Oikeasti haluaisin tuntea ja olla kuin Yeah Yeah Yeahs - yhtyeen Karen O jolla on uusi hieno nahkatakki. Se on hieman kiiltävää mustaa nahkaa ja täynnä niittejä, niillä on selkämykseen nakutettu nimikirjaimet KO ja vuori on tummanpunaista silkkiä, tismalleen samaa sävyä kuin Karenin huulipuna. Ei ihme että Karenilla on mahtava olo! Kun hän pistää takin päälleen hän sanoo siirtyvänsä heti Rock Jumalten Saarelle jossa mikään ei ole mahdotonta. Nuorena hän haaveili Michael Jacksonin punaisesta vetskarein koristellusta nahkatakista, nyt hänellä on vihdoin oma haaverotsinsa.
Ei tosiaan ole ihan sama mitkä kuteet on päällä, varsinkaan rocktähdellä
Kun Debbie Harry esiintyi kaameissa jalkapallosortseissa viime kesäisellä Helsingin keikallaan, minulta meni monta loistavaa Blondie-klassikkoa ohi korvien kun en meinannut päästä asiasta eli niistä shortseista yli millään. Miksi tyyli-ikoni halusi näyttää texasilaiselta turistimammalta?! Hänellä olisi ollut kai varaa teettää mittoihinsa istuva debbieharrymäinen kolttu joista hänet muistetaan?! Olin sentään itse varta vasten pistänyt korkkarit ja tiukan hameen tervehtiäkseni jumalatarta asianmukaisesti pukeutuneena.
Onneksi lavaelehtiminen oli vuosista huolimatta vielä tunnistettavaa ja meininki muuten tyylikästä. Mutta kyllä ne vieläkin puistattavat ne lepattavat lahkeet kun muistelee!
Kuten Karen O’stakin (meidän aikoihimme päivitetty Chrissie Hynde) huomataan, uusia tyyli-ikoneita musarintamalle nousee koko ajan uusia.
Ja loistavaa sinänsä etteivät kaikkein upeimmat tapaukset välttämättä aina tule Brooklynista Williamsburgin klubeilta.
Suomalainen- hitto soikoon- Les Corps Mince De Francoise antaa kipinää tähän kevääseen. Jos kehtaisin, haluaisin tulla joka päivä töihin intiaanimaisissa kasvomaalauksissa joissa Francoiset heiluvat keikoillaan ympäri Euroopan kuumia klubeja ja huutavat mikkiin "I’m the bitch of the bitches". No samanlainen kasarityylinen mekko on ainakin saatava!
Taitaa olla niin että tyyliasioissa kannattaa luottaa musiikkilehtiin enemmän kuin varsinaiseen alan Raamattuun Vogueen. Oikeita tyyliniekkoja kun ei muotilehdissä hoksata useinkaan huomioida. Kun Honey B & The T-Bonesilta tulee uusi levy ryntään heti ensimmäiseksi katsomaan kuvat; mitä Aijalla eli Honey B:llä on nyt päällään, entä miten sen tukka on? Tällä hetkellä näyttäisi olevan siis farkkurotsi ja design-tai mahdollisesti vintagemekko yhdistelmä pitkien hiuksien kera. Juuri oivallinen istua verannalla ja paukuttaa juurevaa bluesia menemään. Ja olla jotenkin vaan todella chic.
No, toiset meistä nyt ovat aina tyylikkäitä vaikka pukisivat päälleen mitä
Kuten J. Karjalainen. Kaverilla on niin pettämätön tyylitaju että se näyttää aina hyvältä vaikka parturireissut olisivat jääneet väliin kuinka pitkältä ajalta tahansa ja vaikka maihari olisi kuinka so last seasonia. Ennen Lännen-Jukan skoopariaikojaan mies on tehnyt myös muotiaiheisia lauluja, kuten Anorakkitakkiblues ja Mikä mahtaa olla in.
Kävikin näin; typerästä hamevalinnastani ahdistuneena suuntasin (kesken työpäivän) vaateostoksille. Mukaan tarttuivat hohtavan valkoiset tennarit –sellaiset klassiset ramonestyyliset. Kotimatkalla näin J.Karjalaisen metrossa (jotenkin hassun moderni kulkupeli banjomiehelle?) ja mitä hänellä olikaan jalassaan, ellei tismalleen samanlaiset tennarit kuin juuri hankkimani! Olipa uusilla tossuillani keveä askeltaa sen jälkeen!
Rakkaat ystävät, jos ei voi täksi kevääksi saada Karen O’n nahkarotsia niin ehdottoman hyvä vaihtoehto on Lännen-Jukan tennarit!
