Joka välissä pitää olla kertaamassa kokeisiin kuin joku maanikko ja sitten seuraavana päivänä kaiken sen tiedon lähinnä pullauttaa koepaperille, minkä jälkeen on olo kuin kävelevällä ruumiilla.
Ei koeviikossa sinänsä ole mitään vikaa; on aika mukavaa kun on vain se yksi kolmen tunnin koe päivässä. Aikainen kotiinpääsy ja vähän myöhäisemmät aamut (ja kouluruuan puute – nopeat kokeentekijät kun pääsevät kotiin sen verran aikaisin, että voivat sitten siellä syödä jotain) ovat toki mukavia, mutta itse koetilanteet ovat väsyttäviä. En uskalla edes kuvitella millaisia ylioppilaskirjoitukset ovat sitten parin vuoden päästä.
Tietenkään kaikki kokeet eivät vaadi yhtä perinpohjaista lukemista; jos on hyvä kyseisessä oppiaineessa voi tehdä vain pienen kertauksen vihkomuistiinpanojen ja kuvatekstien avulla. Sen voi jopa tehdä nopeasti. Ne enemmän lukemista vaativat kokeet ovat väsyttävämpiä; niihin voi joutua lukemaan tuntikausia ja sitten joutuu vielä tekemään viime hetken pikapänttäyksen luokan ulkopuolella viisi minuuttia ennen kokeen alkua.
Ja sitten itse kokeessa suurin piirtein yrjötään kaikki se tietomäärä paperille, enemmän tai vähemmän ymmärrettävinä lausekokonaisuuksina. Jos kokeen alkaessa on hyvä vauhti päällä, tekstikin on luultavasti varsin ymmärrettävää; väsyminen johtaa huonompiin ja hajanaisempiin vastauksiin ja niitä esiintyy sitten kokeen loppupuolella. Myönnän kärsineeni tästä puhdin loppumisesta viimeviikkoisessa yhteiskuntaopin kokeessani.
Toinen koeviikon huono puoli on se, että jos pitäisi kirjoittaa jotain koulun ulkopuolista tekstiä, se ei millään tahdo onnistua. Hyvä esimerkki ovat nämä blogi-tekstit; ne tuppaavat olemaan aiheeltaan yhä oudompia ja malliltaan yhä enemmän rautalangasta väännettyjä juuri koeviikkoina. Myös kielioppi takkuilee silloin huomattavasti, joskin ongelmani ovatkin juuri ylipitkät lauseet, joten se on minun tapauksessani vieläkin helpompaa.
Erikoistapaus on, jos pääsee itse asiassa vauhtiin. Vauhtiin pääseminen on myös helpompaa jos valittaa asioista. Valittaminen on kyllä yleisesti helpompaa kuin esimerkiksi sen vastakohta kehuminen.
