Tosifaniutta on idolin puolesta loukkaantuminen. Kun perusturva rakentuu ihailun kautta, palvoja kokee olevansa mystisessä yhteydessä palvottuun. Tällöin hyökkäys idolia kohtaan on aina hyökkäys myös fania kohtaan.
"Monelle rokkarille rockin lopettaminen rockeimmalla tavalla tuntuu liian rockilta ja rockin hylkääminen liian epärockilta."
Ensimmäiset mielialaasi koskevat kysymykset tulee kuitata vaivaantuneilla ynähdyksillä. Sinulla on taakka, jota et siinä tilanteessa lähde purkamaan.
Kitaristin on oltava tosikko – hän on taiteilija. Erottuakseen basistin pitää olla pelle.
Miksaajia saa kolmella perusasetuksella: BASS, TREBLE ja MID. On täyttä arpapeliä, mikä näistä osuu kohdalle. Miksaajia ei kasva puissa, joten tähän on tyydyttävä.
Joskus rumpalin villiys rönsyilee soittamisen ulkopuolelle. Esiintyy pyrkimystä tärkeytyä, tulla esiin patteriston takaa. Yksi reitti kulkee pullon sijaan mikrofonin kautta.
Laulutaito on olennainen vain siinä mielessä, ettei sitä saa tärvellä koulutuksella. Äänessä on oltava tuskaa, hajoavia äänihuulia, kroonista tulehdusta ja kaikkensa antamista kuolemattoman hetken vuoksi.
80-luku söi Parkerin ja Coltranen, meni kuralle ja ulosti Kenny G -tyyppistä ruikulia. Paikka paikoin törähti räväkämmin: Mike Monroen soolo siellä, Clarence Clemons tuolla.
Kosketinsoittaja on joko vaatimaton syrjäänvetäytyjä tai täysin kajahtanut. Välimuotoja ei ole tavattu. Perussairautena on omalaatuinen sekoitus skitsofreniaa ja monomaniaa.