Elävä arkisto: Neuvostomuodin huipulla

Kun Mihail Gorbatšov ja Raisa Gorbatšova vierailivat 1980-luvulla länsimaissa, heidän pukeutumistaan tervehdittiin ilolla. ”Ensimmäiset tyylikkäät kommunistit”, riemuitsi lehdistö.

Neuvostoliittolainen käyttömuoti oli pyrkinyt kaavojen avulla leviämään tasapuolisesti suurvallan jälleenmyyjille. Se oli kaihtanut länsimaisia vaikutteita ja pysytellyt kansanomaisena ja käytännöllisenä.

Glasnostin myötä persoonallisempiakin vaatteita valmistavat muotihuoneet pääsivät tarjoamaan vaatteitaan kansalaisille.

Reportaasissa Tiliväli – neuvostomuoti (1986) kerrotaan, että elitistisempää muotivaatetta tuottavan Moskovan keskusmuotitalon suunnittelemia vaatteita valmistettiin 100 000 kappaletta vuodessa. Yhtä vaatetta valmistettiin vain noin 500 kappaletta, ja vaatteet myytinkin loppuun parissa tunnissa heti kun ne ilmestyivät kauppoihin.

Yksi Tilivälin haastateltavista on mies Raisa Gorbatšovan muodikkaan ilmeen takaa, Moskovan kaupunkineuvoston muotitalon johtaja, suunnitelija Slava Zaitsev. Hän teki yhteistyötä mm. Pierre Cardinin kanssa, mutta haastattelussa hän kertoo silti karttaneensa länsimaisia vaikutteita. Hän haluaa tehdä vaatteita, jotka sopivat neuvostoihmisen henkeen ja tajuntaan: ”Minun tehtäväni ei ole valehdella ihmisille.” Zaitsev kertoo, että glasnost-ajan ihmiset voivat paremmin ja ovat pukeutumisessaan vapautuneempia kuin aiemmin. ”On tunne uusista aalloista. Tunne siitä, että ihmisillä on nyt paremmin.”

Vaikka glasnost ja perestroika toivat nopeaa muutosta ihmisten arkeen, oltiin muotinäytöksissä vielä varovaisia. Melko länsimaisenoloisia valkoisia talvitakkeja esiteltäessä selostuksen piti korostaa kansallisia ominaisuuksia: ”Näissä malleissa on otettu huomioon kansatiede, mutta samalla myös se, että eletään 1900-luvun loppua. Uudet historialliset kriteerit on otettu mukaan tutkimalla kansan kehitystä.” Röyhelökauluksella somistetussa talvitakissa oli selostajan mukaan otettu erityisesti huomioon ukrainalaiset piirteet.

Slava Zaitsev piti omia huippumuotinäytöksiä Yhdysvalloissa jo 1980-luvun lopulla, ja Neuvostoliiton kaaduttua hän nousi maailman johtavien suunnittelijoiden joukkoon. 2000-luvulla hän on vaatettanut muun muassa Ljudmila Putinan.

Vilnan muotitalo (1982) kertoo neuvostomuodin keskusyksiköstä. Siinä vieraillaan vanhassa liettualaisessa muotitalossa, josta neuvostomuodin mallit ja kaavat levisivät suurvaltaan. Muotitalon näytöksissä käyvät vain suurten tehtaiden ja yritysten edustajat. Tehtaat ostavat kaavat, ja aloittavat sarjatuotannon. Muodista, muodikkuudesta ja sen merkityksestä kertovat liettualaiset huippumallit ja suunnittelijat.

Kun glasnost eteni, Neuvostoliitto hajosi ja markkinat avautuivat, koki neuvostoliittolainen muoti myös romahduksen: uudet tuulet puhalsivat vanhat kaavat menemään. Jo muutaman vuoden päästä itsenäisen Venäjän muotiluomukset näyttivät aivan toiselta: hulluttelevilta, rohkeilta ja yksilöllisiltä. Neuvostokauden väripaletti – valkoinen, punainen ja musta – on korvautunut runsailla ja rikkailla sävyillä ja kirjavilla kankailla. Muotisuunnittelija Valentin Judaškin oli toinen Raisa Gorbatšovan lempisuunnittelijoista. Hänestä kasvoi Venäjän maineikkaimpiin muotisuunnittelijoihin kuuluva visionääri, joka esittelee luomuksiaan säännöllisesti myös Pariisin muotiviikoilla.

Henkilökuva Muotia Moskovasta – Judaskin (1994) esittelee 1990-luvun huippumuotia. Suunnittelijan uusimpaan mallistoon voi tutustua hänen nettisivuillaan www.yudashkin.com.