Suomen suurin manga- ja animetapahtuma Animecon järjestettiin seitsemättä kertaa viime viikonloppuna Kaapelitehtaalla. Lyhyemmin sanottuna, koko paikka oli täynnä oudosti pukeutuneita ja oudosti käyttäytyviä ihmisiä, jotka kiljuvat nähdessään takaperin luettavia sarjakuvia ja niitten oheistuotteita. Tietämättömille voisi mainita, että manga on japanilaista sarjakuvaa ja anime sen animoitua vastinetta, jota voi töllöttää telkkarista.
Tämä oli vasta toinen conini koskaan mutta tosi hauskaa oli silti. Tänä vuonna oli vain se ongelma, että tunsin paikallaolijoista niin monia, ettei ihan tiennyt kenen kanssa hengailla. Paikalla oli PALJON cosplayaajia, eli ihmisiä, jotka pukeutuvat sarjakuva- ja pelihahmoiksi. Sain varmasti painajaisia joistain neonväreissä loistavista peruukeista. Itse en tänä vuonna cossannut yhtään ketään (kyllä, vuosi sitten cossasin, terveiset sille kivalle Cho Hakkaille viime vuoden Animeconista, luulin olleeni ainoa Saiyukin hahmo). Ehkä sitten ensi vuonna taas.
Ohjelmassa oli paneelikeskusteluja ja luentoja aina fanfictionista mangan värienkäyttöön, joskaan en moneen päässyt osallistumaan. Salit olivat joko täynnä, hukassa, unohdin ne tai en jaksanut raahautua sinne. Tuhoa turha tuote oli kyllä kerrassaan hauska ohjelmanumero, joskaan en kyllä tajua, mitä sen hammasharjan ostajan päässä oikein liikkui.
Animeconin yhteydessä järjestettiin myös Finncon, eli scfistien coni. Sen puolelle tuli kunniavieraita aina Yhdysvalloista asti, suurin osa jonkin asteisia science-fiction kirjailijoita. Sen ohjelmistossa oli enemmän tapahtumia, mutta ei se ketään oikeasti haitannut. Eivät kaikki olisi kuitenkaan mahtuneet.
Rahaa meni taas niin minulla, kuin luultavasti kaikilla muillakin, joskin luulen, ettei lompakkoni itkenyt niin kovaa kuin toisilla. Mangaa tuli ostettua ja myös badge-kokoelmani kasvoi, joten sanoisin jääneeni plussan puolelle. Sain myös maistettua japanilaista herkkua Pockya ennen kuin kaikki ahneet pikkuernut vetivät ne naamaansa.
Kuulin myös, että ensi vuonna ei ehkä järjestetä Animeconia. Kukaan ei kuulemma halua järjestää sitä ilmaisen sisäänpääsyn tai jonkin vastaavan takia. Se pitää järjestää! Siellä on aina tosi hauskaa, vaikka vanhemmat pitääkin meitä täysin kaheleina!
