Ke 25.06.2008 @ 13:52admin

Nalle Puh aiheutti toraa

Nalle Puh on suloinen ja jopa filosofisena pidetty pikku lyllertäjä, joka on kuitenkin aiheuttanut yllättävän paljon ristiriitoja. Varsinkin lähipiirissään.

Nalle Puhin tarina alkoi kun Alan Alexander Milnen poika Christopher Robin sai syntymäpäivälahjaksi ison teddykarhun. Lastenhuoneeseen alkoi kertyä muitakin kirjojen leluhahmoja, kuten Ihaa-aasi ja Nasu-possu. Christopher Robinista tuli Risto Reippaan esikuva, joka esiintyi ensimmäisen kerran Milnen kirjoittamissa lastenrunoissa muutama vuosi ennen proosatekstejä.

Christopher Robinista tuli yksi aikansa kuuluisimmista pojista. Myöhemmin hän riitautui vanhempiensa kanssa ja kyllästyi maineeseensa. 1970-luvulla hän kirjoitti katkeran muistelmateoksen The enchanted places. Kirjassa hän muun muassa syytti isäänsä nimensä hyväksikäytöstä.

Myös kirjailija A. A. Milne suhtautui nuivasti maineeseensa lastenkirjailijana. Vakavasti otetun kirjailijan maineesta haaveillut Milne nimesi muistelmansakin ironisesti It´s too late now.

Perhepiirin ulkopuolelta Nalle Puhiin kohdistunut arvostelu on koskenut muun muassa kirjan miehistä maailmaa. Naistutkimuksen piiristä on huomautettu, että Puolen Hehtaarin metsästä puuttuvat naiset lähes kokonaan.

10 kirjaa lapsuudesta ohjelman loistava taustatoimittaja, Laura Puro, on etsinyt suuren määrän tietoa kaikista ohjelmasarjan kirjoista. Materiaalista löytyy mielenkiintoisia huomioita eri tutkimuksista. Nalle Puhiakin on analysoitu niin paljon, että tutkimuksia alettiin lopulta ironisoida. Fredrick Crews julkaisi vuonna 1963 tutkimusparodian The Pooh Perplex, jonka on sanottu pelästyttäneen tutkijat kokonaisiksi vuosikymmeniksi. Teos morkkaa kirjallisuustutkimuksen metodeja analysoimalla mm. Möhköfantin metsästystä kolonialismin ilmentymänä, Ihaata ”menetetyn sukupolven” edustajana sekä hunajahimon ja seksuaalivietin yhtymäkohtia.

Miten yksi pieni ja tyhmä karhu voi aiheuttaa näin paljon toraa ja närää? Ehkä siksi, että me emme pysty pidättäytymään yhtä ihanan yksinkertaisina ja avoimen kömpelöinä kuin Nalle Puh itse.

4 kommenttia

Huomenta!

Kuuntelin lauantai-aamuna muiden askareiden ohessa uusintaa 10 kirjaa lapsuudesta -ohjelmasta, kun aiheena oli minunkin lapsuuttani kovasti sävyttänyt Nalle Puh. Korvaani kuitenkin kovin pisti keskustelijan karu ja erheellinen lausahdus, ettei Nalle Puhilla ole aivoja! Nalle Puh on nimenomaan "karhu, jolla on hyvin pienet aivot"! Tätä ei karmeaa asiavirhettä en kuullut tutkijankaan korjaavan.

Terveisiä kolmen kanin kolosta

Huomenta!

Kuuntelin lauantai-aamuna muiden askareiden ohessa uusintaa 10 kirjaa lapsuudesta -ohjelmasta, kun aiheena oli minunkin lapsuuttani kovasti sävyttänyt Nalle Puh. Korvaani kuitenkin kovin pisti keskustelijan karu ja erheellinen lausahdus, ettei Nalle Puhilla ole aivoja! Nalle Puh on nimenomaan "karhu, jolla on hyvin pienet aivot"! Tätä ei karmeaa asiavirhettä en kuullut tutkijankaan korjaavan.

Terveisiä kolmen kanin kolosta

Ihan pakko vielä näin viikon päästä kommentoida Nalle Puh -jaksoa. Keskustelijat lankesivat omaan kritiikkiinsä ja alkoivat analysoida Nalle Puhia! Se, että Nalle Puhia luettuaan tulee väkisinkin tehtyä huomiota ympäristöstä tietyin päätelmin onkin sitten toinen juttu.

Nalle Puhiin sopii Pikku Prinssin sanat: "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin". Nalle Puhilla on suuri sydän, eikä hän ole tyhmä.

Toistan Nalle Puh ei ole tyhmä!

Terveisin

Nalle Puhia avoimin mielin, avoimin sydämin mutta ei laisinkaan analyyttisesti lukeva.

Kiitos viesteistänne.

Huomaan nyt itsekin langenneeni arvioimaan Nalle Puhia väärin mittarein. Aivan oikeassahan te olette: Nalle Puh on karhu, jolla on hyvin pienet aivot, mutta se ei tietenkään tee sitä automaattisesti tyhmäksi.

Parhain terveisin Nasuun samastuva Anna Laine (jolla myös on toisinaan äärimmäisen pienet aivot).