Osa 6. Suuret saaret

Siirin ja Tarmon matka alkaa autolautalta parin matkatessa mantereelta Rohukülasta Hiidenmaan puolelle Heltermaalle. Hiidenmaalle ja Saarenmaalle menee useita lauttoja (www.visitestonia.com)
vuorikaudessa. Viikonloput ovat ruuhkaisia ja matkailijoita on melko paljon, joten autopaikat kannattaa varata etukäteen.

Hiidenmaa (www.hiiumaa.ee) on Viron pienin maakunta, mutta toiseksi suurin saari. Parinkymmenen kilometrin päässä mantereesta olevalle Hiidenmaalle ei neuvostoaikana ollut tavallisella kansalaisella pääsyä, sillä saari oli sotilasaluetta. Nykyisin kuka tahansa voi matkustaa vaivattomasti autolautalla Rohukülan satamasta Hiidenmaalle. Lähtöjä on kesäaikaan tusinan verran päivässä ja matka kestää puolitoista tuntia. Autopaikka maksaa vajaat kahdeksan euroa ja henkilömaksu on alle kolme euroa.

Hiidenmaan rauhaan tultaessa ei uskoisi, että saarelaiset elättivät itseään joskus merirosvouksella. Hansaliiton kauppalaivoja ryöstelleet hiidenmaalaiset laitettiin lopulta kuriin. Suuri osa saarelaisista tapettiin ja loput käännytettiin kristinuskoon. Tuolloin osin autioituneelle saarelle muutti ruotsalaisia, ja 1500-luvun puolivälissä Hiidenmaa liitettiin Ruotsiin. Saaren nimeksi tuli Dag Ö eli Päiväsaari. Sen jälkeen saarta ovat isännöineet niin ruotsalainen Laiska Jaakko, Venäjän tsaari kuin balttilais-saksalainen von Ungern-Sternbergin suku.

Hiidenmaalla Siiri ja Tarmo tutustuvat Ristnan majakkaan (www.lighthousesociety.fi), josta näkyy Ristnan säähavaintoasema ja pitkä rantaviiva, jossa on vauhdikas Surffiparatiisi (www.paap.ee). Kokeiltuaan täynnä toimintaa olevan matkailukohteen elämystarjontaa juontajapari siirtyy rauhalliseen ilmapiiriin. Hiidenmaalainen talomuseo on oivallinen paikka tutustua saaren vanhaan kulttuuriin ja siihen miten saarella on eletty. Museotalo on seissyt alkuperäisessä muodossaan 207 vuotta merituulessa Kulttuurin lisäksi Sõeran talomuseo tarjoaa savustettua kalaa ja itse tehtyä leipää ja sahtia, josta saari on kuuluisa.

Neuvostoaikana Virossa säilyi kotioluen valmistus katkeamattomana perinteenä vain suurilla saarilla, Hiidenmaalla, Saarenmaalla ja Muhussa. Mantereesta poiketen niillä saattoi viljellä ohraa useilla hehtaareilla, kun muualla Neuvosto-Virossa viljelijöillä oli oikeus viljellä vain 25 aarin maatilkkua.

Myös muut oluen panemisessa tarvittavat raaka-aineet olivat saarilla helposti saatavilla: kalkkikiven läpi suodattunut vesi, humalat, katajat ja hiiva.

Vanhan perinteen takia saarelaiset ovat sahdin panemisessa edelleen mestareita. Lähes joka talossa osataan valmistaa aitoa vaaleista maltaista tehtyä, vähän alle kymmenprosenttista sahtia. Niinpä saarilla vertaillaan mielellään eri talojen sahdin laatua.

Siiri ja Tarmo ostavat kannullisen Sõeran talon sahtia ja lähtevät yhden saaren kuuluisimman oluenvalmistajan, Theodor ”Tiuka” Pruulin luokse kuulemaan lisää paikallisesta olutperinteestä ja maistattamaan naapurikylän sahtia. Pruul on tehnyt Hiidenmaalla sahtia jo vuodesta 1942 lähtien, joten hän maistaa heti, että myös naapurikylän tuote on paikallista ja hyvin tehtyä. Tarmo säestää vieressä ja toimii uutterasti koemaistajana. Tiuka väittää, että hiidenmaalaisen sahdin tunnistaa sen pehmeydestä.

