Tenniskyynärpää

Ai kettu kun kivistää kättä! Ei pysty edes... hmmm?.... nostamaan kahvipannua levyltä. Elämä tekee kipeetä. Auts. Lomalla jaksoin sinnitellä tämän kanssa kohtuullisesti mutta töihin palattuani valituskynnys laski heti ja piti samantien ottaa yhteys terveydenhoitoyksikköön.

Kävi hyvä tuuri kun pääsin jo samana iltana lekurille (ortopedi!). Kolmen minuutin vääntelyn ja keskustelun jälkeen diagnoosi oli valmis. Minulla on tenniskyynärpää. Siis TENNISKYYNÄRPÄÄ! Minulla. Henkilöllä, joka ei ole koskaan pelannut tennistä. Hengästyn pelkistä pallorallien seuraamisesta tv:stä - enkä harrasta muutakaan urheilua josta voisi käteni rasittua näin pahasti. Se tenniskyynärpää nimenä on kuulemma lekurinkin mukaan "vanhentunut". Mutta miksei siitä puhuta "hiirikyynärpäänä"? Se kun on ainakin oman empiirisen lääketieteellisen tutkimukseni mukaan kädessäni vikana. Ainoa mitä kädelläni vemputan on hiiri. Siis tietokoneessa kiinni oleva hiiri. Tuossa HIIRIKYYNÄRPÄÄ diagnoosissa on varmaan jotain niin pelottavan yleistä ja tietoteknisen tavallista että sitä ei oteta käyttöön vaan puhutaan tyylikkäämmin tenniskyynärpäästä. Onneksi ei kuitenkaan golfkyynärpäästä, silloin pyytäisin kädelleni amputointia.

No, nyt syön about sataviiskymmentä nappia 2-3 kpl / pvä ja menen sitten uudelleen lääkärisedän juttusille jos vielä kahvipannun nostaminen tuottaa tuskaa. Ei silloinkaan vielä kuulemma amputoida, mutta tykitetään kortisoonia lihakseen. Ja sitten kuulemma helpottaa. Lohduttavaa kuulla.

Nyt jatkan tenniskyynärpääni rasituksen minimointia ja päätän bloggaamisen täältä tähän...