perhepaletti

  • Baabelin tornissa pärjää elekielellä

    Kielten sekamelskaa Brysselissä. Kuva: Satu Pirinen

     

    Onko äiti nuo suomalaisia? Tuleeko ne meille kylään?”
    Olimme Kanarialla lomalla. Merenrantaravintolan pöydästä kuului suomea. Veikko 3,5 vuotta keikkui leikkipaikan tuolilla, kuunteli ja ihmetteli.
    Ööh… ei kaikki suomalaiset tule meille kylään”, vastasin.

    Kotona Brysselissä tulee, tai siltä se ilmeisesti lapsen näkökulmasta tuntuu. 

    Olemme asuneet Brysselissä pian kaksi vuotta. Tämä on lähes 3 miljoonan asukkaan kaupunki, joka on kuitenkin kuin pieni kylä. Tuttuihin suomalaisnaamoihin törmää tuon tuosta. Täällä asuu 3 000 - 4 000 suomalaista, varovaisesti arvioiden.

    Brysseli on keskellä Belgian hollanninkielistä aluetta Flanderia, mutta pääkaupunki on ranskankielinen. Tai no, päällisin puolin.

    Brysseliin pakkautuu ihmisiä joka puolelta maailmaa. EU:n pääkaupunki tuo paikalle eri maiden virkamiehet. Belgian siirtomaaherruus Kongossa näkyy edelleen suorina lentoyhteyksinä Afrikan kolkkiin, jonne ei muualta Euroopasta pääse. Laittomia siirtolaisia Pohjois-Afrikasta tulee yli rajojen Espanjan ja Ranskan kautta.

    Brysseli on täynnä pieniä taskuja. Ruotsalaisilla on oma yhteisönsä, suomalaisilla omansa.

    Kotikadullamme olevista liikkeistä moni on puolalaisten pyörittämiä: tietokoneita myyvä putiikki, tekstiilikauppa, alakerrassamme oleva kristallia ja makkaraa myyvä kioski, jonka vieressä arabit isännöivät halal-yhteensopivaa pikaruokapaikkaa. Sieltä vastapäisen eliittilukion oppilaat hakevat lounastunnilla täytetyt sämpylät.

    Intialaisen kaverin juuri avaama internetkahvila on aina täynnä. Arabien kulmakauppa myy hyvin, samoin belgialainen leipomoketju ja herkkuliike.
    Kadun kaikki kolme apteekkia ovat belgialaisten perheiden omistuksessa, jotka asuvat liikkeidensä yläkerrassa.

     

    Miten täällä tullaan toimeen?

    Ranskalla, englannilla, kotikielillä. Parhaiten ehkä käsiä viuhtomalla.
    Useimmat Brysseliin komennukselle tulevat virkamiehet ja perheensä opettelevat ranskaa, jos eivät osaa jo tullessaan. Itä-Euroopan maiden tullessa EU:n jäseniksi ranska menetti merkitystään unionin työkielenä.

    Useimmat siirtolaiset puhuvat englantia. Apteekissa asioiminen englanniksi onnistuu vain heikosti, postissa ja kunnantalolla on turha edes yrittää.
    Kielten opiskelu on Belgiassa politiikkaa. Pohjoisen Flanderin asukkaat eivät välittäisi opiskella pakkoranskaa, eteläisen Vallonian ranskankieliset eivät halua opetella hollannin särähtiviä ärriä.

    Täällä asuvien ulkomaalaisten silmissä kielikiista näyttää naurettavalta. Hallitset kolme kieltä? Hyvä alku.

    Veikon leikkikoulussa on 51 eri kansallisuutta. Poika on tottunut siihen, että koulussa tai puistossa lapset ja aikuiset puhuvat kieltä, jota ei ymmärrä.

    Seurasin kerran, kuinka ranskaa puhuva tyttö nappasi puistossa Veikon hiekkalelut. Poika tuli valittamaan, kuinka iso tyttö otti hänen lelunsa.
    ”Mene pyytämään niitä”, kehotin.
    ”Bonjour! Saanko minäkin leikkiä noilla?”, kysyi Veikko.
    Hetken päästä molemmat leikkivät leluilla vierekkäin, ilman kieliongelmia.

    Ymmärtämiseen ei useimmiten tarvita sanoja.


    Emilia Kullas, 38v, on hoitovapaalla oleva toimittaja. Perheeseen kuuluvat aviomies, 3,5-vuotias poika ja 1,5-vuotias tyttö. Edessä on pian muutto Belgiasta Suomeen.

     

    Kommentoi 1 Lue kommentit


  • Mies ennen esikoista, isä sen jälkeen

    Mies ennen esikoista, isä sen jälkeen. Kuva: Martti Juntunen, YLE Kuvapalvelu

    Räkänokastakin tulee mies - vaan ei. Mieheksi kasvu on psykofyysinen prosessi, jossa fyysisen kehittymisen lisäksi tarvitaan vahvaa psyykkistä kehittymistä. Ympäröivä kulttuuri, yhteiskunta ja erilaiset yhteisöt vaikuttavat myös vahvasti siihen, millaiseksi mieheksi poika kasvaa.

