Tunnen pojan joka tykkää kartoista. Omasta mielestäni navigaattori on paljon kätevämpi. Karttojen kanssa olen ollut usein pulassa.
Asia olisi saattanut jäädä silleen, ellen olisi innostunut automatkalla kehumaan gps-pohjaisen teknologiani ylemmyyttä. Ystäväni otsasuoni pullistui ja hän alkoi varsinaisen vuodatuksen syistä ja seurauksista, jotka olivat varsin viihdyttäviä, vaikka en aivan varma ollutkaan niiden paikkansapitävyydestä. Minun argumenttini oli, että navigaattorin tehtävä on ohjata ihminen perille, ja näin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, on kohdallani tapahtunutkin. Hän oli sitä mieltä, että kartan käyttäjän etuoikeus nimenomaan on eksyä. Kysymys on valinnoista, ja navigaattori poistaa valinnan vapauden.
Hänen mielestään navigaattori on kvarttaalitalouden luoma tuote. Kun karttaa katsomalla näkee paikkojen sijainnin toisiinsa nähden, ja tienoon järjestyksen, navigaattorista näkee vain välittömässä läheisyydessä olevat kohteet. Lyhyen aikavälin edun tavoittelu on navigaattorissa fyysistynyt näköalattomuuteen, ja tämän lisäksi navigaattori vielä määräilee mitä pitää tehdä: "tee u-käännös välittömästi"
Tästä hän pääsi seuraavaan aiheeseen, joka oli nettiuutisten eriytyminen painetuista aviiseista. Onnettomuudet ja skandaalit vie tilan asioilta. Niidenkin faktat muuttuu vartin välein kun kenelläkään ei ole aikaa tutkia mistä oikeastaan on kyse. Maailmasta on tullut pelkästään vaarallinen paikka. Ja lehdistölle tyypillinen yleisönpelottelu on saavuttanut internetissä vitsauksen mittasuhteet. Sielläkin on omaksuttu navigaattoreille omainen komentelumentaliteetti. Ihmisiä varoitellaan asioista, jotka ennen ovat olleet nomaalin vaihtelevuuden piirissä. “Varo! Korot saattavat nousta!” tai “Varo! Korot saattavat laskea!” Tai oma kesäinen suosikkini, jonka näin viime viikolla: "Varo! Näillä paikkakunnilla sataa!"
