Matti - the elokuva (Ylen aamusta 5.1.2006)

Elokuva elokuvana. Elokuva kun tehdään, niin se on elokuvaa. Näin loihe lausumaan kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä, mäkikotkien mäkikotka ja sutkautusten sulttaani Matti Nykänen kommentoidessaan itsestään kertovaa elokuvaa. Ja nyt se on nähty. Matti. The elokuva.

Satunnainen elokuvissakävijä on ensi alkuun näkemästään sitä mieltä että se on liian pitkä. Pitkä kuin Nykäsen leiskautukset mäessä. Matin toilailut olisivat varmasti tiivistettynä puoleen toista tuntiin olleet kompaktimmassa muodossa ja katsojaa ei olisi alkanut tympiä jatkuvat päälleliimatut tokaisut niin paljoa kuin nyt 130 minuuttisessa elokuvassa.

Elokuva on tekijöittensä mukaan "kuvitteellinen tragikomedia todellisen henkilön epätodellisesta elämästä". Sitä se on. Tragikomedia. Surullinen tarina surullisen hahmon ritarista. Matti on paitsi suuri urheilusankari myös omaanajatteluun kykenemätön muiden vedätettävä uuno. Mutta ei Matti mikään turhapuro ole. Matti menee ei meinaa, usein ajattelematta seurauksia. Tosin Mattia viedään usein kuin sitä kuuluisaa pässiä narussa kebabkioskille. Viejinä on niin urheilupomot kuin epämääräiset siipeilijät, joilla eittämättä onkin esikuvansa tosielämässä vaikkakin Nick Nevadan roolin vetävä Peter Franzen välttelee vastausta sitä kysyttäessä.
Mielenkiintoista on kuinka läheltä elokuva sivuaa Matti nimisen mäkihyppääjän elämää, siis sitä joka meille taviksille on tuttu lähinnä lehtien lööpeistä. Kuinka lähellä se maailma on sitten todellisuutta onkin jo ihan toinen asia.

Matti elokuva vie katsojansa huikealle matkalle suuren suomalaisen urheilusankarin arkeen ja juhlaan 80-luvun lopulta aina nykypäivään ja vankilasta vapautumiseen saakka. Vauhti on hurjaa, välillä mennään hyvän maun rajoilla ja tosi rajuissa tunnelmissa, välillä naurattaa hahmon koomisuus ja ennen kaikkea hassut tilanteet. Ja näissä hassuissa tilanteissa käytetään, tai suorastaan ryöstöviljellään Nykäsen suustaan päästämiä sananparsia jotka ovat kyllä jo ennen tätä elokuvaa eläneet suomalaisten suissa lähelle elämänkaarensa loppua. Elämä on laiffii, jokainen tsäänssi on mahdollisuus, huominen on aina tulevaisuutta ja elokuvan motto "elämä on ihmisen parasta aikaa" ovat mainioita lauseita ja jonkun toisen suusta heitettyinä saattaisivat kuulua suomalaisten sananparsien kultaiseen kirjaan.

Jasper Pääkkönen Mattina on mainio. Pääkkösen yksinkertainen ilmevalikoima ja vähän puiseva olemus sopii Matiksi kuin musta makkara Tampereen torille. Elokuvan varsinainen koheltaja, Mike Sierran - anteeksi siis Nick Nevadan roolissa säheltävä Peter Franzen on jälleen kerran yliveto. Hahmo on rakennettu juuri sellaiseksi kuin vain voi villeimmissä kuvitelmissaan kuvitella. Niljakas hyväksikäyttäjä, joka on tavallaan vielä pahempi luuseri kuin Matti roikkuu sankariksi nousseen mäkikotkan perässä kuin se kuuluisa hai laivan vanavedessä. Kun Peter Franzen tai siis Nick Nevada heittää Matille tämän empiessä "sä et taida uskaltaa" niin katsoja tietää että ahaa "taas mentiin". Vähemmälläkin toistolla olisi toki tämä tullut selväks,i että Matti - siis elokuvan Matti ei itse ollut mikään oma-aloitteinen typeryyksien keksijä vaan vähän tyhmänläntä yllytyshullu.

Elokuva rakentaakin Matista tavallaan sympaattisen kuvan. Kuvan henkilöstä, joka olisi halunnut asioiden menevän toisella tapaa, mutta jota vietiin eikä annettu vikistä. Mutta mikä on totta ja mikä tarua? Onko Matti todellisuuspohjainen elokuva Matista, vai sepitetty tarina nuoresta urheilijasankarista, jonka asiat menivät sekaisin kuin Haminan kaupunki. Se on fifty-sixty että elokuvasta tulee sellainen bon voyage -tunne. Olen lukenut tämänkaiken iltapäivälehtien lööpeistä. Ehkä luin, ehkä en. Sou not, pääasia että elokuva kulkee.