Yömyöhään asiakaskuntaa yhdisti pikemminkin baareista kuin ruokakaupoista tuttu käyttäytymismalli. Henkilökunta luukutti rokkimusiikkia. Jonkinlainen yövuoroselviytymismenetelmä, otaksuin.
Ruokakauppojen musiikki? En muista soiko marketeissa musiikki ja jos niin minkälainen. Ehdottomasti tilaus laajamittaiselle empiiriselle tutkimukselle. Oivallinen mahdollisuus paljastaa soittolistakaava, jolla pyritään vaikuttamaan alitajuntaan ja ostohaluihin. Kohderyhmänä koko kansa.
Tutkimusmenetelmä ja tulokset
Valittu tutkimusaika: Töistätuloruuhka
Valittu tutkimuskohde: Julkisten liikennevälineiden risteyspaikassa sijaitsevat ruokaan keskittyvät myymälät.
1. Valintatalo
Ei musiikkia. Ulos.
2. Alepa
Ei musiikkia. Suklaapatukka. Ulos. Siis kassan kautta.
3. K-market
Vihdoin musiikkia. Jään arvioimaan juustovalikoimaa kaiuttimen läheisyyteen. Liian hiljaisella. Abbaa! Winner takes it all. Sen jälkeen joku tunnistamattomaksi jäävä eurojumputus. Ja sitten: Radio Novan jingle. Olen pettynyt. Ei ruokakauppakaavaa. Ainoastaan alitajuntaan vaikuttava radiokaava. Ulos.
4. S-market
Musiikkia. Niin hiljaa ettei biiseistä tahdo saada selvää. Yritän etsiä kaiutinta. Muut asiakkaat hankaloittavat tehtävääni tekemällä ostopäätöksiä ääneen. Kirjoittakaa ne kauppalappuun valmiiksi! The Veronicas: When it all falls apart (en tunne, googlattu). Bonnie Tylerin It's a Heartache. Ja sitten: kaupan asiakasomistajamainos, tämä on oikea ruokakauppasoittolista! Seuraavaksi joku vanha suomalainen iskelmä, jossa nainen laulaa tanssivista intiaaneista. Öö. Foo Fightersin Hands on a Miracle. En löydä mitään kiinnostavaa kaavaa. Paitsi ehkä "jokaiselle jotakin", vähän niinkuin kaupan valikoimissakin. Aika laimeaa. Alan näyttää todella epäilyttävältä tapittaessani säilykehyllyn kupeessa. Erittäin tylsä tutkimus. Ulos.
Katsaus historiaan
Avaudun seuraavana päivänä kollegalle tuloksettomasta ja tylsästä tutkimuksesta. Hän kertoo olleensa aikoinaan (siis joskus todella aikoinaan) ruokakaupassa töissä. Joku hahmo kiikutti sinne muutaman viikon välein uuden nauhan. Henkilökunta kyllästyi nauhan biiseihin päivässä ja unohti säännöllisesti laittaa sen soimaan, aina kun kauppias ei ollut paikalla. Hän ei muista mitään kaavaa.
Johtopäätökset
Toivoisin, että tästä aiheesta olisi löytynyt edes jotain dramatiikkaa. Että esim. K ja S vakoilisivat toistensa musiikkia: "Vitsi noilla on tällä viikolla hyvä lista. Kukaan ei kiinnitä mitään huomiota noihin biiseihin. Ja banaanit myy niin perkeleesti." Tässä markkinatilanteessa joku uusi pikkukauppa yrittäisi tehdä aluevaltausta julistamalla, että meillä ei todellakaan ole biisilistoja, jokainen myymälävastaavan vuorossa oleva valitsee biisit ihan itse.
Pitää tyytyä omiin luureihin ja lähteä proge päässä punnitsemaan banaaneita. Meininki on ihan eri kuin edellisenä päivänä, jolloin pussittelin samoja hedelmiä Calexicon tahdissa.
