Sosiaalityöntekijä Eeva-Liisa Lindholm kertoo, että vuonna 2007 Pelastakaa Lapset ry:n lomaperheissä vietti kesäänsä 500 lasta. Parhaillaan toimintaan osallistuu 350 lomakotia eri puolilla Suomea, mutta uusia, turvallisia ja luotettavia lomaperheitä tarvitaan jatkuvasti lisää.
Lomaperhetoimintaa on järjestetty jo vuodesta 1949 ja heti alkuun lomakotien kysyntä oli kovaa ja toiminta kasvoi nopeasti. Aluksi Etelä-Savon pitäjissä sijaitseviin kesäkoteihin sijoitettiin helsinkiläislapsia, mutta pian joukkoon liittyi lisää kesäkotipitäjiä ja lapsia lähettiin kesälaitumille myös eri puolilta Uusimaata, Parkanoon ja Sääksmäelle.Aluksi kesälapset olivat lähinnä alle kouluikäisiä, sillä koululaiset kaupunkilaislapset viettivät kesänsä tuohon aikaan usein kesäsiirtoloissa. Pikkuhiljaa myös koululaiset alkoivat viettää kolmen kuukauden kesälomiaan lomakodeissa.
50-luvun kaupunkien vaikeiden asuinolosuhteiden vallitessa ymmärrettiin, että lasten oli tärkeää päästä maaseudulle, ja että tämä helpottaisi myös perheiden arkea. Siitä huolimatta tuolloin ei vielä varsinaisesti ymmärretty toiminnan perhettä tukevaa merkitystä. Vuonna '61 suunniteltiin, että sijoituksien määrää rajoitettaisiin laadun parantamiseksi. Suunniteltua rajoitusta ei voitu kuitenkaan toteuttaa, sillä tarve oli edelleen suuri. Tuolloin kesälapsia oli jo reilusti yli 700. Samalla tähdennettiin myös, että toiminnan tulisi kohdistua huonommista sosiaalisista oloista tuleviin lapsiin. 70–luvulla alettiin toimintaan kiinnittää yhä suurempaa huomiota, jonka seurauksena tähän asti kesälapsitoimintana tunnettu hanke muutti nimensä lomatoiminnaksi. Muutoksen toi mukanaan myös vuonna 1972 annettu vuosilomalaki. Sen voimaan astuttua lyhenivät kesälasten lomakodeissa viettämät ajat, sillä vanhempiensa lomilla lapset viettivät kesäänsä perhepiirissä ja muu aika kesälomasta kului lomakodissa. Puolessa välissä vuosikymmentä oli kesälapsia jo tuhatkunta. Tästäkin johtuen 70-luvun lopussa RAY käynnisti tutkimuksen lomatoiminnasta ja tämän seurauksena alettiin lomatoiminta liittää osaksi varsinaista lastensuojelutyötä.
1980-luvulla toiminta laajeni niin, että kaikki Pelastakaa Lapset ry:n toimistot sijoittivat lapsia lomakoteihin ympäri Suomen. 90-luvun lamavuosina kesäpaikkaa kaipaavia lapsia oli paljon, jopa yli 1600 tarvitsijaa, ja koska vuonna 1993 havaittiin, että joka kolmas lomakoti toimi myös tukikotina, alettiin tukiperhetoimintaa kehittää. Lopullisesti nämä kaksi toiminnan muotoa eriteltiin vuonna 1996.
Nykyisin lomakotitoimintaa pidetään tärkeänä ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä ja lomaperheiksi ryhtyvät saavat tuekseen ohjausta ja vertaistoimintaa. Lapsen hoidosta maksetaan kulukorvausta hoidon tarpeen mukaan, ja kaikille lomakodeissa käyville lapsille on otettu tapaturma- ja vastuuvakuutus.
Uudet lomaperheet ehtivät vielä mukaan tulevan kesän toimintaan, ja uusia perheitä kaivataankin mukaan antamaan lapsille mahdollisuus omaan lomaan. Lomaperheeksi voi ryhtyä niin maaseudulla asuva kuin mökkeilevä kaupunkilaisperhe. Tärkeintä on, että perheessä pidetään lapsista ja ollaan valmiita antamaan heille aikaa ja huolenpitoa. Lomaperhettä tarvitsevat lapset ovat noin 4-12-vuotiaita ja useimmiten 2-3 lapsen sisarussarjoja. Loma-ajat vaihtelevat yhdestä neljään viikkoon kaikkina yleisinä loma-aikoina. Lomakotitarve on suurin kesälomien aikana ja kysyntää on eniten pääkaupunkiseudun lapsille.
Lisätietoja toiminnasta:
www.pelastakaalapset.fi
(YLE ei vastaa ulkopuolisten sivujen sisällöstä.)