Keikalla Kokkolassa
Mielenkiintoiselle työkomennukselle pääsin. Olen ulkoistettu kolmen päivän ajaksi Radio Keski-Pohjanmaan toimitukseen Kokkolaan. Muu henkilökunta on koulutuksessa ja halusivat "tutun radionaaman" juontamaan to-pe iltapäivää keskipohjalaisille. Ja minähän ennakkoluulottomana tartuin tarjoukseen. Joten täällä sitä ollaan.
Kokkolassa on tänään keskiviikkona 25.tammikuuta kylmä ja tuulinen säätila. Olen paikassa jossa en ole koskaan käynyt. Ihme etten ole, sillä Pendolino toi minut perille neljässä tunnissa. Eihän tämä nyt NIIN kaukana Helsingistä olekaan. Aiemmin ei ole ollut kai asiaa.
Ensivaikutelma oli jotenkin tutunoloinen, kas kun pikkukaupungista olen itsekin alunperin kotoisin. Jos kohta Mikkelistä on melkein kaikki wanhat puutalot jo purettu, joita Kokkolan keskustassa näyttää vielä olevan.
Jatkan taivastelua ja palaan pätkittäin asiaan....
täältä tähän
-J-
2 kommenttia
Ke 25.01.2006 @ 18:18
Ihmettilinkin mihin olet kadonnut valtakunnaneetteristä, mutta että näin! Haluamme lisää vaikutelmia tyyliin savolainen pohjanmaalla :)
Su 29.01.2006 @ 11:55
Kokkolan komennus on takanapäin. Hauska keikka, mutta tulipahan tehtyä.
Helsingistä Keski-Pohjanmaalle on pitkä ja kivinen taival. Hyppäsin ke aamulla varhain Pendolinoon Pasilassa. En muistanutkaan miten epämukavat penkit tässä VR:n superjunassa on. Vähemmän jalkatilaa kuin charterlennolla ja sain vielä paikan jossa ei selkänojaa saanut säädettyä. Hyvin alkoi matka.
VR:llä voitaisiin päivittää kuulutusjärjestelmää, nimittäin kun se metallinen naisääni aloitti toivottamalla "matkustajat tervetulleiksi INTERCITY -junaan" luulin nousseeni väärään välineeseen. Hienot näyttötaulut kertoivat samaa tarinaa. Hei hra VR, olisiko aika tarkistaa mitä tiedotatte?
Vertaus charterlentoon on sikäli ontuva, että charterlento ei pysähdy kesken lennon odottamaan ohilentävää paikalliskonetta. Pendolino odotteli pimeällä rataosuudella ohikiitävää "lättähattua". Se siitä luotijunasta :)
Ensivaikutelma Kokkolaan saavuttuani oli tutunoloinen, olenhan alunperin pikkukaupungin poika. Soitettuani RKP:n (Radio Keski-Pohjanmaa) toimitukseen sain ohjeeksi "kävele isoa katua pari korttelia, oikaise puiston poikki ja olet perillä". Ok, siis isoa katua kohti. Vähän aikaa pyörittyäni, totesin kyseessä olevan kujan jonka nimi on ISOKATU. Varmaan keskipohjalaista huumoria, minulle se ei auennut.
Paikalliset tuntuivat olevan "hieman jäykempää" väkeä kuin pk-seutulaiset ja savolaiset joihin olen jo tottunut. Radio Suomen valtakunnanyksikön (eli kotipesäni) välillä aika levottomat tunnelmat eivät voineet kauempana olla tästä paikasta. Toisaalta myöhemmin totesin paikalliset varsin hauskoiksi ja mukaviksi.
Pari päivää maakuntaradion ohjelmavirtaa soljuteltuani muistin taas kuinka iso osa toimintaa on paikallisuus. Pelkäsin hieman kuinka haltsaan minulle täysin vieraan ympäristön, mutta pelkoni oli aivan turhaa. Jo muutaman tunnin tehtyäni,olin kuin kala vedessä. Kuin särki suntissa.
Kaikenkaikkiaan hieno kokemus minulle, toivottavasti myös keskipohjalaiset saivat päivittäisen annoksensa maakuntaradio-ohjelmaa miellyttävässä muodossa. Helsinginpellestä huolimatta.
