Pikkuveli sai pantterikalsarit
Ooioiooioiooooo!
Tuttu huuto kaikui kotona jo lapsuudessa. Veljeni ihaili Tarzania ja samastui idoliinsa voimakkaasti. Kaupunki-Tarzan pukeutui vaaleansinisiin pantterikuvioisiin kalsareihin ja poseerasi olohuoneessa peikonlehden edessä. Kun kalsongit olivat jo aivan käyttökelvottomat, äitini päätti ommella veljelle todellisen Tarzan-kostyymin. Hän osti pantterinkarvaa muistuttavaa tekoturkista ja ompeli siitä hameen, jonka alareuna oli hammastettu repaleisen näköiseksi. Hauskassa lapsuuskuvassa veljeni seisoo puolialastomana simpanssinukke kaulassaan. Pieni lapsenmaha pömpöttää pantterinkarvan päällä, vaalean polkkatukan alta tuijottaa hurja, kirkkaansininen silmäpari. Tarzan à la Suomi.
10 kirjaa lapsuudesta -ohjelman ensimmäisessä jaksossa näyttelijä Birgitta Ulfsson kertoo lukeneensa lapsena Tarzaneita ja inkkarikirjoja. Tyttökirjojen hahmoihin hän ei osannut samastua. "Silloin ei ollut Astrid Lindgreniä", hän sanoo.
Lindgren onkin tuonut tytöille loistavia sankarihahmoja, kuten Peppi Pitkätossu ja Ronja Ryövärintytär. He ovat rohkeita, tasa-arvoisia, seikkailunhaluisia ja omatoimisia. Peppi ja Ronja eivät ole aivan niin tuittupäisiä kuin perinteisten tyttökirjojen temperamenttisimmat hahmot, mutta ottavat silti kärkkäästi osaa ympärillä pyörivään elämään.
Miksi tytöille on edelleen niin vähän reippaita samastumisen kohteita? Toisaalta, onko niitä pojillekaan sen enempää? Tarzan alkaa olla hieman elähtänyt hahmo. Varsinkin kirjojen arvomaailma kaipaisi päivitystä. Kuka voisi olla uusi Tarzan ja mistä tytöille saataisiin lisää kirjallisuusidoleja? En tiedä pystyykö Harry Potter jo korvaamaan viidakon kuninkaan, mutta idoleita tarvitaan. Minä ainakin nautin lapsena siitä, että sain muuntautua Ronjaksi, heppatallin salapoliisiksi, piilopirtin tytöksi tai Vasiliisa Viisaaksi.
Kirjoitan tätä blogia nyt koko kesän. Odotan innolla kommentteja, keskustelua, lapsuuden kirjojen analyysiä sekä muistoja! Onko sinunkin veljesi ehkä käyttänyt pantterikalsareita?
5 kommenttia
Ke 04.06.2008 @ 19:24
Itse leikin pikkutyttönä Tarzania ja nimenomaan Tarzania enkä vähän pelokasta Janea. Tarzan-huudolla yritin imitoida Johnny Weissmullerin jodlausta.
Ystäväni isä kiinnitti meidän tyttöjen toiveesta isoon tammeen auton vetoköyden, joka teki liaanin virkaa. Liidimme liaanin varassa puun yläoksilta marjapensaisiin ja haaveilimme puussa asumisesta ja luonnon antimilla (viinimarjat ja karviaiset) elämisestä.
Kirjastossa kävin kuuntelemassa Tarzania äänikirjana. Kirjastotäti laittoi LP:n pyörimään ja näytti mihin tuoliin voin mennä istumaan isot kuulokkeet korvilla. Välillä tädille piti käydä huikkaamassa, tai kirjaston tapojen mukaan siis kuiskaamassa, että levyä pitäisi kääntää.
Tarzan siis oli tytöllekin samastumiskohde. Ja ainakin minun kaveripiirissäni kaikki tytöt tunsivat olevansa Viisikoista juuri kuten Paul-Pauli-Paula. Mutta se oli sitä ala-asteaikaa. Eiköhän meistä tytöistä jokainen jo yläasteen lopulla sitten ahminut Reginoita opiskellen, miten niitä miehiä miellytettäisiin. Ja ne pojat vaan virittelivät mopoja...
To 05.06.2008 @ 09:58
Se onkin jännä juttu, että tytöilläkin samastuminen tapahtuu niin usein juuri poikatyttöihin, poikiin ja "Tarzaneihin". Esimerkiksi Pikku naisia -kirjassa minäkin koin eniten yhteenkuuluvuutta Jon, villin poikatytön, kanssa. Muut "pikku naiset" tuntuivat jopa hieman ärsyttäviltä.
Osittain samastuminen Tarzaniin, Paul-Pauli-Paulaan ja Johon johtunee siitä, että heidän hahmonsa ovat kyseisissä kirjoissa moniulotteisimpia kuin muut. Onhan se helpompi löytää itsensä mielenkiintoisesta ja laaja-alaisesta sankarista.
Lisää reippaita, rohkeita ja vahvaluonteisia TYTTÖJÄ siis kaivattaisiin lastenkirjoihin!?
Ma 16.06.2008 @ 21:55
Anteeksi epäkorrekti vastauspaikka, mutta tahtoisin tietää mikä kappale soi ohjelman alussa?
-Juha-
Ma 16.06.2008 @ 22:23
Moi Juha!
Älä suotta pyydä anteeksi. Tähän blogiin saa kirjoittaa / lähettää vastauksia kaikista mahdollisista aiheista.
Ohjelman tunnuskappale on beatboksaaja Felix Zengerin versio Porque te vas -nimisestä biisistä. Se tunnetaan alkujaan Jeanetten versiona 70-luvulta.
-anna-
La 19.07.2008 @ 21:17
Siis tietenkin tytöt samaistuvat lastenkirjoissa poikiin tai poikatyttöihin, koska tytöt ovat aina enemmän tai vähemmän tylsiä tai tyhmiä. Paitsi tietenkin Vihervaaran Anna ja Uudenkuun Emilia! Ne taitavatkin olla minun lapsuuden kirjani.
Kiitos Annalle mielenkiintoisista ohjelmista, löysin nämä vasta muutama viikko sitten ja nyt jännitän ovatko minun lapsuuden kirjani listalla!
