USAn listaykkösenä oli 1950-luvulla kaksitoista laulua, joiden nimessä oli sana rakkaus (love). Historiallisten tai satuhahmojen nimiä laulujen otsakkeissa vilahti kymmenen kertaa ja väreihin 50-luvun ykköshiteissä viitattiin seitsemän kertaa.
Mutta muistaako kukaan Kitty Kallen -nimistä laulajatarta samaisen vuosikymmenen puolivälistä? En minäkään, siitä huolimatta että hänen hittinsä, ainoa sellainen, nimeltään Little Things Mean a Lot nousi kärkeen sekä USAssa että Britanniassa vuonna -54 ja vietti vaikuttavat yhdeksän viikkoa Billboardin listan ykköspaikalla.
kaveri tietää kaiken Beatlesista ja järjestää toisille innokkaille pyhiinvaellusmatkoja Liverpooliin
Kaikki tuo tieto ja paljon muuta löytyy popmusiikin harrastaja ja levynkeräilijä Heikki Lehtosen iltapuhteikseen kokoamasta teoksesta ...1950's. Keräilijäkollegat ja popharrastajat tuntevat Lehtosen paremminkin 60-luvun miehenä, kaverina joka tietää Beatlesistä kaiken ja järjestää toisille innokkaille pyhiinvaellusmatkoja Liverpooliin.
Hän kertoo uuden kirjansa esipuheessa "hairahtaneensa" 50-luvun puolelle paitsi koska sattumoisin on tullut keränneeksi kaikki 50-luvun listaykköset (USAn, Britannian ja Suomen) niiden alkuperäisessä savikiekkoformaatissa, myös koska 50-luvun musiikki on luonut pohjan 60-luvun soundille. Hyvänä esimerkkinä Beatles joka teki monta omaa hittiversiotaan tuon vuosikymmenen helmistä.
Useaan korvaan moinen saattaa kuulostaa hillittömältä postimerkkeilyltä, mutta toimittajalle Lehtosen yksityiskohtainen hittilistojen analysointi on niin mielenkiintoista että itkettää. Ja samalla hävettää, koska tiedän jo nyt käyttäväni ...1950's-kirjaa tulevissa ohjelmissani inspiraationa ja lähdemateriaalina aivan sumeilematta. Että joku on tehnyt näin suuren työn josta voi poimia herkut kuin mansikat kakun päältä. Nyyhkäys.
Lehtosen harrastuksekseen kokoama kirja on loistavalla englanninkielellä kirjoitettu, tyylikkäästi sidottu, mutta sitä ei vain saa mistään. Sillä ei ole kustantajaa ja teosta ovat muutamat asiasta kuulleet voineet tilata kirjailijalta itseltään.
Innostun kyllä, mutta kohteet vaihtuvat tiuhaan
Kirjaa selaillessani hämmästelen jälleen kerran ihmisiä joilla pinnaa ja intoa riittää perehtyä asioihin. Oma pitkäjännitteisyyteni on päästäisen askeleen mittaluokkaa, ja soveltuu parhaiten lyhyellä deadlinellä varustettujen radio-ohjelmien tekemiseen. Innostun kyllä, mutta kohteet vaihtuvat tiuhaan. Sillä ei paljon keräilyharrastusta hengissä pidetä. Edes rakkaimman suosikkini Tom Waitsin tuotantoa en ole välittänyt kokonaisuudessaan koota hyllyyni.
Sanotaan että keräilijät ovat yleensä aika onnellisia ihmisiä, koska heillä on jokin selkeä intohimo ja tarkoitus elämässään. Vielä yksi löytämätön The Smithsin sinkku, käsin maalattu munakuppi, tai Barbien kenkä, mikä vaan. Maailmankaikkeutta on raskasta yrittää hahmottaa kokonaisuutena, siksi pieneen yksityiskohtaan syventyminen on helpompaa. Se nostaa tympeiden arjen murheiden yläpuolelle.
Levynkeräilijöiden ynnämuiden nörteiksi kutsuttujen seurassa tuntee olonsa niin turvalliseksi
Siitäköhän johtuu että levynkeräilijöiden ynnämuiden nörteiksi kutsuttujen seurassa tuntee olonsa niin turvalliseksi. Hetken aikaa kaikella on tarkoitus. On ihanaa kun joku tietää jostain aiheesta ihan kaiken eikä väsy intoilemaan siitä lisää. On totta, että asiaansa kovin syventynyt keräilijä voi olla joskus myös aika puisevaa seuraa, asiaa harrastamattomalle voi olla aika puisevaa kuulla albanialaisten postimerkkien erilaisista hammastuksista tai siitä kuinka erilaisin tavoin levyt voi järjestää hyllyyn. Ja muuttojen yhteydessä aviomiehen aurinkolasi- ja kamerakokoelmat eivät tunnu enää niinkään sympaattisilta kuin epäkäytännöllisiltä.
Elokuvassa ja kirjallisuudessa levynkeräilijänörtit esitetään yleensä jotenkin surullisina hahmoina (Nick Hornby:n Uskollinen äänentoisto, Terry Zwigoffin elokuva Ghost world jne..) jotka ovat yleensä miehiä ja sosiaalisesti rajoittuneita. Oikeastihan he ovat kuin luontodokumentaristeja joita kannattaa lähestyä uteliaasti. Palkkioksi saa ehkä kuulla tai nähdä jotain kaunista, jonkin harvinaisen tarinan tai kappaleen joka voi olla vähintään yhtä elämyksellinen kuin raitahäntäinen kissamaki David Attenboroughin luontodokumentissa.
