Kotiini kannettiin uutta kirjahyllyä. Huomasin istuvani keskellä lattiaa ihmettelemässä kirjoja, jotka omistan. Niitä oli valtavasti enemmän kuin olin tajunnut. Yritin ensin selvitä tilanteesta nopeimmalla tavalla eli työntämällä pään pensaaseen ja tekemällä kirjoilleni pelkän umpimähkäisen siirron vanhasta hyllystä uuteen. Mutta uusi hylly sekretäärilokeroineen ja baarikaappeineen ei tähän taipunut. Puolet kirjoistani oli sille liikaa. Jotain olisi vietävä divariin. Jouduin siis kohtaamaan totuuden ja katsomaan, mitä kirjoja on tullut vuosien varrella hankittua...
Ensin hymyilytti - muistin miltä tuntui olla teini. Maailmaa kohtaan voi tuntea syvää lämpöä ja loputonta ahdistusta samaan aikaan. Käteeni osui nimittäin Steinbeckin Hyvien ihmisten juhla, ja heti vieressä Herman Hessen Arosusi. 20 vuotta sitten en osannut päättää kumpi on parempi, enkä kyllä vieläkään osaa... Molemmat lähtivät divariin, jonkun muun päänvaivaksi.
Rikos ja rangaistus oli aikoinaan mullistava kokemus. Muistan, kun yritin houkutella teiniaikojen pussikaljakavereita lukemaan sitä vannomalla, että “se on niiku dekkari, ku vaa jaksaa sivulle 71!” Myöhemmin olen ostanut Leskovia, Gogolia, Tolstoita, Gorkia ja Merezkovskia, mutten ole niihin juuri koskenut. Odotankohan aikaa, jolloin jaksaisin taas lukea kirjoja, joissa henkilön nimi on puolen sivun pituinen? Vai onko tämä petos nolompi: olen ajatellut, että muut näkevät. Sillä on hyllyssä venäläisiä klassikoita!
Yllätyin siitä määrästä kirjoja, joita en ollut koskaan avannut, mutta jotka olen valehdellut lukeneeni. Tosin mietin, onkohan joku oikeasti joskus lukenut James Joycen Odysseuksen, ja jos on, niin miksi. Kilven Alastalon salissa -kirjaa ei varmasti kukaan ole kahlannut loppuun. Nyt sen saa ostaa divarista, vaikka koristeeksi. Sellainen se oli minunkin hyllyssäni.
Tsehoveiden taakse olin piilottanut nuoruuden hankintoja eli noloja itsehoito-oppaita tyyliin “Kohti parempaa itsetuntoa” ja muuta vastaavaa. Muistan, miten ostaessani kyseisiä opuksia pyysin ne aina lahjapakettiin. Nyt vien ne divariin selkä suorana. Sanon, että ne on siskon.
Lahjaksi saadut Himoshoppaajat ja Bridget Jonesit pääsevät myöskin osto- ja myyntiliikkeeseen. Pidän kuitenkin ne venäläiset. Ehkä luen ne tai sitten ne saavat toimia siinä tarkoituksessa kuin tähänkin asti. Näyttää nimittäin siltä, että muuten hyllyyni jää kuluneiden näyttelemis- ja matkakirjojen seuraksi vain Aku Ankkoja ja Muumikirjoja. Ne minä luen vielä uudestaan.
