En tiedä uskallanko edes myöntää: Ostan musiikkini mieluiten verkosta enkä välitä sen paremmin kirjoista kuin levyistäkään objekteina. Pidän kyllä esimerkiksi Punavuoren pienistä levykaupoista, niiden tunnelmasta ja asiantuntevista myyjistä, mutta täyteen pakattujen levyhyllyjen ääressä musiikillinen suuntavaistoni katoaa täysin. Katson pikku levybutiikkien ikkunoiden läpi levyhyllyjen ylle kumartuneita päitä kateellisena, sillä en osaa plarata levyjä enkä viihdy minkäänlaisissa kaupoissa.
Kirjoja kyllä ostan, mutta ne vain keräävät pienissä kaupunkiasunnoissa pölyä. Olen odottanut toimivan ja kohtuuhintaisen digitaalisen kirjan tai paremminkin päättölaitteen saapumista Suomen markkinoille kuin kissa hiiripaistia. Amerikan markkinoilla sellainen ilmeisesti jo on, mutta ladattavaa kirjallisuutta ei vielä taida olla kovinkaan kattavasti.
Tiedän, että tällaiset kommentit tekevät öisillä kujilla hiipimisen entistä vaarallisemmaksi. Moni ystäväni vannoo henkeen ja vereen vinyylien nimeen ja heille tuskin kelpaavat CD:t. Kirjat ovat heille rakkaita esineitä, joita he nuuhkivat intohimoissaan arvatenkin haistaen niiden sisällön. En minäkään CD:stä pidä. Kansitaide kärsii siinä koossa. Sen sijaan kaipaan kunnollisia, näytön täyttäviä hyvälaatuisia ”levykansia”, jotka tallentuisivat koneelleni automaattisesti levyn ostaessa. Arvelen, että musiikin ja kirjojen lataaminen olisi aika ekologistakin vaikka kuluttaahan tietokoneiden tekeminenkin luontoa.
Vaikka musiikin tai kirjat lataisikin verkosta, pitäisi tekijöiden ja kustantajien saada siitä kohtuullinen korvaus. Painokulut ovat vain pieni osa musiikin ja kirjojen tekemiseen kuluneesta rahasta ja vaivasta. Mikäli digitaalisesta musiikista ei makseta, yksipuolistuvat markkinat ja moni hyvä musiikki jää tekemättä. Sen elinmahdollisuudet yksinkertaisesti tyrehtyvät. Ainakin niille, joiden musiikillinen nälkä kaipaa muitakin makuja kuin listojen kärjestä napattuja maistiaisia, olisi tämä surullinen uutinen.
