Osa 2. Komea kartanokulttuuri

Jakso aloitetaan Jänedan kartanosta (www.janedaturism.ee), jonka tiellä surmattiin vuonna 1919 salaperäisissä oloissa diplomaatti ja kartanonherra Aleksander von Benckendorff. Hänen leskensä Maria oli viettänyt jo ennen miehensä kuolemaa iloista elämää, mutta leskeksi jäätyään hän tuli tunnetuksi rakastajistaan, joista kuuluisimmat olivat Herbert Georges Wells ja Maxim Gorki. Leskirouva Maria vietti värikästä elämää ja kuoli Englannissa vietettyjen vuosien jälkeen Italiassa vuonna 1974.

Heti Viron maareformin jälkeen Jänedan kartanoon muutti maatalouskoulu. Tuolloin oli kulunut vain pari vuotta traagisesta kartanonherran kuolemasta ja kuusi vuotta massiivisen, tiilistä rakennetun herraskartanon valmistumisesta. Maatalouskoulu jatkoi herraskartanon tiloissa vuosikymmeniä, jonka ansiosta rakennus välttyi rapistumasta.

Nykyisin kartanon alueella on vierastalo, käsityökeskus, kokoustiloja sekä kartanon työhevosten tallirakennukseen tehty ravintola. Siirin veli, säveltäjä Urmas Sisask, puolestaan on löytänyt linnan tornista itselleen paikan, jossa hän imee avaruudesta nuotit sävellyksiinsä. Tähän mennessä Urmaksen musiikkipitoista maailmankaikkeuden tarinaa universumin musiikista, mustien aukkojen sävelistä, supernovien oktaaveista ja pulsarien resonansseista on käynyt kuulemassa nelisenkymmentä tuhatta ihmistä.

Vihulan kunnassa sijaitseva Sagadin kartano (www.sagadi.ee) on yksi viron tyylikkäimmistä kartanoista. Sen historia ulottuu 1400-luvun puoliväliin. Kartanon päärakennus oli puinen vielä 1700-luvun puolivälissä, jolloin alettiin rakentaa nykyistä kivikartanoa. Kartanon nykyinen päärakennus on peräisin 1800-luvulta. Sitä isännöi merkittävin Sagadin monista kartanonherroista, Paul von Fock, jonka jälkeläinen Ernst von Fock oli kartanon viimeisin yksityinen omistaja.

Sagadin kartano siirtyi Viron valtion omistukseen 1919. Tuolloin Ernst Fock jäi kartanoon vuokralaiseksi vielä kahdeksikymmeneksi vuodeksi, vaikka maareformin yhteydessä kartanon herrastaloon sijoitettiin koulu. Vuonna 1939 hän muutti perheineen Saksaan.

Sagadin kartanon historiassa on myös mielenkiintoisia rakkaustarinoita. Yksi tarinoista liittyy kartanonherran vaimolleen antamaan syntymäpäivälahjaan. Mies rakasti vaimoaan niin, että kaivatti puolisolleen yhden ainoan yön aikana syntymäpäivälahjaksi lammen. Lampea oli yön hiljaisuudessa kaivamassa 122 orja-talonpoikaa, jotka kuljettivat maan pois kankailla peitetyillä kavioilla varustetuilla hevosilla. Näin syntymäpäiväsankari ei herännyt yöllä työn ääniin ja sai aamulla kokea todellisen yllätyksen.

Tarton Karlovan kaupunginosa on eurooppalaisittain harvinainen. Siellä on säilynyt noin 400 puutaloa, jotka rakennettiin aikoinaan Karlovan kartanon (www.beneficium.ee) maille. Viime vuosina puutaloaluetta on kunnostettu vireästi, mutta alueen tärkein rakennus, 1700-luvulta peräisin oleva kartanorakennus, on viime vuosina entistetty sitäkin hienompaan kuntoon. Entistämisestä vastaava talon emäntä Terje Willems ottaa Siirin ja Tarmon vieraakseen ja esittelee työtään, joka on vielä kesken. Työn mittavuudesta kertoo se, että Terje on korjannut taloa nyt 11 vuotta ja arvelee puolet työstä tehdyn.
”Nyt on vähän enemmän kokemusta, joten toinen puolikas saataneen kuntoon nopeammin”, sanoo Terje ja toteaa ettei tiedä, paljonko rahaa entistämiseen on kulunut. ”Jos tietäisin, tulisin hulluksi”.

