Elämän puu (12)

Nykyelokuvan suuren visionäärin Terrence Malickin ohjaama The Tree of Life eli Elämän puu tavoittelee kosmisia ulottuvuuksia. Se kertoo maailman alusta ja lopusta, muistista, elämän tarkoituksesta ja yhdestä perheestä 1950-luvun Texasissa. Elokuva voitti Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon vuonna 2011. Pääosissa nähdään Brad Pitt, Jessica Chastain, Hunter McCracken ja Sean Penn.

"Elämän puu ei muistuta mitään näkemääni", kirjoittaa Ylen elokuvanhankkija Johan Förnäs. "Elokuvan keskeinen tarina kerrotaan 1950-luvun Texasissa, Wacon kaupungin keskiluokkaisissa maisemissa. On kolme veljestä, nuoria poikia, on ankara isä, on hellä äiti. Keskiössä on Jack, joka nähdään kahden aikakerroksen kautta. Aikuisena häntä esittää lähes uinahteleva Sean Penn. Nuorempi Jack, ilmeikäs Hunter McCracken, on lapsikatraan vanhin ja haastaa isäänsä jatkuvasti. Isää esittää Brad Pitt. Hän on amerikkalaista unelmaa ylläpitävä patriarkka. Pojat saavat kaikkeen neuvoja, halusivat tai eivät."

"Elämän puu koostuu myös muista osista. Kubrickin 2001: Avaruusseikkailun jälkikaiku on selvä. Elon vaikeus, universumin synty, luomakunnan kauneus ja kaiken väistämätön kuolema. Assosiatiiviset ja huikeat kuvat avaruudesta alkulimaan. Miksi tämä näytetään? En voi välttyä ajatukselta, että Malick näkee ihmiselämän toissijaisena tai pikku detaljina kaikkeuden jatkumossa."

"Tarina alkaa suruviestillä: yksi perheen pojista on kuollut. Malickin nuorempi veli teki itsemurhan. Tässä ei selitetä mitään. Silti väitän elokuvan olevan elämäkerrallista – Malickin omaa muistelua. Siinä ei ole mitään mihin emme voi samaistua.Kerronta on kompleksista, vaikka se visuaalisesti liukuu vaivattomasti eteenpäin. Jack aikuisena miehenä on arkkitehti lasisten pilvenpiirtäjien sisällä, poissaoleva. Tajuamme, että hän kertaa lapsuuttaan. Mitä kaikkea tapahtui – ja tämän kaiken herätti äskeinen keskustelu isän kanssa, joka ei ole vieläkään leppynyt."

"Elokuva ei ole nostalginen. Se on unenomaisesti todellinen. Tapahtumia ei selitetä eikä kerrota loppuun. Katsojan tarvitsee vain suostua seuramaan assosiaatioketjua, jonka on luonut elokuvataidetta tekevä ohjaaja."