”Nyt tiettyjen koulujen osalta vaihdetaan tanssipareja” kuulutus kaikuu jäähallissa 13.2.2009 ja sitten pari kymmentä kermakakkua lisää vaappuu esiin kätköistään ja vaihtaa paikkaa parin kymmenen vastaavan kakkusen kanssa. Minä ja vierustoverini vilkaisemme toisiamme hämmentyneinä. Tosiaan, miksi ihmeessä jotkut koulut vaihtavat tähän tapaan tanssipareja kesken Wanhojen?
Syyhän on itsestään selvä; ”tyttöjä on enemmän kuin poikia ja pareja pitää vaihtaa, jotta kaikki pääsisivät tanssimaan”. Just joo, sanon minä. Eikö tytöt muka voisi tanssia toisten tyttöjen kanssa?
Vastaus on, että kyllä voi.
Helsingin Kuvataidelukiosta (jota nyt jokseenkin ylpeänä mainostan omana opinahjonani) tuli jäähallille ainakin puolisen tusinaa paria, jotka koostuivat ainoastaan tytöistä. Samana aamuna koululla oli ollut enemmän (tai sitten en vain nähnyt kaikkia siellä jäähallilla). Kukaan ei tuntunut panevan liiemmin pahakseen ja omasta mielestäni nämä parit olivat värikkäämpiä ja mielenkiintoisempia kuin vanhat ja tutut ”musta puku ja hemaiseva kermakakku” –parit. Varsinkin jos parin ”poika” oli pukeutunut johonkin muuhun kuin kermakakkuun.
Ovatko muitten lukioiden tytöt nirsoja? Pelottaako lesboksi leimaaminen vai mikä mättää?
Kyseessähän on vain lukion toisluokkalaisille suunnattu tapahtuma, jolla juhlistetaan heidän siirtymistään koulun ”vanhimmiksi” abien ajeltua lukulomalle rekoissaan. Se on loistava tilaisuus kokeilla uusia asioita, aina prinsessaksi pukeutumisesta jonkun pojan käsivarrella keikahteluun. Poikien kanssa voi tanssia myöhemminkin elämässä ja kukaan tuskin tunnistaa joka ikistä tanssijaa ja antaa selostuksen tämän tanssiparivalinnasta.
Ketään ei varmaan edes oikeasti kiinnosta, tanssiiko joka ikinen kermakakku jonkun frakkipukuisen kanssa.
Itse olen päättänyt, että ainoa tapa, jolla pukeudun sellaiseen prinsessamekkoon, on jos joku poika tulee ja kysyy juuri minua parikseen.
Syy: en pidä mekoista.
Toinen vaihtoehtoni on toimia jonkun onnettoman(?) neitosen tanssipartnerina, pukeutuneena johonkin muuhun kuin mekkoon (silkkikaulukset, here I come!). Muussa tapauksessa jätän koko tanssit väliin ja tungen korvani täyteen pumpulia, ettei tarvitsisi kuunnella sukulaisten valituksia aiheesta.
Joka tapauksessa, kätten taputuksia niille muutamille historiallisille sulkahatuille ja muille vähän erikoisemmille pukuvalinnoille.
