Osa 4. Eläviä perinteitä

Matkan aluksi Siiri ja Tarmo kokeilevat Kanepin kunnassa (www.kanepi.ee) onnistuvatko heiltä lypsämiset, keritsemiset ja muut sen seitsemät ammatit Mesipuun maatalossa (www.mesipuu.ee). Vuodesta 2004 lähtien Põlvan maakunnan Jõgeharan kylässä on pidetty maatilatapahtuma ”Rehepapapi seitse ametit” eli ”Rehepapin seitsemät ammatit”. Se on kerännyt vuosittain yhä enemmän kävijöitä myös Viron ulkopuolelta ihastelemaan oikeaa maalaiselämää. Tällä kertaa myös Siiri ja Tarmo ovat mukana.

Matka jatkuu seuraavaksi Pärnuun (www.visitparnu.com), virolaisten kesä- ja kylpyläkaupunkiin. Siiri kertoo Tarmolle Pärnun kuuluisasta hiekkarannasta, jossa on kaksi eri ranta-aluetta: toinen yleinen ranta ja toinen naisten paratiisi, jonne Tarmolla ei ole asiaa. Siiri sen sijaan astelee naistenrannan portille esittelemään, mistä on kyse. Paikka on vuosikymmeniä kuulunut vain naisille, jotka voivat nauttia auringosta ilman rihman kiertämää. Neuvostoaikana rannan sisäinen kuri oli tiukkaakin tiukempi. ”Jos joku mies tuli rannalle, alkoi huuto ja mekastus. Nyt suhtautuminen on vähän löystynyt ja siksi saatoin ottaa miespuolisen kuvaajan mukaan rannalle”, selittää Siiri.

Pärnusta juontajapari siirtyy Põlvaan (www.polva.ee), jossa he palaavat ”Talurahvamuuseumissa” ajassa taaksepäin. Siellä saa kokeilla, miten työt maalaistalossa sujuivat satakunta vuotta sitten. Seuraavaksi pari hyppää polkupyörien selkään ja selvittää, miten onnistuu pyöräily Viroon maaseudulla. Virossa kun on yleistä, että pyörät pakataan autoon ja ajetaan maalle, jossa vasta ajellaan erityisesti pyörille merkityillä pyöräreiteillä. Viron liikennekulttuuri ei vielä suosi pyöräilemistä muualla kuin juuri näillä erikseen merkityillä reiteillä. Niukkojen tieopasteiden vuoksi kartta kannattaa tuolloin pitää mukana.

Põlvasta Siirin ja Tarmon matka jatkuu Põdralan kuntaan Riidajan kylään, jossa ”Torupillitalun” (www.torupillitalu.ee) isäntä, soittaja ja pillintekijä Ants Taul, esittelee virolaisen torupillin eli säkkipillin historiaa. Seuraavaksi Siiri ja Tarmo menevät Abjaan! Siellä pari vierailee Viron presidentin Toomas Henrik Ilveksen ja hänen vaimonsa Evelinin kotona. Evelin Ilves valmistaa salaisella reseptillä vierailleen mustaa leipää. Leivän tekeminen on oma taiteenlajinsa ja siihen liittyy tiettyjä salaisuuksia. Evelin Ilves paljastaa, että hänen mustan leipänsä raaka-aineet ovat raikas vesi, käsin jauhetut luomuruisjauhot, pellavansiemenet, ruishiutaleet, suola, fariinisokeri ja tietysti leipäjuuri, joka hapattaa leivän. Sen ansiosta hänen leipänsä saa aivan oman arominsa.

Kanepissa Siiri ja Tarmo tutustuvat vanhalla perinteellä tehtävän savitalon työvaiheisiin. Knut Klais ja hänen vaimonsa ovat alkaneet rakentaa itselleen savesta kesänviettopaikkaa. Tarvitaan vain savea, olkia, puuta sekä valtava innostus työhön. Innostus tarttuu ja juontajamme heittäytyvät polkemaan avojaloin savea ja levittämään sitä käsin seinään.

Kanepista Tarmo siirtyy Nissin kuntaan, jossa vanha keinumisperinne on nykyaikaistettu ja niin on saatu uusi urheilumuoto, kiiking (www.kiiking.ee). Kiikingin kehitti virolainen Ado Kosk kilpalajiksi kymmenkunta vuotta sitten. Kiikingissä keinun aisan pituus on säädettävissä ja kilpailun idea on siinä, että pitää onnistua pyörimään keinulla ympäri mahdollisimman pitkillä aisoilla. Lajin miesten maailmanennätys on Andrus Aasamäellä. Hän pyörähti keinussa ympäri 702 sentin pituisilla aisoilla. Naisten ME 586 senttiä on Kätlin Kinkin nimissä.

Näkki on taruolento, jonka sanotaan olevan joen, lähteen, järven, lammikon tai kaivon ilkeä henki ja vartija. Virossa ei ole Näkkiä. Siellä nappaa Vedenvanha, josta Siiri varoittaa Värskan vesitehtaan kaivoon menevää Tarmoa. Juuri Värska on tunnettu luonnon mineraalivedestään, jota on pullotettu vuosikymmeniä ja myyty ulkomaita myöden. Virolaisista 72 prosenttia käyttää juomavetenä pullotettua vettä, joten kotimaan markkinat ovat hyvät. Vesitehtaalla (www.värskavesi.ee) pari maistaa ”raakaa” mineraalivettä, joka maistuu hyvin suolaiselta. Mitä syvemmälle kaivo yltää, sitä suolaisemmaksi vesi muuttuu. Värskan vedenpullottamon vesi tulee kaivosta, joka yltää 470 metrin syvyyteen. Värskassa on seitsemän mineraalivesikaivoa, joista yksi, kylpylässä sijaitseva, yltää 600 metrin syvyyteen. Sitä vettä käytetään vain kylpemiseen. Niin Siiri ja Tarmo kokeilevat vielä mutakylvyn ja suolahuoneen jälkeen mineraalivesikylpyä.