Ronja on sankarini!

Kun lemmikkikanini Siiri kuoli ollessani noin 10-vuotias, kirjoitin sille pitkän kirjeen ja toivotin hyvää matkaa kohti Nangialaan. Veljeni Leijonamieli –kirjasta tuttu paikka oli mielestäni paras, jonka saatoin kuvitella kanilleni sen poistuttua tästä maailmasta.

Myös Krokotiili Gena ja hänen ystävänsä ovat auttaneet minua pienestä pitäen. Pienikin lapsi ymmärtää, ettei ole mitään niin onnetonta kuin yksinäisyys, mutta Gena kumppaneineen kertoi, että sillekin asialle voi tehdä jotakin. Vaikkapa rakentamalla Ystävyyden talon!

Ronja on ollut loistava esikuva. Rohkea, urhea ja silti kovin herkkä ryövärintytär, joka voittaa pelkonsa menemällä niitä kohti. Ajattelen Ronjaa aina kun minua hirvittää jokin tai jännitän jotain uutta asiaa. Lapsena Ronja oli ihana esimerkki temperamenttisesta tytöstä. Sellaisia hahmoja ei ole Ronjan ja Peppi Pitkätossun lisäksi edelleenkään useita.

Ronja Ryövärintytär on yksi niistä lastenkirjoista, jotka ovat seuranneet minua koko elämäni. En ole aktiivisesti pitänyt teosta yöpöydälläni ja palannut siihen aina ennen nukkumaanmenoa, mutta kuten Krokotiili Gena ja hänen ystävänsä tai Veljeni Leijonamieli, Ronja toimii rohkaisevina muistikuvina.

Kun kävin Ruotsissa, silmiini sattui lehtiartikkeli Hanna Zetterbergistä, joka näytteli Ronja Ryövärintytärtä vuonna 1984 valmistuneessa ruotsalaisessa elokuvassa. En uskaltanut lukea juttua pitkään aikaan, koska minua pelotti, että hänestä, eräällä tavalla idolini ruumiillistumasta, on tullut ikävä ihminen. Täytyy myöntää, että Ronja-faniuteni vain kasvoi kun luin, että Hannakin on oikein hyvä ihminen.