Frida Hyvönen se siinä, Ruotsin tuoreita laulunkirjoittajalahjakkuuksia ja jälleen uusi luku valituskirjaan miksi ruotsalaisten naisten pitää olla aina niin helvetin upeita.
Hevonenkin näyttää jotenkin vaikuttuneelta. Kuin tietäisi ratsastajan oikeasti voivan nostaa sen ilmaan niin halutessaan.
Frida Hyvönen kertoo totuuden hevostalleista
Siellä ei kikatella vaan erotellaan jyvät akanoista. Tallilla oppii ”not to take shit” ja näyttämään niin ponille kuin muille tytöille kuka on kuka.
Jokainen lantatalikon varressa ”Uffen”, ”Tompan” tai ”Barakin” pilttuussa teininä heilunut tietää miten pieneksi sitä itsensä tuntee kun kokeneet isot ratsastajatytöt pelmahtavat paikalle jätkäjuttuineen ja v-alkuisine sanoineen. Jos pojat oppivat selviämään elämästä hengissä kuuntelemalla vittuilua lätkäpukukopissa aamuvarhaisten lätkätreenien aikaan, niin tyttöjen rankimmat initaatioriitit tulevat ratsastusharrastuksen myötä. Siis sen ”heppahulluuden” joka ulospäin näyttäytyy ärsyttävänä hörhötyksenä ja koulukirjojen reunoihin piirrellyiltä tuulessa seisovilta hevosilta. Mutta näiden höperöiden lettipäiden maailma on kova ja sen Frida Hyvönen kiteyttää oivaltavasti laulussaan Pony, tuo armoitettu nainen.
Mutta kaikkein pysäyttävin tarina on heti Silence is wild -levyn alussa
Omassa talossaan (Huvikumpu?) jossain maaseudulla (tyylikkäiden ruotsalaisnaisten ei tarvitse asua edes Södermalmilla tai Nykissä ollakseen tyylikkäitä!) hän törmää nuoruutensa rakkauteen josta on tullut nokikolari. Hän muistelee kiihkeitä Dirty dancing- elokuvasta muistuttavia kohtauksia nuoruutensa elämän rakkauden kanssa. Näyttämönä oli leirikeskuksen sijaan tosin ”Folketshus basement” . Poika oli isoveljen ystävä ja hän joutui usein sanomaan ei… Hänellä oli rosoiset tavat ja vaikutuksen tehdäkseen hän saattoi tappaa lintuja. Nyt miehestä on tullut metsästäjä, kahden lapsen isä ja nokikolari. Laulajalla on talo ja savupiippu jota mies tulee eräänä päivänä nuohoamaan. Kun laulaja koskettaa miestä, tämä sanoo että 'varo Frida etteivät kätesi likaannu' (katsokaas siellä savupiippuhommissa kun tuppaa nokeentumaan)
Kokonainen romaani ja rakkaustarina yhdessä neljän minuutin mittaisessa laulussa
Samassa paketissa Jane Austenit, Lady Chatterleyn rakastaja ja Regina-lehden fantasiat, tosin ilman roisia seksiä.
Paul Austerkohan se oli kun joskus totesi että tarinat tulevat niiden luo jotka osaavat antaa niille elämän, eli kertoa ne. Luojan kiitos sellaisia olentoja on. Kuten Frida Hyvönen. Sillä olen vakuuttunut siitä että ihmisen koostumuksessa hiilen, vedyn, aivojen välittäjäaineiden, sisäelinten ynnämuiden lisäksi on taso joka tarvitsee ravinnokseen tarinoita. Ilman säännöllistä annosta ihminen ei selviäisi.
