Törmäsin yhtenä synkkänä ja myrskyisenä yönä Nansolla työskentelevään, todella täyspäisen oloiseen ja mukavaan naiseen. Juttelimme hetken, ja kas, yhtenevät olivat huolemme: taiteilija taiteilee, myyjä myy ja kriisi on valmis. Tyypit ei tajua toisiaan yhtään. Kuluttaja ottaa mitä annetaan, jos on ottaakseen, riippuu tietysti siitä miten asia esitellään ja myös siitä, kenen uudesta huipputuotteesta on kyse ja vielä siitäkin, onko matsku hyvää. Friikkishow on valmis.
Myyjät huutavat taiteilijalle, että tekisit jotain järkevää, niin saatais edes kulut peittoon. Taiteilija huutaa myyjälle, että pidä sinä turpas kiinni, kun et tajua taiteesta mitään. Et vaan näköjään osaa myydä taidetta! Kuka tarvitsee enää sirkusta?
Sirkus Finlandia haki juuri lehdessä jotain markkinointihahmoa...
... että sinne vaan hakemaan duunia kaikki musa- ja muotityöläiset. Ei voi olla ainakaan vaikeampaa. Ja jos kuvittelee selvinneensä hulluista taiteilijoista, kannattaa piipahtaa hevosmaailmassa. Siellä jokainen asiaan jollain lailla liittyvä on erikoisasiantuntija ja jokaisen mielestä se toinen erikoisasiantuntija on aivan idiootti, eikä se tiedä mitään. Huijari haukkuu toista, samanmoista. Kuluttaja, jonka pitäisi tukeutua ammattilaiseen, on itse asiassa ääliö, joka nojautuu väärään ammattilaiseen. Kuluttaja, tavallinen ei-asiantuntija, on itse asiassa kaiken pahan alku ja juuri, miksei se harrasta vaikka surffausta.
Toisaalta, esimerkiksi purjehduksessa on kuulemma sama juttu. Jos olet niin nuija, että vaihdat purjeveneen mallia (tai jotain), entiset kaverit ei enää tervehdi. Hyvä meno. No, huomasihan sen, että nyt on jollain mennyt tennispallo (tai joku saamarin kelluke)nenään, kun olympialaisiin lähetetään purjehdusporukoista joku anteeksi-kuka, eikä suinkaan paras ehdokas, koska se paras ilmeisesti käytti jotenkin loukkaavaa luomiväriä purjehdusseuran hipoissa. Nimittäin paljaalla otsanahallakin näkee, että Sari Multala on paras. Ulkomaillakin se tajuttiin, mutta ei täällä. Politiikka on niin jees! Aina kannattaa politikoida.
Valtio ainakin yrittää sivistää kansaa
Eilen kuulin radiossa jonkun korkeakulttuurin ymmärtäjän suusta, että onhan tämä maa vajonnut tosi alas, kun valtio tukee jotain ihme popjuttuja kuten Nightwish, Apocalyptica ja Rasmus. Siis jotain karmeaa heviä, totesi viisas. Vaikka samaan aikaan niinku korkeakulttuuri kärsii. Ja jos korkeakulttuuri kärsii, niin maan sivistyksen taso alkaa huojua. Mikä on varmastikin totta, tuumin minä, mutta miten työntää käärmettä pyssyyn? (Jäädyttämällä.) Miten viedä ihmiset katsomaan teatteria, jos ne haluavat mieluummin mennä katsomaan Nightwishia? Sanomalla eksä tajuu? Yhden keskikokoisen suomalaisen kaupunginteatterin valtiontuki on sama, kuin koko suomalaisen kevyen musiikin vientituki vuodessa. Että valtio ainakin yrittää sivistää kansaa.
Mielestäni on kyllä aika raakaa, jos menee katsomaan vaikkapa huonoa näytelmää. Siinähän kärvistelet ja istut ja odotat, että se kääntyy varmaan loppua kohden hyväksi. Ei käänny. Huonolla rokkikeikalla voit vaikka keskittyä juttelemaan kaverin kanssa, niin huonous ei itse asiassa häiritse yhtään. Tarkemmin ajatellen tuleekin kätevästi juteltua moni asia, joka kaipasikin juttelua. Kenellekään ei jää paha mieli. Bändikin voi kehittyä, mutta miten huonosti kirjoitettu ja ehkä huonosti ohjattukin näytelmä kehittyy? En ymmärrä. Ja kun annatte tästä kommenttia, niin antakaa niin, ettei tarvitse ottaa sanakirjaa esiin. Viisaat. Taidankin pidättää hengitystä kunnes tilanne paranee.
