Poppaukseni on tällä kertaa koottu erään ystäväni epäkorrekteista ajatelmista. En ota näistä enempää vastuuta enkä todellakaan kaipaa aiheesta mitään palautetta ainakaan livenä, kiitos. Tarkoitukseni on nyt tuoda esiin sellaisen purnaajan ääni, joka ei ehkä syystäkään uskalla yleensä itseään ilmaista. Mutta eikö suvaisevainen kuuluu olla myös niitä kohtaan jotka valitsivat toisin...
Tapasimme kyseisen ystäväni kanssa pitkästä aikaa, ja koska puhuttavaa oli paljon, päätimme mennä istumaan vähän parempaan ruokaravintolaan. Ilta alkoi mukavasti - valkoiset pöytäliinat, kynttilöitä ja hiljainen puheensorina. Tunnelma oli siis hienostunut ja kepeä.
Ystäväni kertoili järkyttyneenä lentomatkastaan, jossa vanhemmat sekä neljä alle kouluikäistä lasta olivat istuneet hänen takanaan. “Tajuutsä siis LENTOKONEESSA!” Yritin selventää että se on aika tavallista. Hän jatkoi että ” siis ei ne lapset istunu vaan vuorotellen repi mun penkkiä ja huusi. Se äiti kehui vielä että kyseessä on lomamatka, eli ei niitten ois ollu mikää pakko olla siellä. Mun ois pitäny nukkua, ei mitää mahista. Mull oli sen lennon jälkee 2 päivän migreeni...”
Tarjoilija kertoi ystävällisesti, ettei heillä ollut syöttötuolia, koska kyseessä oli iltaravintola.
Saimme alkupalat syötyä kun ravintolan ovelle ilmestyi (ystäväni mutinan mukaan) pahimman luokan häirikkö – lapsiperhe! Kovaääniseti he parkeerasivat pöytämme taakse ja vaativat tilaa kaksille vaunuilleen ja syöttötuolia paikalle. Tarjoilija kertoi ystävällisesti, ettei heillä ollut syöttötuolia, koska kyseessä oli iltaravintola. Katkeran näköinen nainen, todennäköisesti äiti, närkästyi seuraavaksi siitä, ettei ravintolasta löytynyt lasten ruokalistaa. Tästä huolimatta hän yritti tarjoilijan mutteja kuuntelematta tilata jälkeläisilleen hampurilaisia ja ranskalaisia, samalla kun pöydän mies, ehkä isä, huusi: “Alli, ota se veitsi pois nenästä.”
Itse sain yllättävän nopeasti aurinkolasit laukusta, kun ystäväni nousi ja kääntyi kohti meuhkaavaa perhettä: “Jos teille on sattunut useampi vahinko niin otan osaa. Ihan sama, mutta niin kauan kuin Allille on epäselvää kuuluuko veitsi nenään vai poskeen, niin olkaa niin ystävällisiä ja menkää vaikka viereiseen hampurilaisravintolaan ja palatkaa toki taas ihmisten ilmoille kun osaatte käyttäytyä...”
Loppua en kuullut. Luikin piiloon kohti vessaa, koska olen pelkuri - vaikkakin osittain samaa mieltä.
