Kirppiksessä vieraili tekstiilitaiteilija Annika Tavasti. Annika on kemiöläisten Aurinkojuhlien toiminnan sydän ja on ollut tekemässä neljän muun ihmisen kanssa kirjaa Lasten Aurinkovuosi – Opas ekologiseen lastenkulttuuriin.
Aurinkojuhla itsessään syntyi vuonna 2004 Kemiöön Westersin puutarhaan Aurinkoinen tulevaisuus -taidenäyttelyn oheistapahtumaksi. Tapahtuma hiukan paisui ja ensimmäisessä juhlassakin oli jo kymmenen erilaista työpajaa (esim. risunukke, keijuvaatteet, puutyöt, huopa, korut, päähineet). Lisäksi ohjelmassa oli pienimuotoisia esityksiä ja luontokoulu sekä luontokierroksia. Mainostus oli ontuvaa, mutta silti paikalle tuli satoja kävijöitä, lähinnä lapsiperheitä. Aurinkojuhla tuntui syntyneen tarpeeseen jättää hektinen maailma taakseen. Kaikki juhlassa on maanläheistä toimintaa, jossa unohdetaan kyyninen ja kiireinen maailman meno.
Koska vastaanotto oli niin hyvä, hommaa jatkettiin ja juhla on sittemmin järjestetty joka vuosi. Periaate on aina sama, kaikkea osto- ja menomeininkiä vältetään. Juhlissa lapset tekevät itse suunnittelemiaan leluja ja leikkivälineitä, vaatteita mielikuvitusmatkoille yms. Juhliin ei tuoteta isoja ohjelmanumeroita, vaan viime vuosina esityksetkin ovat perustuneet lasten tekemiin leluhahmoihin ja niiden leikkiin. Luontokouluissa tutkaillaan pikkiriikkisiä maailman ihmeitä.
Ympäristökäsitöissä ideana on vanha vuotuiskalenteri, jossa tiettyjä materiaaleja ja käsityötekniikoita käytetään vuodenkierron mukaan. Luonto tarjoaa kulloinkin erilaisia mahdollisuuksia ja materiaaleja. Tekemisen rytmi on eri kesällä ja talvella.
Pari onnistuneen tapahtuman jälkeen syntyi ajatus koota ideasta kirja Lasten Aurinkovuosi. Kirjan ideana on kertoa kuinka läheltä löytyvistä mahdollisuuksista syntyy leikki. Lapselle on vain annettava mahdollisuus vapaaseen tekemiseen, eikä iloa kohdata pientä ja vaatimatonta pitäisi hukuttaa ärsykevuoreen. Annika on vastannut kirjan tekemisen sisällöistä.
Toiminnan taustayhdistys Aurinkoinen Tulevaisuus ry hakee koko ajan lisärahoitusta, että ideaa voitaisiin levittää määrätietoisemmin. Sille olisi paljon kysyntää esim. kouluissa ja päiväkodeissa. Uusia juttuja tehdään sen mukaan, kun ne ovat mahdollisia. Haaveissa olisi mm. saada tekijöiden kotiseudulle Saloon laaja ympäristö- ja taidekasvatuksen yhdistävä kiertokoulu. Siellä kerrottaisiin eri-ikäisille erilaisia tekemisen tapoja kunkin ikäryhmään sopien. Päivähoidon ja alakoulujen toiminta keskittyisi aurinkojuhlamaiseen tekemiseen ja vaikkapa leikkipihojen rakentamiseen. Yläkouluikäisten kanssa voisi puhua enemmän omasta vaikuttamisesta ja kampanjoinnista. He voisivat myös käsitellä ympäristöuhkia esimerkiksi taiteen keinoin yms. Ryhmä etsii myös resursseja ekologisten leikkipuistojen tekemiseen. Toivottavasti tämä kaikki ei jää vain haaveeksi aurinkoisesta tulevaisuudesta.