Kuusalussa sijaitseva Kolgan kartano (www.kolgahotell.ee) oli aikoinaan Viron suurin kartano 50.000 hehtaarin peltoaloineen ja sivukartanoineen. Sen historia alkaa jo 1200-luvulta, jolloin munkkiluostariin kuulunut kartano perustettiin. Myöhemmin se kuului mm. ruotsalaiselle aatelisperheelle, jolta se siirtyi myötäjäisinä Stenbockien suvulle. Saman suvun omistuksessa kartano pysyi aina Viron tasavallan maareformiin asti. Neuvostoaikana päärakennus oli Kiirovin kolhoosin hallussa.

Sangasten kartano (www.sangasteloss.ee) valittiin noin sata vuotta sitten koko Venäjän upeimmaksi kartanoksi. Sen herrastalo eli päärakennus on yksi Viron upeimpia historiallisia rakennuksia. Sangastessa kiinnostavaa ei ole yksin rakennus, mielenkiintoinen on myös siihen liittyvä tarina.

Friedrich von Berg syntyi 1845 Tartossa. Opiskeltuaan Tarton ja Sorbonnen yliopistoissa hän matkusti harjoittelemaan skotlantilaiselle farmille, sillä hän oli kiinnostunut maanviljelyksestä. Kiinnostuksen syvyydestä kertoo muun muassa se, että nimenomaan hän kehitti Sangaste –nimisen ruislajin, joka on edelleen Virossa tunnettu ja käytössä oleva ruis.

Kun Friedrich Berg sai Sangasten kartanon omistukseensa, hän oli vasta 21-vuotias. Silloin kartanossa asuttiin vielä 1700-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa, mutta pian isänsä kuoleman jälkeen Friedrich alkoi suunnitella uutta päärakennusta, todellista linnaa. Perimätiedon mukaan nuori kartanonherra halusi näyttävän linnan, koska hänen skotlantilaisen rakastettunsa isä oli torjunut hänen kosintansa vedoten siihen, että hän oli kotoisin köyhästä maasta.

Windsorin palatsia muistuttavan linnan piirsi pietarilainen Otto Pius Hippius. Linnan rakennustyöt kestivät seitsemän vuotta. Linnan tiilet poltettiin paikan päällä, mutta graniitti tuotiin Suomesta ja jalopuut Saksasta sekä Latviasta. Linnaan rakennettiin huoneita enimmäismäärä, kaikkiaan 99, sillä vain tsaarilla sai tuohon aikaan olla sata huonetta tai enemmän.

Valmistuttuaan linna oli moderni. Siellä oli muun muassa keskuslämmitys, ja vuodesta 1896 lähtien jopa puhelinyhteys. Kartanon navetassa puolestaan lypsettiin jo tuolloin lypsykoneilla. Kartanoon kuuluivat linnan lisäksi tilanhoitajan talo, palvelijoiden talo, hevostallit, navetat, mylly, viinanpolttimo, vesitorni sekä kasvinjalostuskeskus. Kartanon mailla olevan lammen rantaan Friedrich von Berg perusti puiston, jonka kasvilajit olivat peräisin ympäri maailman.

Talonpoikiin suopeasti suhtautunut kreivi kuoli vuonna 1938. Hänen hautajaisiinsa osallistui yli tuhat talonpoikaa muodostaen kilometrien pituisen kunniakujan kartanosta kirkkoon. Neuvostoaikana kartanossa toimi pioneerileiri.

Rapistuneena ja jyhkeänä seisova Keila-Joan kartano on hyvä esimerkki siitä, millaisessa kunnossa suuri osa Viron kartanoista on. Neuvostoaikana se oli armeijan kulttuuritalo, jossa järjestettiin muun muassa diskoiltoja. Kartanon historiaan kuuluu kuitenkin paljon tätä merkittävämpi kulttuuritapahtuma: kartanossa sävellettiin ja esitettiin ensimmäisen kerran Venäjän hymni tsaari Nikolai I:lle.

Kartanon aikoinaan omistaneen Volkonskin suvun jälkeläinen Peeter Volkonski kertoo ohjelmassa hymnin synnystä:
”Tsaarinaikaisen Venäjän kansallishymnin sävelsi kreivi Lvov. Hymi kantaesitettiin Keila-Joassa vuonna 1833. Kreivi Lvov itse säesti pianolla ja silloisen kartanonherra Beckendorfin tytär lauloi. Keisari piti sävellyksestä ja hän antoi sille oman hyväksymisensä ja niin sai Venäjä kansallishymninsä Keila-Joassa”.

Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana kartano kuului Viron ulkoministeriölle, mutta kun valta vaihtui Virossa, majoittui sinne neuvostoarmeijan joukko-osasto. Puna-armeija lähti talosta lopullisesti vasta 1990-luvun alussa. Keila-Joan kartanon tulevaisuus näyttää nyt valoisalta, sillä rapistunutta päärakennusta aletaan korjata Viron presidentin edustustilaksi.

Aserissa sijaitsevan ja kokonaan graniitista tehdyn goottilaistyylisen Kalvin kartanon (www.kalvi-hotel.com) päärakennus kohoaa meren rannassa kuin keskiaikainen linnoitus. Todellisuudessa linna on rakennettu vasta 1913, jolloin se oli huippumoderni omine sähkölaitoksineen, keskuslämmityksineen, vesijohtoverkkoineen ja viemäristöineen.

Kalvin kartano on sijainnut tällä paikalla jo kauan ennen nykyistä herrastaloa. Jo keskiajalla täällä seisoi aatelislinna, jonka omistaja 1400-luvulla oli Loden suku. Myöhemmin kartanon omistajaksi tuli Dietrich von Kalff, jonka nimestä juontaa paikannimi Kalvi. Kalffien jälkeen kartanolla oli vielä useita omistajia, kunnes omistajaksi tuli nykyisen linnan rakennuttaja, tsaarin hovin seremoniamestari Nikolai von Stackelberg.

Viron maareformista huolimatta Stackelbergit onnistuivat säilyttämään kartanon hallussaan aina vuoteen 1940 asti. Neuvostovallan aikana linnassa toimi kaivostyöläisten lomakoti. Kartano palautettiin 1990-luvun alussa Stackelbergin suvulle, joka myi sen tanskalaiselle lelutehtailijalle ja liikemiehelle Henning Lycke Jensenille. Hän aloitti ystävineen valtavan korjausurakan.

Siiri ja Tarmo tapaavat ohjelmassa seuraavaksi miehen, jolla on pitkä pinna ja taitavat kädet. Raivi Juks on kymmenessä vuodessa korjannut Atlan kartanon (www.keraamika.ee) lähes käsityönä asumiskelvottomasta röttelöstä herrastaloksi. Juurun kunnassa sijaitseva Atlan aateliskartano kuuluu Viron vanhimpiin kartanoihin. Ensimmäiset tiedot kartanosta ovat peräisin jo vuodelta 1422. Sitä ovat hallinneet useat suvut aina maareformiin asti. Neuvostovallan aikana kartanossa oli ensin hevos- ja myöhemmin traktoriasema sekä sovhoosin konttori.

Kun Raivi Juks hankki kartanon itselleen, se seisoi tyhjillään ovet ja ikkunat rikki. Tuolloin Raivi aloitti uskomattoman entistämis- ja korjaustyön.
”Otin rakentamisen elämäntapana. Muutin asumaan tänne rakennustöiden keskelle, jolloin työpäivistä tuli 24–tuntisia”, sanoo Juks.
”Täällä on muun muassa käsinmaalatut seinät, sillä seinäpaperi oli aikoinaan hyvin kallista. Maalaaminen oli tuolloin halvempaa. Nyt on tietenkin päinvastoin, mutta silti me kunnioitimme vanhaa perinnettä ja maalasimme seinät käsityönä. Kolmen huoneen maalaaminen vei vaimoltani ja minulta yhden vuoden, työtä teimme vuoden jokaisena päivänä”.

Jakson lopuksi Siiri ja Tarmo viettävät kokon loisteessa ja tanssin merkeissä juhannusta Vihulassa sijaitsevassa Palmsen kartanossa (www.svm.ee), joka on loistossaan Viron kartanoiden ehdoton ykkönen. Kartano kuului 1200-luvulta 1500-luvun alkuun Tallinnan Mikaelin nunnaluostarille. Toinen pitkäaikainen omistaja oli Pahlenien suku, jolla se oli 250 vuotta, aina valtiollistamiseen saakka.

Kartanon nykyinen herrastalo on peräisin 1700-luvun lopulta. Sen entistäminen aloitettiin neuvostoaikana 1970-luvun alussa. Korjaustyö kesti parikymmentä vuotta ja se sai aikaan kartanoiden restaurointibuumin Neuvosto-Virossa.

Kartanoon kuuluu suuri määrä erilaisia rakennuksia. Yksi erikoisuus on kasvihuone, jossa kasvatettiin eksoottisia hedelmiä aprikoosista ananakseen jo yli sata vuotta sitten. Kartanon vieressä sijaitsee Lahemaan kansallispuisto, joka oli aikoinaan lajissaan Neuvostoliiton ensimmäinen.