Hei hei Liisa, Ronja, Mary, Muumi, Hannu, Kerttu, Leo, Dick, Anne, Pauli, Tim, Nasu, Puh, Tintti, Milou, Tarzan, Jane...

Täytyy sanoa, että oli ihanaa löytää vanhat tuttavat 10 kirjaa lapsuudesta ohjelman myötä uudelleen. Osa kirjoista on kulkenut mukanani koko elämän, mutta jotkut teokset nousivat uudelleen pintaan ohjelman myötä.

Ohjelmasarjaa suunnitellessamme, pohdimme kuumeisesti tuottajan, ohjaajan, toimittajien ja koko tiimin kanssa mitkä kirjat tulevat mukaan. Lopulta ohjelmassa keskusteltiin niistä kirjoista, joista vieraat mieluiten halusivat puhua. 10 kirjaa on luonnollisesti todella vähän. Minäkin luin lapsuudessani varmasti satoja kirjoja.

Eräs ystäväni vaati pontevasti, että ohjelmassa pitäisi keskustella Ruohometsän kansasta. Toinen ihmetteli miksi puhuimme Salaisesta puutarhasta emmekä Pikku prinsessasta.

Onneksi voin todeta, ettei keskustelu todellakaan lopu tähän. Aion mennä ystäväni luo ja aloittaa puheen Ruohometsän kansasta. Ehkä istumme keittiön pöydän ääressä ja analysoimme teosta keskenämme. Ehkä menen toisen ystäväni luo ja kaivamme Pikku prinsessasta parhaat kohdat esiin. Myös Tiina-kirjat ansaitsevat oman illan. Rauha S. Virtasen Selja-kirjoista on jo alkanutkin keskustelu ystäväpiirissäni.

Toivottavasti 10 kirjaa lapsuudesta muistutti muillekin kuin minulle, että lapsuuden klassikoita voi lukea vielä aikuisenakin. Ja uutuuksiin kannattaa ehdottomasti tarttua! Nyt minä menen sohvalle ja avaan ensimmäisen sivun Emilian päiväkirjasta, Supermarsu ja lööppilehmän tapaus. Se on Paula Norosen tuore teos, jossa Hilda-lehmästä aiotaan tehdä julkkis.

Kiitos kaikille 10 kirjaa lapsuudesta -ohjelman ystäville! Ja kiitos tietysti mahtaville keskustelijoille sekä hienolle työryhmälle!