Baabelin tornissa pärjää elekielellä

Onko äiti nuo suomalaisia? Tuleeko ne meille kylään?”
Olimme Kanarialla lomalla. Merenrantaravintolan pöydästä kuului suomea. Veikko 3,5 vuotta keikkui leikkipaikan tuolilla, kuunteli ja ihmetteli.
Ööh… ei kaikki suomalaiset tule meille kylään”, vastasin.

Kotona Brysselissä tulee, tai siltä se ilmeisesti lapsen näkökulmasta tuntuu. 

Olemme asuneet Brysselissä pian kaksi vuotta. Tämä on lähes 3 miljoonan asukkaan kaupunki, joka on kuitenkin kuin pieni kylä. Tuttuihin suomalaisnaamoihin törmää tuon tuosta. Täällä asuu 3 000 - 4 000 suomalaista, varovaisesti arvioiden.

Brysseli on keskellä Belgian hollanninkielistä aluetta Flanderia, mutta pääkaupunki on ranskankielinen. Tai no, päällisin puolin.

Brysseliin pakkautuu ihmisiä joka puolelta maailmaa. EU:n pääkaupunki tuo paikalle eri maiden virkamiehet. Belgian siirtomaaherruus Kongossa näkyy edelleen suorina lentoyhteyksinä Afrikan kolkkiin, jonne ei muualta Euroopasta pääse. Laittomia siirtolaisia Pohjois-Afrikasta tulee yli rajojen Espanjan ja Ranskan kautta.

Brysseli on täynnä pieniä taskuja. Ruotsalaisilla on oma yhteisönsä, suomalaisilla omansa.

Kotikadullamme olevista liikkeistä moni on puolalaisten pyörittämiä: tietokoneita myyvä putiikki, tekstiilikauppa, alakerrassamme oleva kristallia ja makkaraa myyvä kioski, jonka vieressä arabit isännöivät halal-yhteensopivaa pikaruokapaikkaa. Sieltä vastapäisen eliittilukion oppilaat hakevat lounastunnilla täytetyt sämpylät.

Intialaisen kaverin juuri avaama internetkahvila on aina täynnä. Arabien kulmakauppa myy hyvin, samoin belgialainen leipomoketju ja herkkuliike.
Kadun kaikki kolme apteekkia ovat belgialaisten perheiden omistuksessa, jotka asuvat liikkeidensä yläkerrassa.

Miten täällä tullaan toimeen?

Ranskalla, englannilla, kotikielillä. Parhaiten ehkä käsiä viuhtomalla.
Useimmat Brysseliin komennukselle tulevat virkamiehet ja perheensä opettelevat ranskaa, jos eivät osaa jo tullessaan. Itä-Euroopan maiden tullessa EU:n jäseniksi ranska menetti merkitystään unionin työkielenä.

Useimmat siirtolaiset puhuvat englantia. Apteekissa asioiminen englanniksi onnistuu vain heikosti, postissa ja kunnantalolla on turha edes yrittää.
Kielten opiskelu on Belgiassa politiikkaa. Pohjoisen Flanderin asukkaat eivät välittäisi opiskella pakkoranskaa, eteläisen Vallonian ranskankieliset eivät halua opetella hollannin särähtiviä ärriä.

Täällä asuvien ulkomaalaisten silmissä kielikiista näyttää naurettavalta. Hallitset kolme kieltä? Hyvä alku.

Veikon leikkikoulussa on 51 eri kansallisuutta. Poika on tottunut siihen, että koulussa tai puistossa lapset ja aikuiset puhuvat kieltä, jota ei ymmärrä.

Seurasin kerran, kuinka ranskaa puhuva tyttö nappasi puistossa Veikon hiekkalelut. Poika tuli valittamaan, kuinka iso tyttö otti hänen lelunsa.
”Mene pyytämään niitä”, kehotin.
”Bonjour! Saanko minäkin leikkiä noilla?”, kysyi Veikko.
Hetken päästä molemmat leikkivät leluilla vierekkäin, ilman kieliongelmia.

Ymmärtämiseen ei useimmiten tarvita sanoja.

Emilia Kullas, 38v, on hoitovapaalla oleva toimittaja. Perheeseen kuuluvat aviomies, 3,5-vuotias poika ja 1,5-vuotias tyttö. Edessä on pian muutto Belgiasta Suomeen.