Miten haara-asento voikin olla niin merkittävä asia?
Googletetaanpa haara-asento, eli haaris. Tuleeko rokkia? No ei, hemmetti, eteen tulee reipas otsikko: ”Keppijumppa sopii kaikille.” No ihan varmasti sopii. Pientä selailua vielä - kas, anandalehti –niminen saitti painottaa oikeanlaista haara-asentoa joogassa.
Ei se ole siis yhdentekevä asento joogassakaan. Ellei olisi peräti kaiken ydin? Löytyy vielä parit blogit ja jokunen rokkarinkuva. Mutta kaiken kaikkiaan yllättävän vähän asiaa todellisesta haara-asennosta ja sen yllättävän suuresta merkityksestä, kun mies tapaa naisen.
Jotain tapahtuu miehelle, kun se ottaa kitaran käteen ja asettuu haara-asentoon
Mies voi olla syntymä-minältään hyvinkin väritön hahmo, suoranainen sivustaseuraaja. Kroppa saattaa olla varsin yhdentekevä, hartioista luisu, jalkaterätkin kaartuvat kävellessä pikkuisen sisäänpäin. Naama ei jää kenenkään mieleen, ei ainakaan sen, kenen mieleen haluaisi jäädä.
Persettä ei kukaan näe edestä, joten sen muotoon tai tilavuuteen ei kannata edes puuttua. Karisma ei pursu valokuvatessa yli, eikä mies tee itsestään kolmosta isompaa numeroa. Tukkaa on vähän yritetty kasvattaa, mutta ei siitä nyt kannata laulua tehdä.
Sitten mies tarttuu kitaraan.
Sen verran on harjoiteltu, että pari sointua taittuu ihan helposti. Se, mikä taidoista uupuu, korvataan volyymillä. Mies kaivaa kitsun laukustaan ja hivelee sen pintaa. Ihana, miehistävä soittimeni!
Ja sitten vaan piuha Marsuun ja nupit ilmansuuntaan
Mies ripustaa kitaran kaulaansa. Ja sitten vaan piuha Marsuun ja nupit ilmansuuntaan. Uuuuuh, beibe! Haara-asento muodostuu kuin itsestään, lantio hakeutuu hieman eteen ja polvet koukistuvat vain sen verran, että reisilihas, oletettu tai todellinen, erottuu. Näin, pienillä eleillä, miehestä tulee naisen silmissä Uros.
Nainen katsoo miestä, joka soittaa lavalla kitaraa. Kuuma, värisevä tunne kulkee läpi vartalon. Eihän tuo mies mikään mannekiini ole, mutta herrajumala, mikä sex appeal! Se on niin hot, ettei sille löydy sanaa suomenkielestä. Pakko saada. Menenpä keikan jälkeen hieman tutustumaan…
”Mehän nähtiin aamulla pesutuvassa, moi Pirjo!” huutaa kuuma kitaristi, kun nainen lähestyy. Ei saakeli, ei se voi olla se, tuumii Pirjo. Ajatella, että se onkin rockkitaristi! Ja meidän rapussa? Ihanaa!
Ja niin karsiutui Pirjon mielestä mielikuva luisuhartiaisesta, laihasta läskistä, jonka kämppäkin haisee paskalle. Sehän on oikeasti kitaristi. Nam.
