Tällä kertaa aiheena oli “vaikein asia, mitä olet koskaan tehnyt”.
Kun molempia sukupuolia on paikalla yhtä paljon, stereotyyppi - tai muu hifisti - voisi olettaa, että naisilta tulee itsetutkiskelevia tarinoita ja miehet kerskuvat uroteoillaan, mutta kävikin päinvastoin. Tytöt kertoivat vuorikiipeilystä ja teatterikouluun pääsystä. Jukka kertoi miten hän lopetti tupakanpolton.
Jukka tunnettiin vuosia sitten tyyppinä, jonka suupielestä roikkui jatkuvasti rööki, tilanteesta tai vuorokauden ajasta riippumatta. Sillon sai vielä polttaa missä vain.
Hän oli niitä, jotka heräävät pari kertaa yössä polttaamaan. Parhaaseen aikaan Jukka sai kulumaan 2-3 askia päivässä. Nyt hän on ollut melkein 10 vuotta polttamatta.
Hän kertoi miten oli nähnyt vahingossa peilistä itsensä polttamassa, naama rutussa, suupielet alaspäin kääntyneinä ja päättänyt lopettaa. Tarpeeksi rajusta addiktiosta ei vain yleensä pääse pelkästään päättämällä jotain. Niinpä Jukka kokeili purkkaa ja laastareita ja baarielämästä luopumistakin. Turhaan. Ei niin, että baarielämästä luopuminen olisi turhaa, se ei vain tepsinyt Jukan tupakointiin.
Lopulta Jukka kehitti strategian - joka on mielestäni hieno. Ensin hän analysoi miksi oli tullut aloittaneeksi koko tupakoinnin. Hän tuli siihen tulokseen, että se johtui Sean Pennistä, joka tupakoi Bad Boysissa - elokuvassa, jonka Jukka oli nähnyt 13-vuotiaana. “Hienointa mitä mä olin koskaan nähny”
Sen jälkeen Jukka oli opetellut tupakoimaan alkamalla tuprutella R-kioskin takana. Oksensi välillä, mutta oppi! Oppi niin hyvin, että luuli ettei kykenisi koskaan lopettamaan. “Mun piti vaihtaa ne mageet Sean Penn vetämässä ranskalaisia hatseja-kuvat siihen, miltä tupakointi oikeesti näyttää: rumalta ja urpolta. Kaks viikkoo kävelin kaupungilla ja etin todistusaineistoa. Ei ollu muuten vaikee löytää. Sit mä päätin päivän kuukauden päähän, jota ennen mä en saa lopettaa. Jauhoin itelleni et mun on pakko polttaa vielä... Odotin vaan sitä päivää et mä saan lopettaa. Oli todella helpottavaa, kun se päivä tuli, mä tumppasin.”
