Osa 1. Matka Virossa alkaa

Matkalla Virossa –tv-sarjan ensimmäiset näkymät avautuvat Baltian korkeimmalta kukkulalta, Kaakkois-Virossa sijaitsevalta Suurelta Munamäeltä (www.suurmunamägi.ee). Võrussa sijaitseva näkötorni on juuri remontoitu ajanmukaiseen kuntoon ja se tarjoaa mahtavat maisemat. Horisontissa siintävät itänaapuri Venäjä ja etelänaapuri Latvia.

Laskeuduttuaan tornista sarjan juontajat Siiri Sisask ja Tarmo Ruubel siirtyvät lähes saman tien maan pintaa syvemmälle. He tapaavat läheisessä Mõnisten kunnassa, aivan Latvian rajan pinnassa Meelis Mõttuksen, jonka isä oli aikoinaan yksi kuuluisista Viron metsäveljistä. Nämä veljet eivät suostuneet neuvostokomentoon, vaan katsoivat parhaimmaksi siirtyä lymyilemään metsiin rakennettuihin korsuihin. Osa metsäveljistä piiloutui mm. talojen lattioiden alle tai heinälatoihin rakennettuihin piilopaikkoihin. Metsäveljille omistettua matkailutaloa (www.metsavennatalu.ee) isännöivä Mõttus kertoo korsun uumenissa Siirille ja Tarmolle myös siitä, miksi ”puskari” eli pontikka oli metsäveljille aine, jota ilman ei metsien siimeksessä voinut selvitä hengissä.

Metsäveljen talon naapurissa asuva Eha Loorits sai lapsena kokea kovia siksi, että hänen isänsä valitsi metsäveljien tien. Miliisi yritti puristaa Ehan äidiltä väkivalloin tietoja miehestään, jotta hänet olisi saatu napatuksi kiinni. Eha kertoo Siirille ja Tarmolle oman tarinansa idyllisessä pihapiirissään.

Ehan tarinasta liikuttuneet juontajat siirtyvät seuraavaksi Vellon ohjaaman sinisen Volgan takapenkillä lähelle Viron pohjoisrannikkoa teettämään Matkalla Virossa –ohjelmasarjalle tunnuskuvan. Kuuluisa naivisti Ave Nahkur elää vanhassa postikievarissa (www.hot.ee/raudojakortsitalu), jossa hän on tehnyt viime vuosina humoristisia maalauksiaan mustan Villu-sian juostessa jaloissaan. Ave ryhtyy pohtimaan tunnuskuvan sisältöä ja ilmettä. Kuvaan kuuluvat tietenkin Viron kansalliseepoksen sankari Kalevipoeg, suomalainen turisti sekä poro. Sillä aikaa kun juontajapari seuraa Villun liikkeitä pihamaalla, maalaa Ave tilatun maalauksen.

Seuraavaksi juontajat siirtyvät Põltsamaalle Viron kansalliseepoksen sankarin, Lindan ja Kalevin pojan, Kalevpoegin patsaalle selvittämään kuka oli Viron Elias Lönnrot. Samalla kun Siiri selvittää, että virolainen lääkäri ja kansallisuusaatteellinen runonkerääjä oli Friedrich Kreutzwald, selviää sekin, miksi Virolla on kansallislaulussaan sama sävel kuin Fredrik Paciuksen Suomen kansallislaulussa. ”Koska se on niin hyvä”, valistaa Siiri.

Virolaiset luottavat suomalaisia enemmän kansanparantajiin. Elmar Susi on tullut kuuluisaksi siitä, että hän on Saarejärven kaanikodassaan kasvattanut jo vuosikymmeniä parantavia iilimatoja. Vinkin iilimatojen kasvattamiseksi Elmar sai suomalaiselta Aleksander Reposelta, joka opasti, että iilimadot tulevat katoamaan myös Viron luonnosta niin kuin ne katosivat Suomestakin keinotekoisten lannoitteiden vuoksi. Madot pystyvät Elmarin omien sanojen mukaan lääkitsemään mm. sydänvaivoja ja jopa aivotukoksia. Iilimatojen lisäksi Elmarin omaperäiseen lääkevalikoimaan kuuluvat mm. majavan ja kyykäärmeen eritteistä tehtävät salvat sekä tietenkin itse kyykäärme, joka pystyy kuolleenakin ottamaan potilaasta pois pahan kirouksen. Siiri ja Tarmo heittäytyvät eteläisessä Virossa Elmarin syyniin, koska he haluavat tietää, olisiko heidänkin parasta altistua iilimadon parantaviin suudelmiin.

Igor Volke on puolestaan Viron kuuluisin ufologi, tunnistamattomien lentävien esineiden ja muiden mystisten ilmiöiden tutkija. Yksi Viron kuuluisimmista ufomysteereistä sijaitsee Tallinnan Meriväljalla. Erään talon edessä Igor muistelee, kuinka neuvostoaikana jahdattiin tällä tontilla maan alla lymyäviä lentäviä lautasia. Ilmiötä tultiin kuvaamaan aina kaukaa Japanista asti. Kerrotaan, että tunnistamattomat esineet pystyivät väistelemään etsijöitään liikkumalla maan alla. Neuvostoarmeijan kaivauksista ja uutterista tutkimuksista huolimatta lautasten mysteeri on edelleen selvittämättä.

Saarenmaan kuuluisin nähtävyys ei sen sijaan ole mikään ufojuttu, vaikka se voi siltä vaikuttaakin. Yksi koko Viron kuuluisimpia nähtävyyksiä on Kaalijärvi (http://kaali.kylastuskeskus.ee), meteoriitin putoamisen seurauksena syntynyt suuri kraatteri. Suuren kraatterijärven ympäristössä on lisäksi useita pienempiä kraattereita, joiden pohjalta Siiri haluaisi löytää edes pienen meteoriittipalasen. Geologi Reet Tiirmaa suhtautuu Siirin haaveisiin kuitenkin epäillen, sillä kraatterinpalasen löytäminen edellyttäisi mittavia kaivauksia. Sen sijaan geologi esittelee Siirille ja Tarmolle meteoriitinpalaa, jonka syöksymisen näki moni ihminen omin silmin Saarenmaan Pidulan lähistöllä vuonna1855.

Viljandin ja Pärnun kaupunkien välissä on suuri suoalue, jota kutsutaan Soomaaksi (www.soomaa.com). Soomaa on seutua, jolla sanotaan olevan viisi vuodenaikaa: kevät kesä, syksy, talvi ja tulva. Alueen halki virtaava joki haaroineen nousee usein jopa useita metrejä. Tuolloin vene ja haapio ovat jopa viikkoja seudun ainoat kulkuvälineet. Seudusta on muodostunut viime vuosina suosittu luontomatkakohde. Soomaalla järjestetään patikka-, melonta- ja potkukelkkaretkien lisäksi mm. perinteisen haapion veistokursseja. Niinpä Tarmo ja Siiri kokeilevat, kuinka heiltä onnistuu veistää suomalais-ugrilainen melontapeli noin satavuotiaan haapapuun rungosta. Soomaa on paikka, jossa haapion tekemisen perinne on säilynyt katkeamattomana tuhansia vuosia.