Tänä syksynä olen monesti muistellut juttua, jonka kuulin muutama vuosi sitten New Yorkin paluukoneessa. Olin ollut kuukauden yksin, tekstareitten varassa, ilman juttukaveria. Oli ihanaa kun viereeni sattui puhelias keski-ikäinen mies, jonka nimen olen jo unohtanut. En tiedä onko tämä hänen kertomansa tarina totta vai urbaanilegenda. Mutta sillä ei oikeastaan ole väliä. Olen myös unohtanut tarkat yksityikohdat kuten esimerkiksi paikkojen nimet, mutta se juttu meni suunnilleen näin:
Afrikkalaisessa kansallispuistossa oli salametsästetty isoja norsuja urakalla. Tappamisen jälkeen niiltä oli viety syöksyhampaat, koska joillakin miehillä on uskomus, että jauhettu torahammas parantaa potenssia. Norsuja oli ammuttu, kunnes koko kansallispuiston alueella oli hengissä enää kolme nuorta urosnorsua.
Sitten aamuisin puistosta alkoi löytyä muitakin kuolleita eläimiä. Nämä eläimet oli tapettu ikäänkuin keihästämällä. Puistonvartijat olivat ihmeissään. Vaikutti siltä, että keihästäjä teki vain ilkivaltaa. Eläimistä ei ollut irroitettu mitään markkinoille kelpaavaa, eikä niitä oltu syötykään keihästäjän toimesta.
Puistonvartijat järjestivät valvonnan. Oli kuulemma aikamoinen yllätys, kun he näkivät kolmen nuoren urosnorsun hyökkäävän syöksyhampaat ojossa kohti seepraa.
Normaalisti norsut eivät kuulemma tapa kun äärimmäisessä hädässä, itsepuolustukseksi. Tätä norsujen outoa käytöstä pohdittiin pitkään ja keihästettyjä ruumiita löytyi edelleen. Viimein joku keksi ehdottaa, että viedään sinne viereisestä kansallispuistosta vanha naarasnorsu. Näin tehtiin. Naaras tuotiin ja se äänteli nuorille uroille jotain. Järjettömät tapot loppuivat.
Olisi kiva tietää mitä naarasnorsu sanoi keskenkasvuisille uroksille. Sanoiko se, että: “Elämä on arvokasta, noin ei saa tehdä.” Vai: “Tappaminen ei ole harrastus.” Ehkä se sanoi pelkästään: “Perkele, nyt ootte kunnolla!” Norsujen kieltä taitamattomina emme saa koskaan sitä tietää. Joka tapauksessa hyvä tsäkä norsuilla. Ne arvostavat vanhoja naisia.
