Kuvakaappaus Apulannan musiikkivideosta Mitä kuuluu
15 vuotta sitten musiikkivideoita kannatti tehdä, urakehityksen vuoksi, mutta onko musiikkivideosta enää hyötyä nuorille ohjaajille? Itse en usko, että nuorelle tekijälle musiikkivideo on uraa eteenpäin vievä juttu. Ei siksi, etteivätkö työt ja tekijät olisi hyviä, vaan siksi, että musiikkivideon tekeminen ei nykyisin ole kovin ihmeellinen juttu. Oman aikakauteni tekijätähdet, kuten Pete Riski, Miikka Lommi, Finn Andersson ja Taku Kaskela hyötyivät merkittävästi musavideoiden ohjaamisesta. Heillä oli kunnianhimoa ja resursseja. Esimerkiksi tämä Takun video oli vuonna 2001 kallein kotimainen musiikkivideo (tai ainakin tarinat kertoivat niin).
Suburban Tribe - Frozen Ashes
Tuohon aikaan muu kuvallinen ilmaisu telkkarissa oli varsin köyhää. Musiikkivideoiden ansiosta nuoret tekijät pääsivät osoittamaan kykynsä myös mainoksissa, telkkarissa ja elokuvissa. Heillä oli tilaisuus luoda jotain uutta. Nykyiset nuoret ohjaajat tulevat siinä suhteessa hankalaan tilanteeseen, että heidän tulisi pystyä kehittämään ilmaisuaan persoonallisempaan suuntaan. Se on vaikeaa, koska uuden luominen tähän aikaan on lähes mahdotonta. En tiedä mikä se uusi juttu tulee olemaan, mutta jos on vahvoilla tarinan kerronnassa, niin silloin ei ainakaan voi mennä pahasti vikaan.
Tuo ohjaajanelikko on tietenkin ylivertainen, mutta paljon tuon ajan ilmeeseen vaikutti myös kuvaajat ja heistä ennen kaikkea Jean-Noel Mustonen.
Kyllä, tiedän, ennen oli kaikki paremmin. En halua kuulostaa kalkkikselta, mutta tuo porukka loi jotain uutta, koska aika oli oikea.
Kysymykseen ”teetkö vielä musavideoita?” liittyy paljon myös raha. Jyrkin loppumisen myötä loppuivat myös isot rahat musiikkivideoissa. Mainitsinkin tuon Sub-Urban Triben videon olleen kallein vuonna 2001. Silloin tuollaiseen videoon saatettiin investoida jopa 300 000 markkaa, joka vastaisi nykybudjeteissa lähes 100 000 euroa. Vaikka Robinia on katsottu yli 10 miljoonaa kertaa, niin tuon videon tekemiseen on tuskin laitettu 10 000 euroa enempää.
Robin - Frontside Ollie
Video ei ole levy-yhtiön mielestä enää järkevä investointi, koska sillä ei löydetä uutta yleisöä. Ja jos Robinin sympaattinen video olisi ollut laadukas niin kuin oli Isac Elliotin, niin olisiko se edes saanut samanlaista huomiota?
Isac Elliot - New Way Home
Frontside Ollie on todella hyvä biisi, mikä viittaa siihen, että videolla on nykyään hyvin vähän merkitystä. Toinen suosikkiesimerkkini on Petri Nygårdin Selvä päivä, joka ei varmasti ole kovin paljoa kustantanut ja nekin vähäiset kustannukset on maksanut joku sponsori.
Petri Nygård - Selvä päivä feat. Lord Est
Raha ei kuitenkaan tee hyvää videota. Rahalla saa laadukkaan toteutuksen, mutta ideat ovat ilmaisia. Kekseliäs ohjaaja ja bändi pystyvät tekemään vaikka juoksumatosta hyvän videon.
OK GO - Here It Goes Again
Vuosien saatossa tuo 5000-10 000 euron budjetti on muodostunut alan standardiksi, on kyse sitten PMMP:stä tai Jenni Vartiaisesta. Tuolla rahalla mageeta, aivan uudenlaista visuaalista ilmettä on hyvin vaikea toteuttaa. Tässä kohtaa tarkoitan lavastusta, meikkiä, puvustusta tai ammattimaista tuotantoryhmää.
Tekniikkakin on muuttunut. Tein ensimmäiset filmini Betacamilla. Ei sekään mikään halpa järjestelmä ollut, mutta täytti tuon ajan tekniset laatuvaatimukset. Sitten Suomeen rantautui ammattimainen värimäärittely: Ensiksi Frame Image -nimellä ja sitten fuusioiden jälkeen Generator-Postina. Vasta tuon teknisen edistysaskeleen jälkeen kotimainen video pystyi saavuttamaan muun maailman tasoa.
Nyt Canon on tehnyt kuvavallankumouksen sillä, että kuka tahansa saa hyvännäköistä kuvaa pikkurahalla. Tämä on näkynyt siinä, että jo kellaribändien ensimmäisten videoiden kuvan laatu näyttää debytti-ohjaajan jäljiltä lähes täydelliseltä. Tämä kehitys on vain ja ainoastaan plussaa - editointijärjestelmistä puhumattakaan, sillä iMovie taitaa tulla joka mäkin mukana ilmaiseksi. Mutta onneksi tekniikka on tekniikkaa ja jos silmä puuttuu, niin eipä laitteista juurikaan hyötyä ole.
Olen istunut useamman vuoden ajan nykyisen MES:in ja entisen ESEK:in av-jaoston jäsenenä. Jaosto jakaa tukea kotimaisten musiikkivideoiden tekemiseen. Vuosien saatossa jaettava tukiraha on pienentynyt ja hakijoiden määrä kasvanut. Tunnetut isot artistit ovat harvinaisia hakijoiden joukossa ja nuoret uudet yrittäjät sitäkin moninaisemmat. Hakuaikoja on neljä kertaa vuodessa ja jokaisessa kokouksessa on noin 45-65 uutta musiikkivideota. Hyvin useasti joudumme kysymään, miksi tämä musiikkivideo on edes tehty? Valtaosa musiikista ja videoista on yksinkertaisesti huonoja. Joko laadullisesti tai sisällöllisesti. Musiikkivideosta on tullut arkipäiväistä ja niiden hohto on hälventynyt. Videoita tarvitaan silti, sillä tarve artistin ja musiikin syventämiseen on olemassa. Kun musiikki, artisti / bändi ja video kohtaavat, olemme takaisin siinä, minkälaisena minä musiikkivideoon tutustuin, eli aika hienona taiteena.
Tuukka Temonen
Artikkelin 1. osan voi lukea täällä.
Kommentit (0)