
Kuinka paljon tavaraa on tarpeeksi?
Ruotsalainen valokuvaaja Sannah Kvist heräsi tavarapaljouteen muuttaessaan asunnosta toiseen. Se sai hänet haastamaan itsensä tavaran vähentämiseen ja tutkimaan ihmisten suhdetta omaisuuteensa. Tästä syntyi valokuvasarja All I Own, jossa ruotsalaisopiskelijat poseeraavat uusissa opiskelijakämpissään muuttokuormansa kanssa.
Kvist kuvaa 80-luvulla syntyneitä nuoria, joita monesti syytetään kulutuskulttuurin kakaroiksi. Kvist näkee heidät kuitenkin toisin, hänen kuvaamansa nuoret olivat kovin antimaterialistisia ja tiedostavia.
Mitä nuori ihminen tarvitsee arkeensa, mitkä tavarat ovat todella tärkeitä? Katso kuvat. Niistä näkee, mikä erilaisille nuorille on tärkeää, mutta samalla ne saavat ajattelemaan; miltähän omaisuuden määrä näyttäisi, jos kuvattaisiin nuoria ympäri maailmaa - luultavasti moneen muuhun verrattuna näiden ruotsalaisten omaisuus on suuri, vaikka kaikkilla ei olekaan vielä Macin läppäriä tai taulutelkkaria.
Projekti sai Kvistin itse vähentämään omaisuuttaan rekka-autollisesti pariin Ikean kassiin. 100 tavaran haaste on siis ilmassa edelleen.
KUVAT: All I Own, Sannah Kvist, julkaistu taiteilijan luvalla.
Miksi lähteä maalta kaupunkiin?
Kun lapsiperhe muuttaa maalta kaupunkiin, aika moni asia muuttuu. Ei ole enää mahdollisuutta laittaa lapsia leikkimään villisti omalle pihalle, tehdä peltokävelyitä koiran kanssa tai nauttia oman pihan marjoja ja omenoita. Joku pitää meitä varmasti hulluina, ihmettelee miksi muutamme kaupunkikerrostaloon omakotitalosta, mutta me kuitenkin teimme sen - meidän unelmamme olikin jotakin muuta kuin punainen tupa ja perunamaa. Voi olla, että joskus kaduttaa, mutta tällä hetkellä ei yhtään, vanhan omakotitalon jälkeen uusi kerrostalo tuntuu hotellilta. ”Koti on siellä missä tärkeät ihmiset ja tavarat ovat”, sanoi karjalaismummoni. Ja tähän minäkin uskon.
Ennen ikkunoistamme näkyi puutarha- ja peltomaisemaa, nykyään rakennustyömaa, satama ja spora. Muutimme maalle jo ennen lapsia, ja kymmenen vuotta meni mukavasti perhettä kasvattaen ja taloa remontoiden. Kyllästyimme kuitenkin ensin syrjäiseen sijaintiin ja ainaiseen autoiluun, sitten yli 100 kilometrin päivittäisiin työmatkoihin sekä omakotitalon ja ison pihan työmäärään. Tuntui, että kaikki lomat kuluivat remontoidessa ja rahat hupenivat taloon ja autoihin. Halusimme lähelle palveluita, sukua, ystäviä ja työpaikkoja. Halusimme lapsille harrastukset ja koulut kävelymatkan päähän. Halusimme jotakin muuta, uutta. Ja voi, miten luksukselta työmatka julkisilla nyt tuntuukaan ja miten mukavaa on, kun lähikauppa on kävelymatkan päässä ja ystäviä voi tavata helposti. Toivon todellakin, että muistan nämä arjen hyvät asiat vielä parin vuoden päästäkin, enkä vain näin tuoreena re-helsinkiläisenä. Nyt pitää muistaa nauttia city-kesästä ja merituulista.
Mutta se muutto?
Jos on joskus muuttanut, ja vielä muistaa siitä jotakin, tietää että edes pieni muutto ei ole ihan vaivaton. Me taas olimme keränneet tavaraa niin autotalliin, latoon kuin moneen kerrokseen. Muutto olisi oikeastaan pitänyt aloittaa jo vuotta aiemmin – ihan vaan tavaran uudelleen sijoittelulla ja eteenpäin myynnillä. Ei sen takia, että haluaisin ostaa uutta, vaan niin että saisimme yksinkertaistettua kotimme ja mahtuisimme sinne. Kun 120 neliötä plus hyvät säilytystilat muuttaa 74 neliöön, toivoisi että olisi todella iso kellarikomero.
Vielä on paljon järjestelyä ja organisointia, jotta kaikki tavarat löytävät paikkansa. Uusi koti on kuitenkin jo täynnä arkea ja elämä täynnä uusia haasteita.
Kesä! - Kevät syntyy, osa 19
Vaikka olisi pilvistä, on lämmin. Vaikka tuulisi, ei kylmää. Vaikka kumisaappaiseen tulisi reikä, märät sukat eivät haittaa. Sillä nyt on kesä - lämmin, leppoisa, armollinen kesä!
Toukokuu on jonkun mielestä kevätkuukausi, toisen mielestä se kuuluu jo kesään. Mutta kesäkuu on satavarmasti ihan virallisestikin jo kesä. Nyt kannattaa hidastaa ja pysähtyä kävellessään haistelemaan ilmaa, sulkea silmät ja vetää syvään henkeä. Mitä tuttuja kesän tuoksuja leijailee nenään, mitä uutta? Kuinka suuri lämpöero tuntuu varpaassa, kun se on vuorotellen varjossa ja auringossa? Mistä kuuluu untuvaisten linnunpoikasten piipitys?
Ruma rampaoksa on kasvanut rumasta ankanpoikasesta kauniiksi joutseneksi, se on muuttanut muotoaan rehevien lehtien painosta. Sitä oli vaikea ensin löytää, kun se oli viikossa taipunut toisenlaiselle kaarelle ja notkea varsi kääntänyt suuntaansa. Se huokuu eloa, iloa ja voimaa yhdessä ryhmässä sisaroksiensa kanssa, kuin ihminen kesällä. Myös betoniviidakon hektinen piha voisi nyt yhtä hyvin olla valokuva rauhaisasta taiteilija-ateljeen ympäristöstä. Nurmi ja lampi houkuttelevat lähellensä ottamaan torkut.
Ihanaa, rentouttavaa, lämmintä ja piiiiiitkäääääää kesää jokaiselle!
kommentoiduimmat