olotila

  • Raikas aurinko - Kevät syntyy, osa 8

    Kirkas aamuaurinko. Kuva: Ada Pykäläniemi

    Jos viime viikolla tulivat auringonsäteet yllätyksenä, niin tänä aamuna ne olivat harvinaisen kirkkaita. Ilma näytti suorastaan kirpeän kylmältä, vaikka mittari seisoi nollassa. Lumihiutaleet kimmelsivät ihanasti hangen pinnassa. Ensimmäistä kertaa kuulin - tai ensimmäistä kertaa aivoni rekisteröivät - kuinka innokkaasti pihapuun talitintti lauloi.

    Lunta tuli jälleen eilen lisää koko päivän kestäneenä pyrynä, mutta suojasää on pakannut sen aiempiin kinoksiin niin hyvin, ettei määrän lisääntymistä huomaa. Hankeen hypätessä lunta on edelleen reilusti yli polven ja saappaiden reuna katoaa syvälle valkoiseen massaan.

    Aurinko nousi tänään Helsingissä klo 7.21 ja laskee klo 17.45. Valolla on siis päivässä aikaa jo 10 tuntia ja 24 minuuttia. Taivas oli niin pilvetön ja kirkas jo aamulla, että lentokone erottuu valokuvassakin.

     

    Valoisa aika on selvästi pidentynyt. Kuva: Ada Pykäläniemi

     

    Kommentoi 0


  • Hotelli-iloa arkeen

    Trash Design -näyttely Habitaressa 2012, kuva: Henrik Enbom/Suomen Messut/Habita

    Pieni hotelli Helsingin keskustassa yllätti; kaikki oli vähän paremmin kuin odotimme. Vuoteelle oli kasattu iso kasa tyynyjä, (mielestäni) laaturadio soi remonttitikastyyppisellä yöpöydällä, valaistus oli runsas ja kaunis. Aamiaishuone oli pieni mutta viihtyisä - henkilökunta teki aamiaista tilanpuutteen vuoksi siinä silmiemme alla, vanhaan taloon kun ei ollut voitu rakentaa mitään superkeittiötä.

    Tyypilliselle ketjuhotelliyöpyjä-perheenäidille kaksin puolison kanssa vietetty vuorokauden loma kotikaupungissa kruunautui ihan itsestään. Muutaman kympin kalliimpaa, mutta ehdottomasti tuplasti antoisampaa.

    Kiinnitätkö huomioita hotelleihin? Valitsetko erilaista aktiivisesti, vaihtelun vuoksi? Valinnan ei tarvitse olla designia tai spesiaalia - usein pieni tai ei-ketjuunkuuluva riittää. Vaikka siinäkin on poikkeuksia; aikoinaan ketjuhotelli Kolilla tarjosi unohtumattoman elämyksen hienolla funkisrestauroidulla huoneellaan.

    Innostuneena luen tiedotetta ensi syksyn Habitare-messujen Trash Design -näyttelystä. Se esittelee hotellihuoneita romumuotoilun näkökulmasta:

    "18 hotellihuoneesta muodostuvan ideanäyttelyn tavoitteena on jätteen ja hylättyjen tavaroiden hyödyntäminen, uusien ideoiden löytäminen ja kulutustottumusten näkeminen uusin silmin. Esineet voivat olla sarjavalmisteisia, uniikkeja tai siltä väliltä, kunhan ne on valmistettu kertaalleen käytössä olleesta materiaalista."

    Näyttelyyn kutsutaan kokemaan inhimillisiä ja käytännöllisiä elämyksiä. Juuri niitä tarvitsen, sillä käytännölliset elämykset saisivat nostattaa ja ilahduttaa jokaista päivää. Elämyksen on oltava helposti saatavilla, sen on oltava silmien alla ja käden kosketettavissa.

    Jään odottamaan romuideoiden valumista hotelleihin, ja muuallekin. Sillä välin voisin ehkä vähän trash designata kotona.

    Habitare 2012 Trash Design -näyttely, kuva: Henrik Enbom/Suomen Messut/HabitareRomumuotoilija Henrik Enbomin ja muotisuunnittelija Isa Kukkapuro-Enbomin tuottama näyttely Habitaren Ahead!-designalueella Helsingin Messukeskuksessa 12.–16.9.2012. Mukana on suunnittelijoita Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Puolasta, Saksasta, Kiinasta ja Koreasta.

    Kommentoi 0


  • Vihdoin aurinkoa - Kevät syntyy, osa 7

    Alkuvuoden upein keskiviikkoaamu. Kuva: Ada Pykäläniemi

    Se tuli yllätyksenä. Puun ja talojen takaa. Huikean kaunis aamu, kun valo paistaa matalalta ja luo pitkiä varjoja maahan. Lumikiteet kimmelsivät hangen pinnalla kuin kristallit. Muutama aste pakkasta, tyyni ja raikas ilma, pari pilvenhaituvaa taivaalla, loma-ajan hiljaisuus. Ensimmäistä kertaa tänä talvena tunsin sormissa ja takin läpi, kuinka auringonsäteet hieman lämmittivät.

    Valokuvista tuli kuin maalauksia, kun niitä katsoi pienemmässä koossa. Läheltä taas huomaa kuinka puun oksat piirtyvät selkeinä, samoin talon vaalea seinä. Ramman tähtirisumme yksityiskohdat paljastuvat valossa; katkenneet oksantyngät ja aikanaan silmuja lupaavat pienet alut.

    Kuulas aamuhetki oli aivan ihana valon ja varjon leikkineen. Olisin voinut istuskella hangessa kasvot aurinkoon päin vaikka kuinka kauan.

     

    Valon ja varjon aamuista leikkiä. Kuva: Ada Pykäläniemi

     

    Kommentoi 0


Muualla Yle.fi:ssä