”I went to a party last Saturday night, I didn’t get laid, I got in a fight, uh huh, it ain’t no big thing” (Lita Ford: Kiss Me Deadly)
Sweden Rock on Ruotsin Sölvesborgissa kesäkuun alussa järjestettävä festivaali, jonka ohjelmisto on täynnä menneiden vuosien suuruuksia, has been (and is again) -bändejä ja tuoreempiakin tulokkaita. Sweden Rock on kuuluisa siitä, että lavalle nousee vuosittain sellaisia orkkia, joiden paluusta ei hard rock -piireissä ole uskallettu edes haaveilla. Viime vuonna siellä esiintyi kanadalainen Triumph alkuperäisessä kokoonpanossaan ensimmäistä kertaa 20 vuoteen.
Tulevan kesän kiinnostavimpiin esiintyjiin kuuluu puolestaan yksi 80-luvun kuumimmista rockneidoista -tuoreiden kuvien mukaan erittäin hyvin säilynyt Lita Ford, joka tosin teki virallisen comebackinsa ”Amerikan Sweden Rockissa” eli Rocklahoma-tapahtumassa jo viime vuonna. Mukana ovat ensi kesänä myös mm. ZZ Top, Foreigner ja Dream Theater. Tapahtuman esiintyjistä on julkistettu vasta osa, joten odotettavissa on takuulla muitakin retroherkkuja ja yllätyksiä.
Ensi kesänä Sweden Rockissa Van Halen Dave Lee Rothin kera
Suomalaisia bändejäkin Sölvesborgissa on perinteisesti kuultu ja lahden toiselle puolelle on sankoin joukoin matkattu ihan yleisöksikin. Rannalle jääneille rankan mutta melodisen historokin ystäville on tietysti Tampereen Sauna Open Air, jonka ohjelmistossa on viime vuosina nähty ja kuultu useitakin menneiden vuosien suosikkeja. Ne ovat kuitenkin olleet ns. varmoja nakkeja, kun taas Sweden Rockin esiintyjäluettelo jaksaa hämmästyttää vuosi toisensa jälkeen. Vaikka on myös todettava, että on niitä varmoja nakkeja Ruotsissakin, eivätkä järjestäjät kuulemma aina ole onnistuneet herättämään kuolleita ja kuopattuja bändejä henkiin tyydyttävällä tavalla. Reanimoinnissa on riskinsä.
Minä en ole koskaan käynyt Sweden Rockissa. Pelko lienee suurin syy; pelko siitä, että lapsuuden ja nuoruuden suosikit ovatkin jo lihavia ja harmaatukkaisia setiä ja tätejä, jotka vetävät vanhat hittinsä vasemmalla kädellä. Näin on usein käynyt ja vuosia, ellei vuosikymmeniä, odotettu keikka on osoittautunut karmeaksi pettymykseksi ja vienyt yönunet. Voi kun olisin antanut ajan kullata muistot ja pysynyt kotona! No toisaalta, jos Sweden Rockissa on ensi kesänä Van Halen Dave Lee Rothin kera, saattaa H. Rankan Sweden Rock -neitsyys hyvinkin mennä menojaan. Eikä Rocklahomakaan olisi paha rasti, vaikka jättäisi miten ison hiilijalanjäljen.
Ruotsissa melodinen rock on edelleen voimissaan
Sweden Rock siis vetää väkeä ympäri Eurooppaa, myös Suomesta, ja on alan harrastajien rakastama tapahtuma. Yksi festarin menestystekijöistä on varmasti se, että länsinaapurissamme melodinen hård rock on aina ollut erittäin suosittua ja on edelleen voimissaan. Esimerkkejä: viime kuukaudet Harri Rankka on kuunnellut erityisesti Elevener (Yhdempitoista? Yksitoistampi?) -kaksikon debyyttiä When Kaleidoscopes Collide sekä Bad Habitin Above and Beyond -levyä.
Näistä ensin mainittu on tuore tapaus, joskin Elevenerin Johan Bergqvist on räiminyt rokin pehmeämpää puolta jo useita vuosia M.ill.ion -yhtyeessä (mikä lie fiksaatio vääntää numeraaleja uuteen uskoon). Elevener on loistavaa melodista ja suorastaan aor:ksi luokiteltavaa hyhmää! Bad Habit puolestaan oli olemassa jo 80-luvulla mutta on nyt tehnyt parhaan levynsä vuonna 2008. Molemmat levyt vievät kuuntelijansa suoraan vaikkapa vuoteen -86, jolloin muuten Ruotsi tasoitti jääkiekon MM:issä Suomen kahden maalin johdon viimeisellä minuutilla.
Ja lopuksi vielä aasinsiltamainen vinkki: Bad Habitin rumpali, chileläissyntyinen Jaime Salazar soitti aikoinaan myös ruotsalaisessa The Flower Kings -yhtyeessä. Sen edustama musiikkityyli ei varsinaisesti kuulu meikäläisen toimenkuvaan, mutta sinfonisen ja äärimelodisen progressiivisen rockin ystävät ovat varmasti paikalla, kun tämä pitkän linjan bändi saapuu ensimmäiselle Suomen keikalleen Helsingin Nosturissa lauantaina 24.1. Flower power!
