Kun rytmi oli laki

Sheffield oli 1980-luvulla Britannian vasemmistopolitiikan keskus. Thatcherin hallinnosta kärsineessä teollisuuskaupungissa kapina rautarouvaa vastaan kiihtyi. Myös monet muusikot lähtivät barrikadeille. 1980-luvun puolivälissä nuoret muusikot löysivät kuitenkin oman tapansa kapinoida: he eivät edes yrittäneet etsiä töitä vaan nauttivat vapaudesta ja mahdollisuudesta ilmaista itseään haluamallaan tavalla – musiikilla. 

Työttömyyden riivaamaa Sheffieldiä ei hylätty, vaikka Lontoo tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Esimerkiksi Jarvis Cocker ja hänen bändinsä Pulp sekä Richard Hawley kamppailivat selviytyäkseen. Ainoa onnistuja oli yhtye nimeltä Chakk, joka sai loistavan levytyssopimuksen.

Vuosi 1987 toi kuitenkin täystyrmäyksen. Thatcher voitti ammattiliitot, Chakk ei menestynyt ja sheffieldiläinen musiikki unohdettiin. Jarvis Cocker joutui sittenkin lähtemään Lontooseen, jossa taideyliopisto-opinnot odottivat.

1980-luvun lopulla politiikka ei enää kiinnostanut, ja yhteiskunnan tilalle tulivat yhteisöt. Elektroninen musiikki ja house nousivat musiikkikulttuurin keskiöön. Tämä toi vihdoin menestystä myös Chakkille sekä liudalle muita bändejä kuten Moloko ja Warp. 1990-luvun alkupuoliskolla brittipopille alkoi vihdoin puhaltaa myötätuuli, ja Pulpkin teki hartaasti odotetun läpimurron.

Kiitetyn Made in Sheffield (2001) -dokumentin ohjanneen Eve Woodin dokumenttielokuvassa Kun rytmi oli laki (The Beat is the Law, Englanti, 2009) käsitellään brittipopin syntyä muun muassa Pulpin ja Molokon juurista. Yhtyeet loivat hermoromahduksen partaalla olleen kaupungin tunnetilaa heijastelevat soundit.

Teeman kokoaman Spotify-soittolistan avulla voit tutustua dokumentin musiikkiin jo etukäteen.