Tommi Soidinmäki: Matkalla

Hyvä iskelmä välittää tunteita, joita kuulija luulee omikseen. Iskelmä saa kuulijan muistamaan jotain, esimerkiksi toiveitaan. Tärkeintä on, että se saa kokijan luulemaan, ettei näiden tuntemusten kanssa olla yksin. Kuulija on tyytyväinen jos hän voi jakaa tunteensa jonkun toisten kanssa, ts. jos tarpeeksi moni kokee esimerkiksi sanoituksen tärkeäksi ensin henkilökohtaisesti ja jakaa edelleen tämän tunteen toisten kanssa syntyy hitti. Tämä vaatii tekstiltä jotain yllättävää, jotain ei-aineellista. Sanoittajan tulee luottaa, että kuulijan vaistot ratkaisevat pitääkö hän kuulemastaan vai ei.

Tommi Soidinmäen Matkalla –levyltä löytyy monta eri tekijää ja ehkä siksi taso vaihtelee. Toiset onnistuvat luomaan jotain miellyttävää, toiset eivät. Otto Grundströmin sanoitus ”Pyydä tähdet taivaalta” ja Eino Leinon ”Nocturne” ovat todistaneet toimivuutensa jo aiemmin Tehosekoittimen ja Vesa-Matti Loirin toimesta, mutta esimerkiksi Ilkka Vainion ja Mika Toivasen yhteissanoitus ”Malagaan” ei sitä tee. ”Malaga” on turha – ja yllätyksetön – välipala, joka flirttailee kaukokaipuun kanssa. Useampi vuosikymmen sitten aihe toimi, mutta tänä halpalentojen aikana teema kuulostaa lähinnä nololta.

Kirsi Kontion ”Asfaltin reunalla” sijoittuu johonkin näiden väliin. Tarina kerrotaan puun näkökulmasta – kyllä, vanhan ja vahvarunkoisen koivun perspektiivistä. Laulussa kerrotaan mitä kaikkea koivu onkaan nähnyt. ”Koivu asuu pihan kulmalla asfaltin reunalla” ja seuraa kadun elämää. Aamulla nuori tyttö jättää lapsuudenkotinsa, päivällä juuri eronnut mies muuttaa yhteisestä kodista pois ja illalla ambulanssi hakee vanhuksen viimeiselle matkalle. On makuasia pitääkö tarinaa latteana vai yllätyksellisenä.

Levyn suurin ongelma on laulujen epätasaisuus. Pertti Jalosen ja Lasse Wikmanin ”Pakota mut” ja ”Teet minut sanattomaksi” edustavat pätevää nykyiskelmää, mutta ”Metrotytön” kaltaiset läpijuoksut laskevat kokonaisuuden arvoa. Huonoimmillaan Matkalla –levy on yhdentekevä, mutta parhaimmillaan se jatkaa Soidinmäen tyylikkäiden iskelmien sarjaa – eikä Petoman –yhtyeen soittokaan pöllömmältä kuulosta.