    Ulospäin näkyvin merkki on tietysti pojan fyysisten ominaisuuksien muuttuminen. Murrosikäisellä ääni temppuilee, lihasmassa lisääntyy ja partakin alkaa hiljalleen kasvamaan. Tämä on vasta mieheyden alkusoittoa. Poika tulee tietoisemmaksi kehostaan ja kehonkuvanmuutoksistaan, jotka voivat aiheuttaa jännitystä ja häpeääkin.

    Myös sosiaaliset odotukset muuttuvat. Perinteisesti suomalaisessa yhteiskunnassa rippikoulun ja armeijan käynyt poika on saavuttanut sosiaalisen mieheyden ja häneltä on voitu vaatia aikuisempaa käytöstä ja vastuunottoa kuin nuoremmilta pojilta. Nykyisin nämä mieheyden kannalta tärkeät siirtymäriitit ovat haurastuneet. Mitään tarkkaa aikarajaa miehuuden saavuttamiselle ei siis voida asettaa. Kyse on ennemminkin oman identiteetin löytämisestä ja toisaalta kasvusta ”kulttuuriseksi mieheksi”, joka on omaksunut omat elämän arvot, sukupuoliroolit ja käsitykset ”hyväksyttävästä” miehuudesta.

    Esiintyvistä lajityypeistä

    Ikäinstituutin toimialapäällikkö Arto Tiihonen (FT) jakaa tutkimuksissaan miehisyyden neljään eri tyyppiin:
    Perinteinen mieheys pohjautuu biologisiin perusteluihin ja vanhaan työnjakoon perustuviin tapoihin. Näitä miehiä on nykyisin paljon isoisinä, ja he ovat usein sodankäyneitä miehiä. On oleellista huomata, että miehen tullessa isäksi tulee samalla hetkellä joku aina isoisäksi ja kaikki isät kantavat sukunsa miesperimää mukanaan.
    Hegemoninen mieheys taas perustuu vallalle ja menestykselle. Pohjana ovat usein elokuvien sankaritarinat ja julkisuuden henkilöt. Hämmentävän moni nuori mies ostaa nykyisin hegemonisen miehen mallin ainoaksi oikeaksi miehen mallikseen joko tietoisesti tai tiedostamatta.
    Marginaalinen mieheys perustuu voimakkaasti tietyn alakulttuurin omaksuneisiin miehiin. Miehen elämänarvot ja identiteetti värittyvät tyypillisesti voimakkaasti omaksutusta alakulttuurista käsin. Esimerkkinä voivat toimia erilaiset poliittiset ja uskonnolliset yhteisöt.
    Ambivalentti mieheys yhdistää monia nykyajan miehiä. Mieskäsitys pohjaa sukupuolten tasa-arvoon uskomiseen. Tunnusomaista näille miehille on jatkuva tasapainottelu kaverien, perhe-elämän ja työn välillä. Koska aikaa ei kaikelle riitä tarpeeksi, on tehtävä vaikeita valintoja tai toivottava, että vuorokauteen saadaan mahdutetuksi 25. tunti tulevaisuudessa. Jälkimodernin yhteiskuntamme arki lienee ajanut useimmat miehet ja isät tähän viiteryhmään.

    Ja kaikista tulee hyviä isiä!

    Hyvinkin erilaisia miehiä yhdistää voimakkaasti isyys ja erityisesti ensimmäisen lapsen saaminen. Tällöin omat itsekkäät tarpeet ja halut heitetään (ainakin hetkeksi) nurkkaan ja keskitytään lapseen ja lapsen äitiin. Jokaisen isä haluaa omalla tavallaan olla tärkeä osa perhettä. Miesten valmistautuminen isyyteen tapahtuu tekemisen kautta. Isäryhmissä miehet kertovat vanhan auton vaihtamisesta turvallisempaan, uusien talvirenkaiden ja turvaistuinten ostosta, talon remontoinnista tai jopa uuden talon hankkimisesta. Monta perheriitaa olisi vältettävissä, jos naiset ymmärtäisivät tämän faktan; mies valmistautuu isyyteen tekemisen kautta. Mies haluaa perheelleen mahdollisimman hyvän ja turvallisen ympäristön, ja se on miesten mielestä heidän tehtävänsä.

     

     

    Petre Pomell on helsinkiläinen psykiatrinen sairaanhoitaja, miestyöntekijä ja isä-valmentaja. Perheeseen kuuluu vaimon lisäksi 3,5 kk tyttövauva sekä eloisa ja vilkas juhannuksena 4 vuotta täyttävä poika. 

     

    Lisää miesasiaa:

    Miessakit

    Miesten keskus

    Kommentoi 2 Lue kommentit


kirjoittajasta

Perhepaletti

Kotona sekä joskus ihan pihalla olevien vanhempien tuntoja siitä maailmasta, jossa lasten kanssa elämme.

kommentoiduimmat

Muualla Yle.fi:ssä