Vain muutaman sekunnin tähden
Hopea ei ole häpeä, sanovat. Niinpä, sanois Raid. Se Torinosta ja suomalaismenestyksestä.
Mutta mitä ihminen tekee niillä muutamilla sekunneilla jotka voittaa kiirehtimällä joko urheilukisoissa tai tavallisessa arkielämässä? Historia muistaa tapauksen jossa kaksi miestä hiihtää kilpaa 50 km (=viisikymmentä kilometriä) ja toinen voittaa sekunnin tuhannesosalla. Onkohan kukaan kysynyt voittaneelta mitä hän teki sillä tuhannesosalla?
Liikenteessä näkee näitä tuhannesosan metsästäjiä joka päivä. Osa näistä tienpinnan kuluttajista liikkuu yli punaisen valon nopeudella. Ne tulevat vielä risteyksessä eteesi vaikka sinulle palaa jo vihreä. Mutta nämä teiden elmot ovat täysin vakuuttuneita vaikka leivättömän pöydän ääressä että "kyllä se vihreä paloi vielä minulle kun kaasupedaalin polkaisin pohjaan". Mitä gt-kuski tekee sillä voitetulla sekunnilla? Käyttää todennäköisesti seuraavissa liikennevaloissa kanavasurffaukseen.
Joskus aikoinaan kun vielä tietoiskuja harrastettiin, tv:ssä pyöri sellainen jossa ihmisiltä kysyttiin mitä he tekisivät jos saisivat 15 minuuttia. Sen voitti tietoiskun mukaan jos ajoi ylinopeutta Helsingistä Mikkeliin riskirajoilla ohitellen muita. Rajoitusten mukaan ajamalla siis tuli toiseksi, hopealle kuten köölinkijampat ja kiekkoleijonat. Mutta turvallisesti. Tässä lajissa hopea ei tosiaan ole häpeä.
Mihin vihtoriin meillä on kiire?
(voimasana muutettu, lat.huom.)
kysyy juha
