Taitelijoille ja esiintyjille sallittiin ainakin aiemmin enemmän vapauksia kuin jokapäiväisempien ammattien edustajille. Hauskat anekdootit hassuista muusikoista tai kuvataitelijoista saivat kuulijat nauramaan makeasti. Vanha runoilija viritti hymyn kaupunkilaisten huulille hiihtäessään kaupungin katuja baskeri päässään ja viininpunainen huivi kaulassa liehuen. Höyhenin ja sormuksin koristeltu artisti huomattiin väentungoksesta. Hänen jokainen eleensä napattiin tarinapakkiin, josta juttuja siroteltiin sopivassa seurassa. Taitelijat ja artistit elivät arjen yläpuolella, tekivät sitä mitä me muut emme voineet tehdä.
Toiset on ajat. Nyt ei ainakaan populaarimusiikin puolella pötkitä pitkälle hotellien romuttamisella tai päihdehuuruissa, luomistuskissa kieriskellen. Globaali musiikkiteollisuus vaatii ruohojuuritasollakin omistautumista ja raskasta työtä. Tosin esiintyjistä ei välttämättä etsitä aina erinomaisuutta tai poikkeavaa lahjakuutta suuren yleisön suosiota tavoiteltaessa - päinvastoin ne voivat kasvattaa muurin yleisön ja artistin välille. Pitää olla kansanomaisuutta oikealla tavalla. Ehkä etsimme idoleista omaa kuvaamme, elämme menestystä heidän kauttaan?
Villieläimiä ja antiikin jumalia
Mietin miten Howling Wolfin tai Nina Simonen kaltaiset äärimmäisen karismaattisen ja kiinnostavat tähdet menestyisivät, jos he joutuisivat aloittamaan uransa tänä päivänä. Howling Wolf, kuin pukuun kääritty alkuvoimaa uhkuva villieläin, Nina Simone kuin antiikin jumala. Ainakin minulle he liikkuvat aivan omassa ulottuvuudessaan.
Sekä Howling Wolfista että Nina Simonesta uhkuu syvä historia. Heidän silmistään kuultaa periksi antamattomuus ja kahlitsematon voima. Heissä on arjen yläpuolelle kurottautuvaa karismaa. Heistä ehkä löydä omaa kuvaansa vaan jokin luonnon voiman ja lahjan, jota voi tavoitella sitä luultavasti saavuttamatta.
Oikeasti taitelijat ovat tietenkin kuin ihan ketkä muut ihmiset tahansa, jotkut karismaattisia, toiset vähemmän. Heitä syntyy kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja he ovat kaikenlaisia ihmisiä, säntillisiä ja vähemmän säntillisiä, eivätkä kärsimykset tai onneton lapsuus tee taitelijaa. Punaviinissä ja kynttilän loimussa ei synny sen kummempaa jälkeä kuin sähkölampun kelmeässä katveessa. Itse asiassa suurin osa taitelijoista on työteliäitä puurtajia. Näin minulle väitettiin aikoinaan luennolla, joka käsitteli taitelijoiden taustoja.
