Suomalainen musiikkivideo Tuukka Temosen silmin 1/2

Tuukka TemonenMinulta kysytään usein, teenkö enää musiikkivideoita? Tähän kysymykseen on helppo antaa vastaus: ”Tietenkin teen”.

Mitä kysyjä mahtaa ajatella tämän kysymyksen esittäessä? Ehkä hän ajattelee, että 20 vuoden uran jälkeen itseään arvostavan ohjaajan ei kuuluisi enää tehdä musiikkivideoita. Ikään kuin ne olisivat vain ponnahduslautoja uran alkutaipaleella. Tai onko lähes 40-vuotias ohjaaja liian vanha tekemään nuorten suosimia videoita? Vai sen takia, että eihän niitä enää kukaan näytä, kun se Jyrki loppui jo?

Minulle musavideo on aina bändin tai artistin mainos. Filmin tekijöiden tulisi aina muistaa, että tätä videota ei tehtäisi ilman musiikkia. Musiikki tulee ykkösenä, bändin/artistin ura tulee kakkosena ja moni muu asia ennen itse musiikkivideota. Vain hyvin harvassa tapauksessa video on mielenkiintoisempi kuin musiikki itse. Hyvä ohjaaja tajuaa, mitä esittäjä kulloisellakin uran hetkellä tarvitsee ja osaa tehdä tätä urakehitystä tukevan videon. Jotta lopputulos onnistuu, kannattaa tekijöiden ajatella tekevänsä videota artistille, ei levy-yhtiölle eikä ainakaan itselleen.

Koenkin, että artistin ja esiintyjien tulisi ottaa isompi rooli videoiden tuotannoissa.Tiedän muutaman artistin, joilla on kiinnostusta siihen millaisia videoita heistä tehdään. Esimerkiksi Antti Tuisku oli hyvin tarkka siitä, miten videon käsikirjoitus toteutetaan, kunnioittaen hänen ja Cristal Snow:n alkuperäistä käsikirjoitusta.

Antti Tuisku - Yksinäinen (ohjaus Tuukka Temonen)

Herra Ylppö MKKK on joka kerta lavastanut, rekvisitoinnut ja käsikirjoittanut omat filminsä.

Maj Karman Kauniit Kuvat - Rinta (ohjaus Tuukka Temonen)

Tällaisessa ympäristössä, kun artisti on mukana prosessissa, on huomattavasti helpompi tehdä oma työ videon ohjaajana. Tällöin myös artisti kokee videon omakseen eikä vain ohjaajan luomukseksi. Ymmärrän toki ohjaajia, jotka ovat sitä mieltä, että manageria ja artistia ei tulisi laskea sotkemaan omia visioita. Mutta silloin tekijä ei enää ole tukemassa artistia, vaan itseään. En ymmärrä artisteja, joilla ei ole kiinnostusta omiin videoihinsa.

Vuonna 1995 maailma näki ensimmäisen musiikkivideoni.

Apulanta - Mitä kuuluu (ohjaus Tuukka Temonen)

Tuolloin musiikkivideo merkitsi ihan eri asiaa kuin nyt. Tuolloin video oli todella iso juttu, sillä kotimaisia videoita ei kovinkaan montaa valmistunut. Nuortenohjelma Jyrki aloitti päivittäiset lähetykset Helsingin Lasipalatsista. Tuolloin ajateltiin, että videon täytyy olla hyvä, jotta se pyörii Jyrkissä. Huonot videot eivät saaneet näyttöaikaa. Tästä hyvä esimerkki on HIM-yhtyeen ensimmäinen video Wicked Game.

HIM - Wicked Game

Biisi oli loistava, bändi magee kuin mikä, mutta video aivan hirveä. Jyrki suostui näyttämään videon yhden kerran ja sitten se ei siellä enää näkynytkään. Jyrkin viimeinen lähetys oli 21. joulukuuta 2001. Wikipedian mukaan Jyrki esitti vuodessa 4000 musiikkivideota.

Jyrkin loppuminen loi mielikuvan siitä, että musiikkivideot eivät saa enää näkyvyyttä. Sehän ei tietenkään pitänyt paikkaansa, sillä MTV Nordicin ja VOICEn aloitukset sijoittuivat Jyrkin loppumisen ajankohtaan. Molemmat esittivät (vielä silloin) tauotta musiikkivideoita. Muutama vuosi sen jälkeen tuli Youtube ja räjäytti potin. Tubessa katsojamäärät voivat olla useita miljoonia, myös kotimaisella musiikilla. Youtuben yleistymisen myötä TV-kanavat vähensivät musiikkivideoiden näyttämistä merkittävästi. TV-kanavien innostus musiikkivideoiden näyttämiseen lopetti myös kunnianhimoisen musiikkivideon tekemisen.

Kanavat lopettivat videoiden näyttämisen osittain levy-yhtiöiden takia. Jyrkin mainoskatkot hiljenivät, koska levy-yhtiöt eivät kokeneet tarpeelliseksi ostaa mainosaikaa levyille, koska videot näkyivät ilmaiseksi telkkarissa ja niistä vielä maksettiin esityskorvauskin. Miksi ihmeessä käyttäisi rahaa perinteiseen mainokseen ja sen tekemiseen?

Vaikka Youtubessa on paljon katsojia, on se tehnyt videoista kertakäyttöisempiä. Tämä ei siis tarkoita sitä, etteivätkö videot pyörisi fanien soittolistoissa useita satoja kertoja, mutta videolla itsessään ei ole enää niinkään merkitystä, vaan itse musiikilla. Muutamat tutkimukset ovat osoittaneet, että tuben soittolistat vastaavat poltettua CD:tä tai MP3:sta. Soittolista soi taustalla ja enää ei ole idea tuijottaa videota. Väitänkin, että Youtube itsessään tarjoaa paljon mielenkiintoisempaa kuvamateriaalia kuin musiikkivideot. Monesti musiikkivideo on yksinkertaisesti liian pitkä verkkoympäristöön.

Tubessa videot eivät myöskään leviä kohdeyleisön ulkopuolelle toisin kuin TV-kanavan ohjelmapäällikön valitsemat videot levisivät. On sanomattakin selvää, että en kovin helpolla törmää Justin Bieberin uutuusvideoon, mutta Thirty Seconds To Marsin videon näen ensimmäisen 50 000 joukossa.

Thirty Seconds To Mars - Up In The Air

Tätä kirjoittaessa Facebook-feediin ilmestyy uusi Biffy Clyron video, jonka tietenkin heti katson.

Biffy Clyro - Victory Over The Sun

Tuben kohdentava profiili ei mahdollista uuden musiikin tai musiikkityylin löytämistä. Oman ystäväpiirin monotonisuus ja ikä eivät ole paras tie uuden musiikin löytämiselle. Siksi on ihan relevanttia kysyä kannattaako musiikkivideoon satsata, koska ne ketkä videot löytävät, ostavat musiikin ilman videotakin?

Tuukka Temonen

Artikkelin toinen osa julkaistaan ma 12.8. Siinä käsitellään mm. videobudjetteja, teknisen kulttuurin muutosta ja sisältää kysymyksen: "Miksi tämä musiikkivideo on edes tehty?"Artikkelin 2. osan voi lukea täältä.