”Katsos, sahdin tulee olla helppoa juoda. Jos se on kuumentunut tekemisen aikana, pitää sinun pureksia sitä. Se ei mene muuten alas. Sahdin pitää olla sellaista, että sen parissa voi sopivasti jutella – ja sen pitää mennä myös päähän ja tehdä olon mukavaksi”.

Saarenmaan ja mantereen välinen liikenne sujuu Virtsun ja Kuivastun satamien välillä vaivattomasti. Hiidenmaalta pääsee helposti Saarenmaalle, joten kiertomatka mantereelta isoille saarille ja edelleen mantereelle on mahdollinen. Niin tekevät myös juontajat, jotka jatkavat matkaansa Virossa Saarenmaalle (www.saaremaa.ee) suoraan Hiidenmaalta.

Juontajapari menee lehtoniitylle, josta runoilija Debora Vaarandin tekemän Saarenmaan valssin sanat kertovat. Lehtoniittyjä ei löydy Euroopasta kuin Saarenmaalta ja Viron länsiosista. Ja jotta ne säilyisivät, järjestetään siellä vuosittain suuria talkoita, jollaisiin Siiri ja Tarmokin törmäävät.

Lehtoniityt ovat perinteisiä Saarenmaan heinämaita, joilta on korjattu vuosituhansia heinää. Viime vuosikymmeninä on selvitetty, että Länsi-Viron ja Saarenmaan lehtoniityt ovat poikkeuksellisen lajirikkaita alueita. Viron lehtoniityiltä on laskettu pohjoismaiden ennätys, joka on 76 kasvilajia yhdellä neliömetrillä. Saarenmaan valssin syntysijoilla on laskettu 67 eri kasvilajia neliöllä.

Saarenmaa on Viron suurin saari. Asukkaita siellä on lähes 40 000, joista yli 16 000 asuu saaren ainoassa kaupungissa, Kuressaaressa (www.kuressaare.ee) . Kaupunki on noin tuhat vuotta vanha merikaupunki, jonka historia näkyy muun muassa ainutlaatuisena katuverkostona ja linnoituksena.

Kuressaaren muinaislinna on yksi harvinaisimpia näytteitä Viron arkkitehtuurista. Siitä on osoituksena sekin, että se on ainoa ehjänä säilynyt keskiaikainen muinaislinna koko Baltiassa. Linnoitus on säilynyt 80–prosenttisesti sellaisena, kuin se rakennettiin 1300–luvulla.

Myöhemmin muinaislinnan ympärille rakennettiin turvaksi valli. Sekin on kiinnostava,
sillä se näyttää samalla sekä keskiaikaisen että Tarton ja Ruotsin aikaisen, ja vielä Venäjän tsaarinaikaisen linnoituksen rakennustyylin kehityksen, kertoo Kuresaaren museon apulaisjohtaja Olavi Pesti.

Yksi Saarenmaan symboli ovat korkeille kivijaloille rakennetut tuulimyllyt. Niistä kuuluisimmat sijaitsevat Anglassa, jossa korkealla mäellä oli aikoinaan yhdeksän myllyä. Niistä jäljellä on vielä viisi, joiden keskellä seisoo yksi hollantilaistyylinen, vähän muita isompi mylly

Siiri ja Tarmo tutustuvat myös Saarenmaan yhteen erikoisuuteen – dolomiittiin, Saarenmaan kultaan. Dolomiittia löytyy Italian Dolomiiteilta ja Saarenmaalta..

Kivenveistäjä Volli Sai kertoo, että dolomiitti on kalkkikiven yksi laji. Kalsiumkarbonaatin lisäksi siinä on magnesiumkarbonaattia ja vettä, joka tekee siitä sitkeän ja helposti käsiteltävän, mikä on sen erikoisuus. Kivestä tehdään mm. seiniä ja kiviaitoja.

Saarenmaalla on 108 luomuviljelijää, mikä on suhteellisen paljon niin pienellä alueella. Luomuruuan kysyntä kasvaa kuitenkin Saarenmaalla koko ajan. Siiri ja Tarmo tutustuvat yhteen saaren luomuravintoloista ennen kuin menevät tapaamaan Sirkka-Liisa Pääkköstä.

Sirkka-Liisa Pääkkönen on myös yksi Saarenmaan erikoisuus: hän on ensimmäinen suomalainen bussinkuljettaja Virossa ja luultavasti Viron ensimmäinen naispuolinen bussinkuljettaja. Lisäksi hän on ensimmäinen suomalainen, joka on saanut Viron presidentin myöntämän kunniamerkin hyväntekeväisyydestä.